Jee! Vihdoin nettikahvilassa. Tässä reissun kulku tähän mennessä:

Torstai, 25.9.

Toni saapuu Tolucaan, matkatavarat jää Pariisiin (ylläri!). Outo filis. Kummatkin vierastaa toisiaan. Niin sitä vaan kahdessa kuukaudessa unohtaa. Bussimatka D.F.:stä Tolucaan kestää 4 tuntia ruuhkien vuoksi, siinä ajassa ehtii tutustua uudelleen.

Perjantai, 26.9.

Kierrellään Tolucan hemaisevassa keskustassa. Käydään yliopistolla etsimässä tuttuja. Gina ei vastaa puhelimeen, koska kännykkä ei toimi. Lopulta illalla saadaan yhteys ja Gina ja Gur pyytävät meitä lähtemään Ginan isän baariin, mutta väsymys vie voiton.

Lauantai, 27.9.

Kiertelyä ostareilla Metepecissä naapurikunnassa. Eräs tuntematon poika pysäyttää meidät ja kysyy multa, oonko se Sini Timonen UAEM:in yliopistolta. Ja vielä ääntää nimen täydellisesti! Mahtavaa olla julkkis :D Illalla Ginan puhelin ei edellenkään toimi, joten me lähdetään ranskalaisten ja yhden meksikolaisen kanssa Metepeciin Deseo-nimiseen yökerhoon, joka on kaupungin hienoin ja viihtyisin, mutta siellä ei ole ketään meidän lisäksi. Sen sijaan paikallisessa onnelassa, jonne seuraavaksi siirrytään, on hitosti porukkaa. Me tilataan siellä vielä yhdet ja sen jälkeen lähdetään himaan.

Havainto: meksikolaiset käyttävät kaikista maailman kansoista eniten hiusgeeliä! Marketeissa myydään kahden kilon geelipurkkeja, ja sen kyllä huomaa katukuvassa: kaikilla miehillä hiukset on joko vedetty taakse päätä pitkin tai muuten vaan liisteröity johonkin muotoon. Suomessa tää vaihe tais olla joskus 90-luvulla.

Sunnuntai, 28.9.

Tonin matkatavarat saapuu ja päästään vihdoin reissuun. Ensin kuitenkin käydään kyläilemässä, Ginan mutsi on laittanut meille ruokaa, enchiladas de tierra caliente. Annan Tonin mukana tulleet Marimekko-tuliaiset, ja Toni puolestaan saa lahjaksi Santo-nimisen vapaapainijan kuuluisaksi tekemän naamion (kuva seuraa!). Vietetään iltaa Ginan perheen kanssa, nautiskellaan mezcalia ja sen kylkiäisenä limeviipaleita dipattuna jauheessa, jossa on suolaa, chiliä ja kuivattua magey-kasvissa asuvaa toukkaa. Mezcalia valmistetaan mageysta, ja mezcalpullojen pohjalla on koristeena kokonainen toukka. Lopulta Gina ja Gur heittävät meidät autolla yöbussiin, joka lähtee Acapulcoon. Matka alkaa!

Maanantai, 29.9.

Acapulcossa on KUUUUUMA. Käydään Isla Roquetalla snorklailemassa ja vuokrataan vesijetti, jolla ajellaan ympäriinsä rannikolla. Illalla kattomaan kalliosukeltajia La Quebradaan. Hulluja tyyppejä.

Tiistai, 30.9.

Toinen päivä Acapulcossa. Rannalla chillailua ja tyhjäntoimittamista. Illalla Puerto Escondidoon menevään bussiin.

Keskiviikko, 1.10.

Aamulla perillä Puerto Escondidossa. Paksulla brittiaksentilla mongertava tyyppi värvää meidät bungalowikompleksiinsa lupailemalla, että mesta on ensi vuoden Lonely Planetissa. Paikka on boheemi travellaajien ja hippien väliaikainen sijoituskohde, mutta bungalowi maksaa vain 200 pesoa yöltä eli noin 13 euroa, joten se saa kelvata. Päivällä suunnitellaan surfausalkeisopetuksen ottamista, mutta Tyynenmeren aallot näyttävät liian haastavilta aloituspaikaksi. Sen sijaan vuokrataan puoliautomaattivaihteinen pikkumopo, jolla huristellaan rannalta toiselle.

