Terve vaan Meksikosta. Lennot vahan venahti, mutta paastiin perille, seka mina etta matkalaukut. Missasin viimeisen lennon Meksiko Cityyn, kun lahto Dallasista viivastyi, mutta American Airlines kustansi hotellin Monterreyssa ja heti ensimmaisen lennon seuraavana aamuna. Ei harmittanut muu kuin se, etta mun kontakti taalla meksikossa oli turhaan tullut mua vastaan lentokentalle, kun en saanut siihen yhteytta.

Ei oo kylla turhaan hehkutettu meksikolaisten ystavallisyytta. Ei paljon tarvinnu omia laukkujaan kantaa, kun aina oli joku mies auttamassa. Tietty sekin on osa machokulttuuria tuommoinen kohteliaisuus, mutta en osannu pitaa yhtaan lipevana tai limaisena kaytoksena sita, kun esimerkiksi monterreyn kentalle saavuttuani vasyneena ja pahasti suihkun tarpeessa semmoinen arviolta 17-vuotias kloppi tarjos mulle kannykkaansa jossa on meksikolainen liittyma, etta voin soittaa yelenalle. Ja neuvoi mista voin soittaa taksin hotelliin. Vahan ehka jo liioittelun puolelle lipsahti, kun Meksiko Cityyn saavuttuani koneessa vieressani istunut tyyppi saattoi mut bussiasemalle, kavi nostaa mulle rahaa omalla kortillaan kun mulla ei ollu pesoja, osti mulle viela lipunkin ja antoi seteleita kateen silta varalta jos tarviin rahaa perilla. Tuli kylla ihan hiton nolo olo, mutta en osannut kieltaytyakaan, kun en kerran ollut apua pyytanytkaan.

Oon nyt Yelenan luona, se ja sen poikaystava on ihan mahtavia tyyppeja. Huomenna mennaan Ciudad de Mexicoon, kattoo jotaan nayttelya joka on siella viimeista paivaa ja toivon mukaan myos ostetaan mulle lappari ja kannykka jossa on meksikolainen liittyma. Ens viikolla Yelena on luvannut vieda mut kattoo lucha librea eli jonkinlaista vapaapainia, joka on kuulemma tosi suosittua meksikossa.