Nyt mulla on aikaa niin kirjoittelen taas...

Toni ja Ozer lähti eilen koneella takas Suomeen, ite jäin vielä Playa del Carmeniin sukeltamaan. Ja mitä sukelluksia! Tähän mennessä olen sukeltanut maailman suurimmissa vedenalaisissa tippukiviluolissa eli cenoteissa, öisellä koralliriutalla, merikilppareiden ja haiden kanssa, joista kaksi viimeistä tänäaamuna. Kilpparit olivat omanarvontuntoisia järkäleitä, jotka leijuivat hitaasti eteenpäin pohjan tuntumassa ruokailemassa eivätkä kiinnittäneet vähäistäkään huomiota ympärillään säheltäviin sukellusharrastelijoihin. Mutta ne hait...huh!

Aamun toisella sukelluksella laskeuduttiin mereen kohdassa, jossa tiedettiin liikuskelevan härkähaita. Ei tarvinnut kuin muutama metri laskeutua, niin eka parimetrinen fisu ui alapuolella. Laskeuduttiin parinkymmenen metrin syvyyteen pohjaan polvilleen, jolloin kaukaisuudesta alkoi hahmottua haiden hahmoja kun ne uivat kohti katsomaan, keitä sieltä tulee. Ei varmaan tarvitse kuvailla sitä vaikuttuneisuuden tunnetta, kun puolenkymmentä satakiloista haita kiertää ympärillä ja tarkkailee pienillä silmillään. Hetki tuntui pidemmältä kuin olikaan, mutta todennäköisesti kymmenisen minuuttia meitä kierreltyään kalat kyllästyivät ja uivat syömään jotain vähemmän eksoottisen näköistä.

Haiden ympärillä ui myös hassunnäköisiä valkoisia pitkulaisia kaloja, joilla oli litteä pää ja kengänpohjan painautumaa muistuttava kuvio otsassa. Yksi niistä ihastui muhun ja pitkän aikaa kierteli mun ympärillä, kunnes se nykäisi mua takaraivon hiuksista aika napakasti ja jouduin työntämään sen kyljestä pois, kun ei oisi muuten millään lähtenyt. Rupesi naurattamaan ja käännyin katsomaan mun kanadalaista sukellusparia, joka repeili myös maskinsa takana.

Huomenaamulla oottaa sukellusreissu Cozumelilla, jossa korallien pitäisi olla vielä vaikuttavampia kuin täällä. Kirjoittelen siitä huomenna lisää.