Hoplaa!

Tässä kahden viikon tapahtumat:

Tonin lähtöä seuranneena viikonloppuna käytiin Mintan kanssa Guanajuatossa Cervantino-festareilla. Guanajuato on kaunis vanha hopeakaivoskaupunki kapeine kujineen ylhäällä vuoren rinteellä. Ensimmäinen ilta sujui hotellia etsiessä, sillä kaikki paikat oli buukattu hostelleita myöten. Löydettiin kuitenkin yösija ja käytiin keskustassa katsomassa iltapalaksi paikallista orkesteria.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta katsomaan Valenciana-kirkkoon Ylioppilaskunnan laulajia. Oli jotenkin liian herkullista, että suomalainen mieskuoro osui samaan kaupunkiin meidän kanssa, joten pakkohan niitä oli mennä katsomaan. Meksikolaisyleisö ei ihan tainnut päästä Finlandia-hymnin ytimeen, vaikka raivoisasti taputtikin joka laulun jälkeen, mutta itelle tuli nostalginen filis ja koti-ikäväkin vähän nosti päätään.

Vaihdettiin muutaman kuorolaisen kanssa numeroita, vaikka eipä tuo ois ollu tarpeen, 60 suomalaismiestä löytäis yhden pienen meksikolaiskaupungin keskustasta vaikka korvakuulolla. Ja siellähän ne istuskeli keskustan terasseilla kaljalla kun Mintan kanssa palailtiin illalla katsomasta ranskalaista nykytanssia. Hauskaa oli vaihteeksi puhua pelkästään äidinkielellä, vaikka kyllä taas tunsi olevansa suomalaisseurassa, kun ukkomiehet kävi ehdottelemaan kaikenmoista, oltiinhan sentään kaukana vaimon ja lasten luota.

Aamuyöstä lähdin bussilla kohti Tolucaa, kun kouluhommat ootti kotona rästissä.

Viime viikonlopun jumitin täällä Tolucassa, kuten myös tämän viikonlopun. Tänään käytiin ranskalais-meksikolaisessa seurassa kotiseutukierros: ensin vierailtiin Centro Culturalissa kivenheiton päässä, sitten käväistiin Cosmovitralissa, joka on kauniilla lasimaalauksilla ympäröity kasvitieteellinen puutarha ja lopuksi ihmeteltiin kuolleidenpäivän (dia de muertos) viettoa keskustassa.

Koko viikko on ollut yhtä luurankoa ja pääkalloa. Perjantaina oli halloween, jota seurasi kaksipäiväinen dia de muertos. Viikko sitten Ginan serkuilla oli halloweenpihajuhlat, joissa vieraita oli noin 100 + sukulaiset sun muut kuokkavieraat. Ginan täti ja setä eivät taida olla aivan köyhimmästä päästä, koska talon kaikki ulkopinnat oli koristeltu maasta kattoon. Kyseessä olivat naamiaiset, ja suomalaisille tyypilliseen tapaan päätin mennä siitä mistä aita on karmein ja maalasin mun naaman (entistä) valkoisemmaksi ja piirsin verta valumaan silmistä, suusta, sieraimista ja korvistakin vielä. Muut vieraat olivat batmaneja, punahilkkoja ja indianajoneseja (muutama vampyyri ja muumio joukkoon sentään oli eksynyt). Ginan mutsi meni vähän vaikeaksi kun se näki mut ensi kerran ja tarjoutui pyyhkimään mun meikit puseronsa hihaan, mutta tyytyi sitten esittelemään mua Ginan naimattomille serkkupojille sellaisenaan.

Semmoista tällä kertaa.