Profile
Blog
Photos
Videos
Toisinaan Mustanaamio poistuu viidakosta ja liikkuu kaupungissa kuin kuka tahansa meistä. -vanha viidakon sananlasku
Nyt kun olen hiukan palautunut reissailusta, on aika siirtää matkakertomuksen teksti sähköiseen muotoon. Olimme 5 hengen porukalla (3 suomalaista, 1 saksalainen ja 1 perulainen) siis viime viikolla Iquitosissa ja viidakossa tutustumassa paikalliseen elämänmenoon. Ei voi muuta sanoa kuin upea reissu, ja toistaiseksi sademestä on ehdoton suosikkipaikkani Perussa.
1.Päivä: Lima - Iquitos (lauantai 9.10.2010)
Käväsin aamulla tekemässä tenttiviikon viimeisen tentin (joka meni yllättävän hyvin, 18/20). Sen jälkeen ei kun kämpille, kamat kasaan ja reissuun, sillä lento Iquitosiin lähti jo 17:30.
Lentokoneen ovesta ulos astuttaessa kuumankostea tropiikin ilmasto lävähti kasvoille kuin märkä rätti. Kylmää arktista ilmastoa varten rakennettu ihmisenä aloin välittömästi hikoilemaan kuin pieni sika. Nooh, eipähän ainakaan tule kylmä.
Yhdellä suomalaisista oli joku kontakti valmiina, mikä oli hyvä, sillä paikallisten kanssa liikuttaessa tutustuu paikkoihin mihin muuten ei välttämättä tulisi tutustuttua. Meidän oppaamme poimivat meidät lentokentältä, kyyditsivät meitä sekä veivät meidät syömään aivan loistavaan grillityyliseen ruokapaikkaan, missä maistoin mm. kilpikonnaa ja kaimaania. Kaimaani maistuu muuten kanalta. Ja kilpikonna on todella herkullista (alla kuva annoksesta).
2. Päivä: Iquitos
Seurueemme Perulainen vahvistus saapui vasta tänään, joten varasimme viidakkoreissun maanantaista perjantaihin. Meille jäi siis yksi päivä aikaa tutustua kaupunkiin, mikä sinänsä oli ihan riittävästi sillä ei siellä nyt niin hirveästi ole nähtävää, vaikka ihan tyylikäs kaupunki onkin.
"Teksasilaisessa" ravintolassa nautitun tuhdin aamupalan jälkeen suuntasimme oppaamme, Garyn seurassa katselemaan paikallisia nähtävyyksiä. Ai niin, ravintola sijaitsi Eiffelin suunnitteleman rakennuksen vieressä (juuri sen kuuluisan...).
Päivän ensimmäinen kohde oli Amazoninmanaattien suojelukeskus (manaatti on eräänlainen merilehmän sukulainen). Hellyyttäviä otuksia, jotka eivät juurikaan muuta tee kuin syö vesikasveja. Saimme silittää ja jopa ruokkia yhtä niistä.
Seuraava kohde oli eläintarhan tapainen biitsipuisto. Itse pidän enemmän vapaasta luonnosta, mutta täytyy myöntää että kättelevät (ja varastelevat) apinat olivat hellyyttäviä. Lisäksi anakonda hartioilla oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Upea eläin.
Lounaaksi/illalliseksi nautitun alligaattoriburgerin jälkeen lähdimme tutustumaan Iquitosin olutvalikoimaan. Mielenkiintoisin tuttavuus oli mintulla maustettu olut. Ostin myös itselleni kaulakorun. Tai, no, ei sitä oikein koruksi voi kutsua, sillä se on narussa roikkuva Jaguaarin hammas. Mutta, jotenkin tunnen sen omakseni.
3. Päivä: Iquitos - Viidakko
In the jungle, the mighty jungle... Ensimmäinen päivä viidakossa, ja voin jo sanoa että pidän tästä paikasta. Ja nyt voin sanoa että olen käynyt Amazon-joen alussa (kävimme siinä kohdassa missä kaksi jokea yhdistyy Amazoniksi). Näimme myös pinkkejä delfiinejä. Pinkki on pop, sademetsässäkin.
Majoittumisen ja ruokailun jälkeen lähdimme kierrokselle sademetsään. Saimme tietää vaikka mitä hyödyllistä erilaisista puista ja kasveista, mm. minkä puun mahlaa voi käyttää haavojen sulkemiseen sekä mistä köynnöksistä saa vettä tarvittaessa. On viidakolla jopa omat ripulilääkkeensä. Uskomatonta miten paljon elämää sademetsässä on. Pääsimme myös leikkimään Tarzania ja roikkumaan liaaneissa.
