Viikonloppu lämpimässä Acapulcossa takana, viikko kylmässä Tolucassa edessä.

Tässä tiivistettynä viikonlopun kulku:

Pe 22.8.

Tarkoitus oli lähteä heti aamusta liikkeelle, mutta jymähdettiin Mintan kanssa puoleksi päivää viisuminrekisteröintiprosessiin. Opiskelijaviisumi pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa maahan saapumisesta, ja päivät alkavat käydä vähiin. Koko prosessi on kuin huono vitsi, kaikenlaista lomaketta pitää täytellä, yhdessä pyydetään mm. kuvailemaan, onko oma otsa korkea vai matala vai keskiverto tai nenä nöpö vai leveä vai vilkkuuko se kenties neonväreissä. Eivät siellä virastossa osaa omia hommiaankaan, sain täytettäväksi jonkin lomakkeen, joka koskee avioitumista maan kansalaisen kanssa.

Päästiin liikkeelle illasta viiden aikoihin, otettiin bussi D.F:een ja siellä vaihdettiin bussiterminaalia metrolla kulkien. Oli mulle eka kerta paikallisessa metrossa, ja oli kyllä hämmentävä kokemus. Kaikenlaista sokeaa ja rampaa kulki vaunusta toiseen kerjäten tai esittäen outoja ohjelmanumeroita, kuten mies, joka levitti metron lattialle lasinsirpaleita ja kieriskeli niissä. Joka kerta joku heitti kerjäläisille muutaman peson, jotta siirtyisivät muualle esittämään vaivaannuttavia ohjelmanumeroitaan.

Perillä hotellissa mun nimeä ei löytynyt varauslistalta, vaikka olin aiemmin päivällä soittanut ja varannut huoneen. Saatiin kuitenkin onneksi kahden hengen huone parivuoteella, huone olisi voinut olla viihtyisämpikin, mutta pääasia, että tuuletus pelasi. Acapulcossa on KUUMA.

La 23.8.

Vietettiin koko päivä rantsulla lähellä hotellia. Kokeilin riippuliitoa veneen perässä, hauskaa ja kokemisen arvoista, vaikka maksoinkin varmaan ylihintaa, kun en ole vielä sisäistänyt, että kaikista hinnoista pitää neuvotella.

Su. 24.8.

Käytiin La Roquetalla, joka on saari Acapulcon edessä. Saaren edustalla on samanlainen turistihelvetti kuin muutkin Acapulcon rannat, mutta kun rantakivikkoa kompuroi vähän syrjemmälle, niin mikäs siinä on snorklaillessa ihonlämpöisessä, kirkkaassa vedessä. Kiivettiin myös ylös saaren rinnettä viidakkoon, jonka toiselta puolelta oli mahtavat näkymät ilmeisen asuttamattomalle puolelle saarta. Eikä turisteja, meidän lisäksi siis. Kuvia kansiossa.

Viimeinen lasipohjainen turistivene jätti saaren 17.00, mutta koska nähtävää oli vielä, palattiin takaisin rannalle vasta 18.00 ja kas, turistit olivat menneet menojaan ja paikalla oli vain viimeisiä ravintoloitaan sulkevia saaren työntekijöitä. Saatiin kyyti takaisin Caletaan mantereelle ruosteisessa veneessä, vaikka nyrpeähkö veneen omistaja olisi halunnutkin jättää meidät saarelle nukkumaan. Ei kuitenkaan ottanut hintaa palveluksestaan, mikä oli yllätys kaupungissa, jossa taksikuskit ja kaupustelijat pissivät turisteja silmään minkä ehtivät.

P.S: Acapulcon bussit ovat mahtavia. Ne ovat yksityisomistuksessa ja niiden kuskit ovat usein nuoria kloppeja, jotka ovat tuunanneet rakkaat menopelinsä ja antaneet niille sellaisia nimiä kuten "Bad Boy", "Iron Maiden" tai "Vivi Ann". Basso hakkaa selkään ja bussi kiitää rantakatua semmoisella vimmalla, että siitä vois HKL:n ja TKL:n bussikuskit ottaa mallia.