Torstai, 2.10.

Toinen päivä Puerto Escondidossa. Taivas repeää ensimmäisen kerran koko reissun aikana (Tolucaa lukuunottamatta). Iltapäivällä otetaan taksi Zipoliteen, joka on pieni UG-lomakohde keskellä ei mitään, ja hipimpi kuin Puerto Escondido (potenssiin 2!). Ensin meinaa iskeä paniikki, kun taksi jättää meidät keskelle asumattoman näköistä pikkukylää, mutta pimeän tullen travellaajat hiipivät koloistaan istuskelemaan rantarafloihin, ja siellä istutaan mekin ja kuunnellaan aaltojen pauhua.

Perjantai, 3.10.

Tarkoitus on lähteä aikaisin aamulla veneretkelle, mutta ei lähdetä, koska Tonin suolisto protestoi. Istuskellaan syömässä aamupalaa rantsulla, ja meidän pöydän alle tulee nukkumaan kulkukoiranpentu, joka ei suostu lähtemään pois, vaikka hätistelläänkin sitä. Vaihdetaan paikkaa rannan puolelle aurinkotuoleille ja pikkutyyppi tulee nukkumaan Tonin tuolin alle. Hetken aikaa pohdiskellaan, että otetaan se messiin. Ei otettu kuitenkaan. Iltapäivällä jatketaan matkaa Huatulcoon.

Lauantai, 4.10.

Huatulcossa yövytään vähän paremmassa hotellissa, jossa pääsee lämpimään suihkuun, vaikka lämpöä riittää muutenkin. Käydään rantsulla, juodaan kylmää kaljaa. Päivän jälkeen molemmat on ruskeita kuin meksikolaiset mutta myös vähän palaneita, Toni pahemmin (koska on itsepäinen eikä suostu tulemaan varjoon vaikka käsken!). Illalla käydään paikallisessa sukelluskeskuksessa sopimassa seuraavan päivän ohjelmasta.

Sunnuntai, 5.10.

Siisti mutta rankka päivä. Toni pääsee sukeltamaan ekan kerran elämässään, ja mullekin kerta on ensimmäinen avovedessä kahdeksan vuoden takaista sukelluskokeilua lukuunottamatta. Huatulcossa on hyvät vedet sukeltaa, näkyvyys on hyvä, isoja värikkäitä kalaparvia, koralleja, merisiilejä, -tähtiä ja -makkaroita, pallokaloja, mureena ja mustekalakin näkyy. Omaan käsitykseen vedenalaisen maailman kunnioittamisesta ei oikein istu se, että kouluttajat irrottavat korallista paloja saadakseen mustekalan kaivettua kolostaan tai ravistelevat pallofisuja saadakseen ne koko komeuteensa, jotta oppilaat voivat poussata niiden kanssa kuvissa. Mutta ainakin meillä on videomateriaalia kaikesta. Muuten opetuksen laadussa ei ole valittamista, opettajat ovat hyviä ja kokeneita, ja toisen vaimo pyytää mua vierailulle kotiinsa Puerto Escondidoon. Voisin käväistä joku viikonloppu, ja samalla suorittaa toisen avovesisukelluksen, jonka jälkeen olen vihdoin Padi Open Water Diver.

Maanantai, 6.10.

Sunnuntai-iltana oli tarkoitus lähteä yöbussilla Chiapasiin, San Cristobal de las Casasiin. Paikat oli kuitenkin loppuunmyyty, joten nyt istutaan nettikahvilassa tappamassa aikaa, jotta illalla päästään jatkamaan matkaa. Harmi vain, että jotain täytyy jättää väliin, koska aikaa ei enää ole paljon. Torstaiaamuna ois tarkoitus lentää Villahermosasta takaisin Tolucaan.

Ei se mitään, matka jatkuu!