Profile
Blog
Photos
Videos
"Kaikki eivät voi ja jotkut eivät viitsi. Siinä kaikki." - Nalle Puh
Taas Suomessa. Täällä on kylmää, pimeätä ja kylmää. Onneksi on sentään lunta :D. Jotenkin Peru tuntuu tällä hetkellä kuin puoli vuotta kestäneeltä unelta. Ja jotenkin hämmentävää kirjoitella viimeisestä reissusta ennen joulua täältä lumen ja jään keskeltä.
Seuraavat kirjoitukset ovat sitten englanniksi siihen asti kunnes jatkan reissailua, ihan vain ulkomaalaisia kavereitani varten.
Mutta, enihow, tarina täytyy kertoa, joten tässä mennään.
1. Päivä Lima - Cusco (07.12.2010)
Viimeinen reissu ennen "kesälomaa" Suomessa starttasi tänään. Hyvästeltyäni ne kämppikset joita en enään tänä vuonna näe, lähdin taksilla kohti lentokenttää. Kentällä meitä odotti mukava ylläri... Kone 5 h myöhässä, joten odotteluksi meni. Noh, enpä olisi halunnutkaan nukkua enempää yöllä.
Pääsimme loppujen lopuksi Cuscoon, vain 7 tuntia myöhässä. Seuraava etappi olikin sitten hostellin etsiminen. Kartalla matka ei näyttänyt pitkältä, mutta jo muutaman rapun jälkeen alkoi yllättäen puuskuttamaan. 3300 metriä on yllättävän korkealla (kun siihen lisää vielä 20 kilon rinkan :D). Pääsimme kuitenkin hengissä perille hostellille, mikä osoittautui todella hyväksi. Itse asiassa kyseessä oli yksi parhaista hostelleista missä olen ollut nyt puolen vuoden aikana. Varsinkin näköala oli upea...
Kävimme vielä syömässä pienessä ravintolassa muutaman korttelin päässä. Ruoka osoittautui todella hyväksi ja täyttäväksi. 20 solella sai kokonaisen menuun, joka sisälsi alkudrinkin, valkosipulileipää, alkuruoan, pääruoan, jälkkärin ja juoman. Ja ruoka oli vielä hyvää :D. Molemmat päädyimme valitsemaan alpakkaa, sillä pitihän sitä kokeilla. Ja hyvää oli. Tosin korkeus ja olut pääsivät yllättämään Mikaelin, jonka täytyi hetken aikaa kerätä itseänsä pääruoan aikana. Mutta, loppujen lopulta pääsimme hyvin hotellille ja nukkumaan.
2. Päivä: Cusco
Aamulla herätyksen ja aamiaisen jälkeen odottelimme (ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa) ranskalaista vahvistustamme. Hänen ilmestyttyä paikalle lähdimme varailemaan erilaisia juttuja. Cuscosta Machu Picchulle on jonkin verran matkaa, ja ihan perille asti pääsee vain junalla. Lisäksi jos haluaa säästää rahaa niin kannattaa ensin mennä bussilla puoleenväliin (Ollantaytamboon) asti. Homma hoitui helposti kunhan löysimme toimiston mistä ostaa liput ja laput. Bussiasemakin löytyi kartalta, joten kaikki on valmista huomista varten.
Loppuillasta käväsimme vielä esi-kolumbialaisessa museossa, joka oli ihan mielenkiintoinen. Tosin hiukan ärsytti se että kaikkia esineitä kuvailtiin taidenäkökulmasta. Museon jälkeen kävimme syömässä todella veikeässä paikassa. Ei kait sitä voi muuten kuvailla. Mutta, paikka oli viihtyisä ja ruoka hyvää... Mikäs siinä :D.
3. Päivä: Cusco - Aguas Calientes
Lähellä ollaan jo. Machu Picchu häämöttää horisontissa. Huomenna se on sitten menoa :D.
Mutta nyt tähän päivään. Aamulla siis lähdimme hostellista kohti bussiasemaa ja Ollantaytamboa. Homma meni kuin elokuvissa, sillä osuimme paikalle juuri kun bussi teki lähtöä. Lisäksi löysimme myös oikean kombin vaihtokylässä, Urubambassa. Selvittiin siis paikalle juuri niin kuin pitikin.