Illalla pimeän tultua lähdimme hämähäkkimetsälle. Oppaamme pyydysti (elävänä) lähipuussa oleskelevan tarantellan. Iso karvainen hämähäkki, mutta ei kuulemma pysty tappamaan ihmistä. Purema on vain älyttömän kivulias. Mutta, kuvat kertovat enemmän kuin sanat, joten...
4. Päivä: Viidakko
2 päivää metsässä, ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Jotenkin tunnen oloni täällä paljon kotoisammaksi kuin meluisessa, ruuhkaisessa ja saasteisessa Limassa.
Aamulla aamiaisen jälkeen lähdimme kalastamaan pirajoita. Ihan veikeää puuhaa, tosin "gringot" taisivat enemmän ruokkia pirajoita kuin kalastaa niitä. Saimme kuitenkin saaliiksi muutaman kissakalan ja yhden piraijan, jotka sitten valmistimme lounaaksi viidakon tapaan banaaninlehtiin käärittyinä.
Ruo'an ja riippumatoissa vietetyn siestan jälkeen lähdimme katsastamaan pinkkejä delfiinejä, paikallista kylää, laiskiaista sekä auringonlaskua amazonin yllä. Aloitimme paikallisesta kylästä, sillä delfiinit karttoivat hiukan vedessä olleita saksalaisia turisteja, joiden opas ei ilmeisestikkään ollut kertonut heille pääjoessa uiskentelevistä "mielenkiintoisista" kaloista (yksi siis on ohut ja pitkä ja voi uida miehen tai naisen virtsatietä ylös, toinen ui vauvatietä naisen sisälle ja alkaa herkuttelemaan terävillä hampailla). Tiedon jälkeen ei kyllä tehnyt yhtään mieli mennä uimaan :D.
Menimme siis katsastamaan kylää. Ihan mielenkiintoinen paikka, jossa voisin hyvinkin asua jonkin aikaa. Löysimme myös laiskiaisen, mikä oli todella hellyyttävä otus (ja muistutti vähän E.T.tä. Lisäksi jotenkin ihastuin kyseisen eläimen "tyyliin" - otus on lievässä humalassa ruokavalionsa takia koko ajan, siitä hitaus. Mikäs siinä koko päivä hengaillessa ja elämästä nauttiessa.
Upean auringonlaskun kruunasi delfiinien näyttäytyminen auringonsillan yhteydessä. Auringon laskettua lähdimme pikapikaa takaisin leiriin. Venematka pimeällä, kaatuneiden puiden täyttämällä joella oli samaan aikaan jännittävä ja upea kokemus, sillä tähdet ja kuu toi sen verran valoa että pystyi hieman tiirailemaan ympärilleen.
Illallisen jälkeen lähdimme yöretkelle jokea pitkin. Oppaamme pyydystivät meille käärmeen ja kaimaanin ihailtavaksi. Oli ihan jännä fiilis istua keskellä pimeää sademetsää kiikkerässä veneessä ja pidellä kaimaania käsissä (ja tiedän kyllä miltä näytän kuvassa :D). Ihan mahtava päivä!
5. Päivä: Viidakko
Tänään meidän oppaamme tunsi aamulla itsensä hiukan kipeäksi, joten lähdimme viidakkokierrokselle toisen oppaan kanssa. Retken kohokohtana oli hemmetin isoon puuhun kiipeäminen. Tai itse asiassa kyseessä oli useampi puu, mitkä parasiittipuu oli sulauttanut yhdeksi organismiksi. Eetu, apinain kuningas.
Ruo'aksi oli savustettua villiä sikaa. Ihan pirun hyvää. Lounaan jälkeen lähdimme survival-kurssille, missä opimme mm. miten tehdään ansa sekä suoja sekä mistä kasveista saa ruokaa. Kaadoimme myös palmupuun, sillä palmupuun sydäntä voi syödä. Pimeän jälkeen lähdimme kävelylle yölliseen sademetsään. Yöllä se on jälleen aivan toinen maailma. Kaikki ne äänet ja se pimeys. Mutta kuitenkin, minä nautin siitä täysin sydämin. Näimme mm. kettuhiirirotan (tjsp. sillä en nyt muista otuksen nimeä) ja yöapinoita, joita kuulemma ei usein näe. Näimme myös erilaisia hämähäkkejä sekä etanoita. Pitkän päivän jälkeen ruoka maistui jälleen todella hyvältä.
