"En ole tarpeeksi nuori tietämään kaikkea." -Oscar Wilde

Ei voi olla, edellisestä postauksestani on kulunut jo lähes 2 viikkoa! Arrgh, aika vaan liukuu käsistä. Koska toinen uskollisista lukijoistani huomautteli jo muutama päivä sitten miten olen pettänyt lukijakuntani lykkäämällä kirjoittelua, ajattelin vihdoin ja viimein tarttua härkää sarvista ja kirjoittaa Arequipan reissusta jotain.

Arequipa - valkoinen kaupunki

Perulaiset työskentelevät/opiskelevat paljon. Niinpä jokainen juhlapäivä ja loma-aika käytetään tehokkaasti hyväksi matkusteluun. Tämän ovat myös liikenneyhtiöt huomanneet, ja näin ollen myös hinnat olivat lähes kaksinkertaiset. Siitä huolimatta päätin lähteä kolmannen ja viimeisen kerran Arequipaan, Perun "toiseen pääkaupunkiin".

Aikaisemmat vierailuni tähän kolonistiseen tyyliin rakennettuun kaupunkiin ovat olleet lähinnä läpikulkumatkoja, joten olen onnistuneesti lykännyt vierailuani alueen suurimpaan nähtävyyteen, Colca -kanjoniin (joka on muuten maailman syvin lajissaan). Mutta, tällä kertaa olimme päättäneet tehdä 3 päivän kierroksen (me = minä ja vaihto-opiskelijatoverini Laura yhdysvalloista). Enkä joutunut katumaan...

Suunnitelmissa oli siis viiden päivän reissu. Keskiviikko ja maanantai menivät enemmän tai vähemmän toipumiseen ja matkusteluun, joten meille jäi siis 4 päivää aikaa nähdä kaupunkia ja kanjoni.

Torstai kului pitkälti vaellusta järjestellessä ja kaupunkia kierrellessä. Hankimme 3 päivän - 2 yön vaelluksen hostellin suosittelemasta paikasta. Sen jälkeen kävelimme hiukan kaupungilla, ostimme eväitä sekä vettä, sillä vesi ei kuulunut reissun hintaan. Loppuillasta kävimme syömässä sekä keskusaukion lähellä olevassa kattoravintolassa lasillisella. Oli hienoa katsoa auringonlaskua Arequipan yllä. Muutaman illanistujaispaikan jälkeen palasimme hostellille ja valmistauduimme seuraavaan päivään (herätys ja lähtö klo 03:00, jihuu!).

Aamun valjetessa lähdimme reissuun. Ensimmäinen pysäkkimme oli aamupala pienessä Chivayn kylässä, josta jatkoimme Cruz del Condor -näköalapaikalle tiirailemaan kuuluisia Andien kondoreita. Kieltämättä ihan vaikuttava elämys kun lähes 2 metrinen kondori lentää 5 metrin päästä :).

Komeita lintuja... Kuvat eivät oikein kerro niiden todellista kokoa.

Kondoreiden jälkeen aloitimme vaelluksen. reilusta 3200 metristä aina 1000 metriin. Vaellus kulki, maisemat upeita ja seura mukavaa. Mikäs siinä talsiessa.

Lounastimme pienessä kylässä kanjonin pohjalla, josta jatkoimme majapaikalle. Matkakumppanini oli hiukan väsähtäneen oloinen (alla oleva kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa :D).

Hyvän ruo'an, suihkun ja upean tähtitaivaan jälkeen ei hirveän kaun tarvinnut odotella nukahtamista. Saimme nukkua melko pitkään, ja 10 tunnin päästä heräsimme virkeänä uuteen aamuun ja pannukakkuaamiaiseen. Nam :P. Olisin myös halunnut maistaa paikallista herkkua, marsua uudelleen mutta, keittiössä oleilevat "lemmikit" saivat jäädä toiseen kertaan.

Aamiaisen jälkeen jatkoimme taivallusta keitaalle, jossa tarkoituksena oli huilailla muutama tunti ennen nousua 1000 metristä about 3500 metriin (kait, en nyt muista tarkkaan). Hemmetin iso ylämäki se kuitenkin oli... Mutta, sitä ennen keidas uima-altaineen ja mangopuineen oli kyllä nannaa.

Sitten alkoi nousu. Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin polku minkä kuljimme sinä iltapäivänä (alkaa alhaalta keitaalta ja jatkuu aina niin ylös kuin mahdollista). Keitaalta lähti joukko hyväkuntoisia nuorukaisia. Perillä majapaikassa seurue näytti lähinnä säälittävältä :D.

Selvisimme kuitenkin, ja kaiken kaikkineen maisemat olivat kaiken sen arvoisia. Auringonlasku kanjonin yllä varsinkin. Seuraava aamu valkeni upeana. Huoneen ikkunasta aukeava maisema kruunasi väsyneen mutta onnellisen olotilani... No pain no gain :D.

Bussia odotellessamme pääsimme seuraamaan läheltä paikallista pääsiäisjuhlaa (jossa tarjoiltiin olutta!). Sinänsä mielenkiintoinen tapahtuma :D. Ja he ottivat ulkomaalaiset mukaan juhlintaan.

Edessä oli vielä muutama nähtävyys, kylpylä kuumine lähteineen sekä 4900 metrissä käyminen. Näistä sinänsä ei ole mitään erityistä kerrottavaa, kuvasta saanee irti kaiken oleellisen :). Ai niin, kävimme pienessä kylässä jossa sai ottaa itsestään kuvan kotkan kanssa. Isi voidaanko hankkia tollanen, pliis?

Tutustuimme reissussa australialaiseen pariskuntaan, joiden kanssa kävimme myöhemmin syömässä ja juhlimassa selviytymistä rankasta vaelluksesta :D. Alpakkatäytteiset krepit olivat uskomattoman hyviä. Loppuilta hurahtikin nopeasti hyvässä seurassa.

Seuraavana päivänä ehdin hiukan käppäillä aamulla kaupungilla matkakumppanini jäädessä huilailemaan hostellille. Aamuinen Arequipa on kyllä kaunis.

Sellainen reissu tällä kertaa. Ilman muuta käymisen arvoinen tuo Colca, jos täällä päin maailmaa liikkuu. Muutenkin Arequipa on hieno kaupunki lumihuippuisine vuorineen. Alla oleva kuva on omistettu Markukselle, joka ei kait kertaakaan päässyt näkemään Arequipan ympärillä olevia vuoria vaikka jonkin aikaa viettikin siellä ;). Ja vielä kehtaa väittää että minä olen se jota huono ilma seuraa...