Ollantaytambo oli upea. Paikka oli siis osa inkojen pyhää laaksoa, ja tänne aikoinaan Manco Inka (Manco Capac II) vetäytyi epäonnistuneen kapinan jälkeen. Täällä oli muinainen linnoitus sekä auringon temppeli, jonka yhteen kiveen aurinko heijasti kasvot läheisestä vuoresta. Inkojen kivenkäsittelytaito oli kerrassaan jotain todella vaikuttavaa. Erityisesti kanavistot ja muurit tekivät suuren vaikutuksen (muurit olivat siis todella tarkkaan tehtyjä, eikä kivien välissä ollut juurikaan laastia).
Ollantaytambosta jatkoimme matkaa Aguas calientesiin, jota kutsutaan myös Machu Picchun kyläksi. Paikka on ehkä kaikkien aikojen pahoin turistirysä. Näin lievästi kuvattuna. Heti juna-asemalta ulos tullessa vastassa on kymmenien kauppakojujen sokkelo, jossa jopa paatunut reissaaja kuten minä väkisinkin kiinnittää huomiota tuotteisiin...
Selvisimme kuitenkin varsinaiseen kylään ja löysimme jopa hostellin 15 solella. Tosin muutamista mukavuuksista joutui kyllä tinkimään, mutta meillä oli sentään sänky ja lämmintä vettä, mikä oli aivan riittävästi. Lisäksi onnistuimme löytämään myös kohtuuhintaisen ravintolan, mistä sai myös hyvää ruokaa (Chez Maggy). Kävimme myös ostamassa eväitä seuraavalle päivälle, sillä itse paikan päällä kaikki on törkeän kallista.
Vaikka kylä onkin vain turisteja varten, ei siitä pääse yli eikä ympäri että maisemat ovat upeita. Oletettavasti ne vielä parantuvat seuraavana päivänä, kun nousemme ylös, ulos ja Machu Picchulle ennen kukonlaulua.
4. Päivä: Machu Picchu
Voi weljet. Ei voi muuta sanoa kuin että Machu Picchu oli... ihan jees. Sitä paikkaa ei vain voi millään sanoilla eikä kuvilla oikein kuvata. Ne eivät yksinkertaisesti riitä kuvailemaan sitä tunnelmaa mitä siellä vallitsee (hd-videokameralla ehkä...). Mutta, nopeasti kuluivat 11 tuntia.
03:30 Ylös, ulos ja Machu Picchulle. Halusimme olla ensimmäisten joukossa ylhäällä, sillä ajatus auringonnoususta Machu Picchulla houkutti. Lisäksi viereiselle huipulle, Wayna Picchulle päästetään vain noin 300-400 turistia per päivä, joten paikalla piti olla ajoissa. Lähdimmekin siis kävelemään 04:15 kohti huippua (8 km ylämäkeä).
Kävely oli.. pitkä. Lähinnä mieleen tuli Ahmanhiihdon viimeiset nousut Ukkokolille. Mutta tunnin nousun ja usean rapun jälkeen saavutimme vihdoinkin Machu Picchun portit. Ja vieläpä ensimmäisten 10 joukossa. Jotenkin oli hieno fiilis syödä aamupalaa. Tosin tähän aikaan vuodesta olisi ensimmäisellä bussillakin ehtinyt Wayna Picchulle, mutta ei se olisi ollut yhtä hienoa :D.
06:00 Portit aukesivat, jolloin kiiruhdimme vartiotornille katsomaan auringonnousua. Se oli jotain aivan käsittämättömän upeaa. Yksi niistä hetkistä joista kerrotaan sisarusten lapsenlapsille vielä vanhana miehenä.
Aamulla sää oli hiukan sumuinen, joten näkyvyys ei ollut parhaasta päästä. Onneksi odotettuamme hiukan keli selkeni ja näimme tämän uuden maailman ihmeen kaikessa komeudessaan. Ihasteltuamme ja kuvattua itsejämme riittävästi, lähdimme kipuamaan taustalla näkyvälle "pienelle" mäennyppylälle, Wayn Picchulle (tai, no ylläolevassa kuvassa se on vielä pilvien peitossa :D). Joku valopää kun sai 500 vuotta sitten idean rakentaa sinne kuun temppelin. Ja temppeliin päästäkseen he rakensivat ihan pirusti portaita.
Tunnin kiivettyämme miksi ihmiset halusivat kavuta ne useat sadat (sanoisin jopa että kymmenet) rappuset. Machu Picchu lintuperspektiivistä on kaiken sen hien ja tuskan arvoista. Lounastimme myös lähes vuoren korkeimmalla kohdalla upeiden maisemian ympäröimänä. Wayna Picchulta laskeutuessamme alkoi sataa. Tai no, eteläeuroopassa sataa. Meille sää oli vain virkistävän kostea :D. Tuona päivänä sää oli erityisen virkistävä paikka paikoin. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä paikka hieman erilaisela kelillä.
Emme antaneet pienen sateen häiritä, joten jatkoimme raunioiden kiertelyä. Kävimme myös hiukan ei-tyypillisellä alueella, kaupungin itälaidalla josta avautui näkymä alas jokilaaksoon. Allaolevasta videosta saa hiukan osviittaa näkymistä.
Muutaman virkistävän tunnin jälkeen aurinko palasi ja kuivasi kosteat varusteemme. Sää oli kerrassaan mahtava, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Lisäksi turisteja ei ollut nimeksikään. Loppupäivästi kiertelimme vielä temppeleitä, näimme reppuselkää leikkiviä laamoja sekä raunioissa asustelevan jäniksen sukulaisen. Kävimme myös inkojen rakentamalla sillalla, mikä oli aika erilainen mitä odotin (odotin siis jonkinlaista akuankka -tyylistä riippusiltaa). Sen sijaan se oli... noh, tällainen: Lopuksi vielä nautiskelimme upeista maisemista ennen kuin lähdimme laskeutumaan niitä pirun portaita. Upea päivä! Ainoa huono puoli oli, että meidän arvioimat 1,7 litraa vettä/hlö eivät olleet tarpeaksi, joten vuorelta laskeutui kolme uupunutta miestä.
Loppuillasta kävimme ostamassa hiukan ruokaa paluumatkalle Ollantaytamboon. Päästyämme hostellille suihku, ruoka ja lepo tekivät hyvää uskomattoman hienon päivän jälkeen. Upea paikka!
5. Päivä: Ollantaytambo - Cusco
Eilisen jälkeen oli hiukan uupunut olo. Joten tämä päivä menkin fiilistellessä eilistä. Jatkoimme matkaamme kohti Cuscoa. Sorruimme kuitenkin Urubambassa markkinoinnin uhreiksi, joten otimme "väärän" bussin joka kyllä meni Cuscoon, mutta Pyhän laakson läpi, joten se kiersi hiukkasen. Mutta, näimme sentään hiukan sitäkin laaksoa (ja säästimme jopa 1 solen mieheen :D). Njoo.
Törmäsimme (tai pikemminkin kohtasimme) hostellilla tuttuja, sillä Kristine oli lähtenyt reissaamaan poikaystävänsä, Frankin kanssa. Mukavia henkilöitä molemmat (Kristine on siis saksalainen koulukaveri). Kävimme heidän kassa syömässä kanaa (Pollo ala Brasa) sekä auringon temppelissä, mikä siis oli aikoinaan suurin inkatemppeli täynnä kultaa. Espanjalaisten saavuttua kulta ryöstettiin ja sen päälle rakennettiin kirkko. Osia temppelistä on kuitenkin vieläkin nähtävissä, ja kontrasti rakennusten laadussa on huikea. Alempi muuri on siis inkojen tekemä, ylempi kirkko espanjalaisten.
6. Päivä: Pisaq & Sacsaywama
Viimeinen yhteinen päivä. Ja näimme tänään... yllätys yllätys lisää kiviä. Mutta, mikäs siinä niitä katsellessa, inkat nimittäin osasivat valita paikat minne rakentaa.
Lähdimme käymään lähikylässä, Pisaqissa, missä on kuulemma hienoja raunioita sekä markkinat. Valitsimme kulkuneuvoista sen kaikista mielenkiintoisimman, paikallisbussin. Ensimmäistä kertaa minua pelotti olla bussin kyydissä, sillä alkumatkasta bussia ajoin nuorehko kuski, jonka vieressä oli vanhempi mies ohjeistamassa. He sitten vaihtoivat puolessa välissä paikkoja. Onneksi :D. Selvisimme kuitenkin hengissä perille.
Aikatalun ja kunnon puutteessa päätimme ottaa taksin ylös ja sitten kävella alas kylään. Mikä osoittautui myös järkeväksi ratkaisuksi sillä meillä ei ollut myöskään hirveästi aikaa. Kävelymatka oli jälleen hieno. Sekä paljon rappusia, sillä Inkat hallitsivat laaksojen asukkaita ylhäältä vuorilta. Paikalle oli rakennettu aikoinaan pengermien sekä asuinrakennusten lisäksi myös auringon temppeli. Olivat ne inkat aika poikia työstämään kiveä.
Raunioiden jälkeen kävimme vilkaisemassa markkinoita. Sieltä olisi voinut ostella vaikka mitä, ja löysinkin sieltä kaikkea kivaa itselleni ja muille. Shoppailun jälkeen lähdimme kohti Cuscoa ja Sacsaywamaa taksilla. Meillä sattui hyvä säkä, sillä taksikuski oli erittäin ystävällinen ja näytteli meille erilaisia paikkoja matkan varrelta, kuten laamafarmin sekä pyhän laakson raunioita. Pääsimme myös silittämään noita lempeitä otuksia :D.
Taksi jätti meidät Cuscon yläpuolella olevalle linnoitukselle, Sacsaywamalle. Muinainen Cusco oli puuman muotoinen, ja linnoitus muodosti puuman pään (Machu Picchu oli kondorin muotoinen) sekä Sacsaywaman muurit muodostavat hauskasti puuman hampaat. Linnoituksen kivet olivat järkyttävän isoja. Lisäksi ne sopivat yhteen lähes täydellisesti. Olisi hauska nähdä miltä paikka näytti ennen conquistadoreja. Loppuillasta kävimme yhdessä syömässä todella hyvässä ravintolassa nimelta Pacha papa. Ruoka oli erinomaista, mutta sille kertyi myös hintaa. Mutta, ehkä nyt näin viimeisenä iltana yhdessä kehtaa syödä 60 solen edestä.
7. Päivä: Cusco
Shoppailut, check. Ne on nyt tehty. About 80 euroa on nyt kulutettu, joten eiköhän se riitä. Mutta, tulipahan tehtyä.
Tänään kiertelin hiukan museoita. Ihan mielenkiintoisia paikkoja, varsinkin auringon temppelin museo, mikä sijaitsi maan alla. Siellä oli tietoa mm. inkakulttuurista sekä heidän muuraustavoistaan (joita oli about 5-6 eri tyyliä, kohteesta riippuen).
Jatkoin siitä eteenpäin toiselle museolle, mikä ei aivan niin vaikuttava ollut. Mutta, tulipahan nähtyä sekin. Kävin myös vilkaisemassa Manco Capacin asuntoa (kyllä, juuri SEN Manco Capacin). Se sijaitsi linnoituksen juurella ja sieltä oli mukavasti näkymä koko kaupunkiin. Unohdin kuitenkin ottaa kuvan, joten seuraavana päivänä täytynee käydä uudestaan.
Iltapäivälä sitten shoppailin hiukan paikallisessa kauppahallissa. Mielenkiintoinen paikka, sieltä kun saa lähes kaikkea. Ostin myös itselleni makean ponchon mökille. Eikä edes maksanu hirveästi :D.
Illalla käväsin vielä syömässä Lonely Planetin suosittelemassa ravintolassa (Victor Victoria). Ihan hyvää ruokaa, eikä hintakaan ollut mitenkään liian kallis.
8. ja viimeinen päivä: Cusco
Viimeistä viedään. Huomenna sitten synkkään ja ankeaan Limaan. Noh, ehkä siellä selviää sen muutaman päivän.
Viimeinen päiväni Cuscossa oli ihan leppoisa. Aamulla kävimme asioilla (ja vähän shoppailemassa) Kristinen ja Frankin kanssa, jotka siis palasivat edeltävänä yönä Machu Picchulta. Kahvien jälkeen he lähtivät, ja minä jäin taas yksin.
Ensimmäisenä kävin ottamassa sen kuvan minkä unohdin eilen ottaa Manco Capacin kämpästä (yläpuolella). Sen jälkeen kiertelin muutamat museot, joista Inka-museo oli kaikista kiinnostavin (kertoi yllättäen inkoista :D). Satuin myös törmäämään saman suomalaisen taiteilijan näyttelyyn, missä kävin jo Limassa. Noh, sainpahan otettua kuvat mielenkiintoisimmista teoksista. Muista nykytaiteen teoksista kyseisessä museossa tuli mieleen eräs koneinsinöörikillan tuleva entinen graafikko. Siinä se sitten oli. Illalla vielä pakkailin hiukan, päivittelin blogia ja kävin syömässä ensimmäisen päivän Sumaq-ravintolassa. Hyvä lopetus hienolle reissulle.
- comments