Eilen oli mahtava päivä.

Ensin mulla oli yhdet ihan jees grillipartyt, joista lähdin etuajassa, kun Gina haki mut sen isoisän 90-vuotissynttäreille. Kuulostaa kuivakalta, mutta kun paikalla on tuvan täydeltä meksikolaisia, niin sitä se ei voi olla! Rakastan näitä ihmisiä ja meksikolaista mentaliteettia. Vanhukset kakkukahvittelivat ruokasalin puolella sillä aikaa kun nuoriso pelasi perinteisiä juomapelejä olohuoneen puolella. Tequilaa, suolaa ja limeviipaleita kului. Yksi tyttöraukka ei paineen alla saanut perinnejuomaa kurkustaan alas vaan irvistellen sylki sen suustaan, ja äiti ja tädit riensivät keittiöstä joukolla opastamaan, kuinka meksikolaista kulttuuriperintöä vaalitaan. Limeviipaletta pyöritellään reilusti suolassa ja siitä puraistaan mehut, jonka jälkeen ykkösellä juoma kurkusta alas. Suurin osa illasta kuluikin kyseisen aktiviteetin parissa, ja myöhemmin myös vanhempi väki liittyi seuraan, kun syntymäpäiväsankari oli lähtenyt unten maille. Lapset eivät luonnollisestikaan juomiseen osallistuneet, mutta yhtä lailla saivat seurata tapahtumien kulkua. Hyvin eriluontoista juomista kuin suomalainen peräkammarissa tissuttelu, ja vaikka kaikki loppuillasta olivat hyvinkin hyvällä tuulella, kukaan ei voinut pahoin tai alkanut rettelöidä. Illan kruunasi vapaapaini pihalla suurella trampoliinilla, ja lopuksi aterioitiin vielä yhdessä. Ruokalajeista uusin ja eksoottisin ovat kananjalat. Ei siis se koipiosa, vaan se osa jalasta, jossa varpaat ovat kiinni. Meksikolaiset todellakin syövät kaiken! Sanoisin että ihan syötävää, siis se vähä kudos jonka ruston ja nivelten päältä saa nakerrettua.

Yhteenveto: oon ihan tajuttoman onnekas, että pääsen tutustumaan meksikolaisiin ja meksikolaiseen elämäntapaan lähietäisyydeltä. Jos en ois tutustunut Ginaan, viettäisin varmaan suurimman osan ajastani toisten vaihtareiden kanssa tai eläisin uutta teini-ikää rakkaiden kanssaopiskelijoideni seurassa. Ja paljon jäisi kokematta…