Alan olla kypsä vaihtamaan kämppää. Viikko sitten kävin lääkärillä kun sairastelu vain jatkui ja epäilin poskiontelotulehdusta ja silmätkin punoitti ja rähmi, mutta lääkäri totesi, että allergialta vaikuttaa. Epäilen syylliseksi mun huoneen kokolattiamattoa, jonka vuoksi mun huoneessa haisee aina tunkkaiselta, jos ikkuna ei ole auki. Sain antibioottikuurin tulehduksiin ja antihistamiineja, jotka tulivat kalliiksi, koska täällä Kela ei tule vastaan. Täytyy koettaa, josko menis vakuutuksen piikkiin. Jatkossa siis joko jatkan antihistamiinien popsimista tai vaihdan asuntoa, ja alan vahvasti kallistua jälkimmäisen puoleen.

Toinen hyvä syy vaihtaa asuntoa on se, että saan joka kerta vahvan stressireaktion kun kuulen puhuttavan ranskaa. Ja sitähän täällä joutuu kuuntelemaan! Eilen ranskalaiset kavereineen kokkasivat yhdessä meidän yhteisillä ruokavaroilla, ja kysyivät, että haluanko myös tulla syömään (sinänsä ihan reilua kun maksan kolmanneksen ruuista). Sovittiin, että tiskaan astiat ruuan jälkeen. Istuin siinä sitten samassa pöydässä enkä taaskaan ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä puhuttiin. Toinen kämppis taisi huomata mun otsasta sojottavan miehisen ulokkeen, kun vetosi kavereihinsa, että puhuttaisiin espanjaa, että Sinikin ymmärtää. Hetken olin positiivisesti yllättynyt, mutta kesti sitkeimmältäkin fransmannilta vain noin 1,5 minuuttia, että kieli vaihtui taas takas rakkaaseen äidinkieleen.

Ei siinä tarpeeksi, ruuan jälkeen keräsin lautaset pöydästä ja ryhdyin hommiin. Kämppis tuli pyytämään, että tiskaisin pienet ruokakulhot ensin, ja kun sen olin tehnyt, niin rupesivat siinä mun tiskatessa syömään jälkiruokaa! Reilu peli. En tiedä, mitä söivät, mutta hyvin näytti maistuvan, kun ei mulle riittänyt. Ja herkuteltuaan kantoivat sitten likaiset astiansa mun tiskattavaksi. Eipä kestä. Kiva kun kävitte, tulkaa pian uudestaan! Ja tuokaa kaikki ranskalaiset ystävät mukananne! Talo tarjoaa.

Mun puolesta saisivat vaikka kadota maan päältä kaikki ranskalaiset.

Edit: Toni keksi mahtavan vastaiskun! Sitten kun se on täällä kahden viikon kuluttua niin kokkaillaan kahdestaan ja pyydetään ranskalaisia syömään meidän kanssa silloin kun ne on yksin, ja puhutaan vaan suomea. Hähää :D Suloista kostoa ootellen.