6. Päivä: Viidakko
Viimeinen varsinainen päivä viidakossa. Harmi. Mutta, kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Aamiaisen jälkeen lähdimme ottamaan revanssia kaloista. Tällä kertaa kaloilla oli hiukan huonompi tuuri, sillä saimme ihan kunnolla saalista (kissakaloja). Aurinko paistoi ja kala söi. Mikäs siinä ollessa.
Meillä oli pienempää joenvartta varten käytössä vain yksi vene, joten "jouduimme" odottelemaan kyytiä sillä aikaa kun tytöt vietiin leiriin. Mikäs siinä joessa pulikoidessa (joessa missä ei ole niitä ilkeitä kaloja). Takaisin päin kävellessä törmäsimme orava-apinalaumaan. Voitte yrittää bongata niitä kuvasta (itse löysin 2 kpl, jotka taggasin facebookkiin). Harmi että automaattikamera päätti tarkentaa lähioksiin...
Lounaan jälkeen lähdimme taas kävelylle viidakkoon etsimään "jälkiruokaa". Löysimmekin hetken etsiskelyn jälkeen muutaman "surin", eli koppakuoriaisen toukkia. Väkisinkin hymyilytti kun toinen tytöistä, Hannamari jutteli toukille sillä aikaa kun etsimme lisää niitä.
Kun jokaiselle löytyi oma, niin eikun syömään. Limaista, mutta maukasta kuten leijonakuninkaassa todetaan. Jos totta puhutaan niin toukka maistui oikeasti hyvältä, hiukan makealta ja kookosmaiselta.
Kävimme myös etsimässä hiukan apinoita tytöille nähtäväksi, ja löysimmekin niitä 4 kpl (keskellä kuvaa, puunhaarassa). Kyseessä oli yöapinalaji, jonka kyseiset yksilöt katselivat meitä uneliaina kolostaan.
Palasimme jokea pitkin auringon laskiessa. Tunnelmaa on yksinkertaisesti mahdotonta kuvailla sanoin, joten toivottavasti kuvasta on apua.
Illalla lähdimme vielä bongaamaan skorpioneja, ja löysimmekin muutaman. Kiehtovia otuksia. Oppaamme näytti mitä käy jos sellaisen päälle astuu. En kyllä lähde ikinä kävelemään yölliseen viidakkoon ilman saappaita!
Loppuillasta nautimme nuotion lämmöstä sekä yöllisestä viidakosta joka on aika toimiva yhdistelmä. Ilta oli erityinen meidän oppaallemmekin, sillä se oli todennäköisesti hänen viimeinen iltansa viidakossa pitkästä aikaa. Ja hän intoutui ehkä hiukan liikaakin siitä, sillä seuraavana päivänä Gary vaikutti hiukan väsyneeltä ;).
7. Päivä: Viidakko - Lima
Takaisin sivistyksen parissa. Höh. Paluu Limaan oli hiukan karu. Paljon liikennettä, ihmisiä ja melua. Onneksi jäi asioita kokematta, jotta on syitä palata Iquitokseen.
Aamulla meidän piti lähteä vielä kierrokselle viidakkoon, mutta sademetsä päättikin näyttää mistä sen nimi on tullut. Kävelyretken sijasta tyydyimmekin ihastelemaan viidakkoa sateensuojasta. Lounaan jälkeen aloitimmekin paluumatkan Limaa ja "normaalielämää". Se reissu oli sitten siinä.
Lopuksi vielä...
Laittelen lisää kuvia (ja ehkä vielä tekstiäkin) tänne kunhan saan niitä matkatovereiltani. Iquitos ja varsinkin sademetsä oli sellaisia paikkoja missä tunsin viihtyväni todella hyvin. Ei Limakaan mikään paha rasti ole, mutta sademetsässä on vain sitä jotain.
In english:
I spent 1 week in Iquitos and the Jungle. It was amazing. I think the pictures will describe it better than I could ever summarize. I loved the place, and I think I'll have to go back there some day :D.
- comments
jukka.kejonen vähä kade ois varmaan oööu parempaa ruokaa, jos ois ollu Miroku mukana t isi
tuula Wow! Trade places?
Vaari Onpa hieno matka viidakkoon! Mummun ja minun piti mennä joitakin vuosia sitten samoille seuduille Amazonin latvoille, mutta emme sitten uskaltaneet ikämme takia; eniten pelkäsimme kyllä nousua Titicaca-järvelle.
Kepa Ihastelen sinun kykyäsi tiivistää asiat tuohon lopun käännökseen (o: