"Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä." -Elmer Diktonius

Jalleen reissussa. Ja mikali joku ihmettelee mihin katosivat ä-t, niin espanjalaisessa nappiksessa pitaisi joka ikinen kerta painaa ¨-nappulaa jotta saisi nuo pienet pisteet tuonne. Joten, jaapa tekematta. Yrittakaa kestaa :).

Oli outo fiilis tulla tanne Limaan ns. turistina. Varsinkin kun mukana oli lahemmas 2-metrinen suomalainen, joka kuuluu katukuvaan viela vahemman kuin mina. Mutta, jotenkin tuli sellainen fiilis etta on osittain koti-kaupungissa. Hammentavaa.

Pari paivaa poopoiltyamme (laittakaa riittavasti pisteita sanaan niin ymmarrartanette ;) ) lahdimme Trujilloon ja Huanchacon rantakaupunkiin katsomaan paikallisia Marinera-tanssikisoja (joissa yksi kaverini yliopistolta oli mukana) seka surffaamaan.

Tanssit olivat hienoja. Tosin emme ymmartaneet koreografioista juurikaan mitaan, mutta aina kun joku tekee jotain hyvin, niin se nyt vakisinkin nayttaa upealta. Kavimme myos syomassa kaverini kanssa, ja Markus erehtyi varoitteluistani huolimatta syomaan epailyttavannakoisia pahkinansukuisia juttuja katumyyjalta. Noh, kokemus opettaa. Parin paivan ruokamyrkytyksen jalkeen ei matkakumppanini taida ihan heti olla pistamassa suuhunsa kaikkea mahdollista :D.

Markus siis oli pari seuraavaa paivaa vuoteessa huilailemassa. Mina kaytin taman ajan hyvakseni ja menin rannalle vakaana aikomuksenani opetella surfaamaan.

Ekan puolen tunnin jalkeen kasia pakotti, mutta mieli oli korkealla. Hauskaa hommaa tuo! Tosin nain perfektionistina, joka ei osaa antaa periksi se on myos aarimmaisen turhauttavaa, kun kasivoimat loppuvat hetken melomisen jalkeen ja lauta karkaa alta.

Loppujen lopuksi, toisen paivan viimeisella aallolla mina surffasin! Aivan aallon loppuun asti (se tosin oli aika pieni, mutta silti :D). Taytynee jatkaa tuota kunhan nyt paasee takaisin rannalle sisamaan kierroksen jalkeen.

Mutta, sellaista talla kertaa.