Fiilistelyä: Valkoinen täysikuu Meksikon taivaalla, miljoonien sirkkojen siritystä, ympärillä siniset vuoret. Lämmin yö, auton ikkunat ovat auki, tuulenvire käy kasvoille ja vartalolle. Maantie jatkuu ikuisuuksiin, kaupungin valomeri kaukana eessäpäin. Sytkärin välähdys etupenkillä, oransseja kipinöitä lentää ulos avoimesta ikkunasta. Keskustelua vieraalla kielellä: meksikolaiset haluavat tietää, miltä näyttävät revontulet. Kauanko ne kestävät, näkeekö niitä usein?

Vieraassa maassa myös oma kotimaa muistuu mieleen parhaassa valossaan. Lähtiessäni Helsingissä oli kesä. Sauna, järvet, metsät, grilli ja rakkaat ihmiset. Frisbeenheittelyä ja suuria tulevaisuudensuunnitelmia. Talvella on kylmä, mutta talot ovat lämmitettyjä, kraanasta tulee juomakelpoista vettä ja kuuman suihkun voi ottaa milloin haluaa. Juuri nyt haluan kokea Meksikon, mutta haluan myös palata aikanaan takaisin Suomeen.

Meksikolaiset ovat ihmeissään siitä, että Suomessa on ilmainen yliopistokoulutus, se on yksi vähiten korruptoituneista maista maailmassa, yhteiskunta tukee vähävaraisiaan ja miehet ja naiset ovat keskenään lähes tasa-arvoisia. Ja ihmisiä, niitä on vain viisi miljoonaa, mikä meksikolaisesta on erityisen käsittämätöntä. Vaikka onhan meillä ongelmiakin, työttömyys esimerkiksi, ruoka on kallista, kaikki muukin on kallista, väki ikääntyy, syntyvyys on vähäistä. Alkoholismia, masennusta, itsemurhiakin tapahtuu. Kylmää ja pimeääkin on, pohjoisessa kun ollaan. Mutta hyvinvointivaltion ongelmia ne ovat kuitenkin.

Meksikossa vain 5% nuorista käy yliopistoa, koska koulutus on kallista. Osin sen, osin mukavuudenhalun ja osin katolisen perinteen vuoksi nuoret asuvat kotonaan lähes kolmekymppisiksi, ja kotoa muutetaan pois vasta naimisiin mennessä. Koulutuksen laita vaihtelee, koska opettajan virka siirtyy usein perintönä isältä pojalle, niin kuin poliisinkin. Seurauksena koulutustason heikkoudesta teiniraskaudet ovat yleisiä ja katolisessa maassa merkitsevät pakkoavioliittoa.

Suuri osa väestöstä elää 5 dollarin päiväpalkalla, ja poliisi hankkii lisätienestejä sakottamalla mielivaltaisesti. Lahjonta on täällä sääntö eikä poikkeus. Korruptio on huumekauppaakin isompi ongelma, koska se koskettaa ihmisten päivittäistä elämää. Köyhyydestä huolimatta meksikolaislapset ovat maailman ylipainoisimpia, ja koko kansa lihavinta heti jenkkilän jälkeen. Yhdysvalloista kopioidaan piirteitä hyvässä ja pahassa.

Katulapsia näkee paljon, näin yhtenä päivänä Tolucan keskustassa, kuinka likainen pikkupoika juoksi keskelle autotietä ja yritti nousta päälleen seisomaan siinä toivossa, että joku maksaisi tempusta muutaman peson. Taksimatkalla Wal Martiin näkee meksikolaista todellisuutta: on ajettava betonihökkelikylän läpi, jossa kulkukoirat etsivät ruokaa jätesäkeistä, laihat hevoset makoilevat mudassa tai kiskovat kärryjä, joiden kyydissä istuvien ihmisten elämä ei käy kateeksi. Ongelmia riittää, ja kansan katkeruus kohdistuu kovapalkkaisiin poliitikoihin.

Meksikolaiset nuoremman sukupolven edustajat, kuten Gina ja Gur, ovat hyvin tietoisia meksikolaisen yhteiskunnan epäkohdista, mutta rakastavat kotimaataan yli kaiken ja tahtovat sille parempaa tulevaisuutta. Heidänlaistensa ihmisten ansiosta se voi olla myös mahdollista. Ongelmistaan huolimatta Meksikossa on paljon hyvää: kiehtova historia, uskomattoman rikas kulttuuri, kuumia rytmejä, koukuttavia makuja, lämpimiä ja avuliaita ihmisiä, kiehtovia tarinoita. Olen kovaa vauhtia rakastumassa Meksikoon.