(Kirjoitettu to 14.8)

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Aamulla kävelin pihan halki yliopistoon satojen tummien päiden kääntyessä katsomaan, että kuka se sieltä. Oon ainut vaihtari ja blondi koko facultadissa, tai no, arkkitehtuurin osastolla on kuulemma yksi perulainen. Mustat hiukset silläkin varmaan on.

Valitsin kurssit (yhteensä 5) niin, että mulla on koulua vaan tiistaisin ja torstaisin aamuseitsemästä iltaseitsemään, välissä kuitenkin kahden tunnin tauko. Näin mulle jää enemmän aikaa reissata jos haluan. Sain vielä yhtä lukuunottamatta kaikki kurssit jotka halusinkin: mainontaa, valokuvausta, designtutkimusta, painotekniikkaa ja graafista suunnittelua ja tuotantoa.

Ensimmäinen viidestä päivän kurssista oli painotekniikkaa. Käytännössä koko kahden tunnin ajan tunnilla käytiin vuoropuhelua poliittisista kysymyksistä, kuten rasismista ja vaihtoehtoisista energianlähteistä. Miten se liittyy painotekniikoihin, se jäi vähän auki. Oltuani paikalla puoli tuntia piti varmistaa läsnäololistasta, että oon varmasti oikeessa luokassa. Tunnin kulku oli sellainen, että jokainen sai vuorollaan esittää asiantuntevan mielipiteensä teemasta, jonka opettaja arpoi päästään. Mielipiteitä meksikolaisilla kyllä riittää. Multa kysyttiin, mitä mieltä oon Tiibetin tilanteesta. Oli muuten päivän lyhin puheenvuoro.

Toisena mulla oli mainonnan teoriaa, jonka otin, kun toinen haluamani kurssi oli täynnä. Luulenpa myös, että siinä on kurssi, jota en tuu pääsemään läpi. Kurssin oppikirja on kaamea espanjankielinen järkäle, todennäköisesti vielä tutkijoiden salakieltä. Kotitehtävät on myös sen mukaiset. Jostain syystä mun pariksi niitä tekemään tahtoi Harry Potterin näköinen poika, jolla on pyöreät rillit ja jonka lempinimi on syystäkin Harry. Salama vaan puuttuu otsasta. Ehkä se tekee tehtävät mun puolesta.

Kolmantena mulla oli Diseño Fotograficoa. Siitä ei mitään mainittavaa. Mitään en ymmärtänyt, mutta kirjoitin vihkoon kuitenkin.

Neljäs ja viides kurssi eli designtutkimus sekä graafinen suunnittelu ja tuotanto vaikuttavat toistaiseksi parhailta. Niistäkään en ymmärtänyt kuin pienen osan, mutta opettajat vaikuttivat motivoituneilta, ja täällä oppii kyllä kieltä vauhdilla kun sitä joutuu kuuntelemaan ja puhumaan. Muutenkin kaikki olivat rentoutuneempia, koska oli iltapäivä. Mullakaan ei enää koulusta lähtiessäni ollut sellainen olo, että olisin siellä jotenkin vieras tai ulkopuolinen tai erottuisin porukasta. Ehkä johtuu siitä, että päivän mittaan väkisinkin tutustui ihmisiin. Muutamien kanssa vaihdettiin numeroita, yksi tyyppi halus, että annan sille suomen kielen yksityisopetusta. Saapi nähdä.

Tänään oli myös ensimmäinen päivä, jolloin heiluvassa paikallisbussissa (busseista lisää myöhemmin, ne on ihan oma lukunsa) harjoitellessani rodeoliikkeitä seisten ja tankoa puristaen ajattelin, että no hitto, mähän viihdyn täällä. Tuli semmoinen filis, että sulaudun joukkoon, täpötäydessä bussissa jouduin seisomaan niin kuin muutkin, eivätkä edessä istuvat kääntyneet katsomaan, että oho, valkoihoinen täällä meidän Tolucassa. Kaikilla oli ehkä muuta ajateltavaa, raskas työpäivä takana, lapset ruokittavana. Ketä kiinnostaa.

P.S: Kesken kirjoittelun Gina soitti ja kysyi, lähdenkö kahville sen ja sen kaverin kanssa. Marion (toinen kämppis)oli pyytänyt mua sen kaverien kanssa tequilalle, mutta kahvi vei voiton, varsinkin kun muutenkin alkoi jo olla Ginaa ikävä. Mentiin Tantra-nimiseen intialaiseen paikkaan, huippumesta, tyynyjä lattioilla, vesipiippuja pöydillä ja halvat hinnat, niin kuin Meksikossa on tapana. Ginan kaveri Arely kyseli multa kaikkea Suomesta, se oli käynyt Ruisrockissa tänä kesänä ja Suomessa kerran ennenkin, ja ilmeisesti tykkäs paljon, koska aikoo hakea sinne vaihtoon. Arely on menossa lauantaina kattoon Tarja Turusta (!) D.F:ään, ja saatetaan mennä Ginan kanssa myös, jos lippuja saa vielä.

P.P.S: Ehkä hyvä etten mennyt sinne tequilalle. Kuului sen tyyppistä ääntelyä yöllä naapurihuoneesta että alkoi vähän jänskättää kokolattiamaton puolesta.