Profile
Blog
Photos
Videos
"Joskus käy niin, että mitä enemmän ajattelee,
sitä vähemmän on todellista vastausta olemassa." - Nalle Puh
Miten tämä aika vain häviää jonnekkin. Yhtäkkiä on kulunut yli kaksi viikkoa edellisestä blogimerkinnästäni. Voi veljet. Ehkä on jo aika päättää etelä-Amerikan kierros.
Viimeinen kohteemme kierroksellamme oli Ican kaupunki lähiympäristöineen, eli kävimme bongaamassa varsinaisen kaupungin ja sen viinitilojen lisäksi maailmankuulut Nasca-linjat sekä Huacachinan travellerikeitaan.
Mutta aloitetaanpa alusta. Selvisin aamulla 10 aikaan Nascaan, missä Markuksen piti olla terminaalissa odottamassa. Homman piti olla selvä peli, varsinkin kun molemmat matkustivat samalla yhtiöllä.
Arvatkaapa vain oliko. Hetken aikaa odoteltuani ja kirottuani muuten niin uskollista matkakumppaniani päädyin siihen tulokseen että piti tehdä jotain. Onneksi Markus ajattelee edes välillä loogisesti, ja lopulta "löysimme toisemme" naamakirjan avulla.
Nasca-linjat ovat kaupungin suurin nähtävyys. Joten, paikalliset ovat päättäneet ottaa siitä kaiken irti, sillä ylilento maksaa maltaita. Kaksi köyhää opiskelijaa eivät halunneet tuhlata vähäisiä rahojaan tuollaiseen, vaan päädyimme ns. köyhän miehen vaihtoehtoon ja kävimme katsastamassa muutamat linjat näköalatornista. Hintaa tälle tuli hurjat 10 solea, joten hinta-laatusuhde oli lyömätön :D. Ja, kyllä niitä linjojakin näkyi ihan hyvin, vaikka hienoin ilmestys aavikolla oli pyörremyrskyn tapainen tuulipatsas... Nascassa vierailimme vielä paikallisessa museossa, missä oli paljon tietoa kaivauksista ja tyylikäs pienoismalli linjoista. Ratkaisimme myös samalla linjojen arvoituksen.
Illan hämärtyessä lähdimme takaisin Icaan, josta jatkoimme seuraavana aamuna Huacachinan keitaalle. Tämä oli ehdottomasti reissun kohokohta.
Paikka oli varsinainen travellaajien pyhiinvaelluspaikka. Keidas, jonka ympärillä korkeat hiekkadyynit ja auringonpaistetta. Mikäs siellä chillaillessa. Kun kerta olimme paikan päällä, oli meidän pakko kokeilla sandboardingia. Mikä oli myös yllättävän hauskaa. Paikalliset tosin ihmettelivät hiukan kun emme halunneet ottaa kolme kertaa kalliimpaa dyynikirpputouria, jossa meidät kuljetettaisiin joka laskun jälkeen takaisin ylös. Pyh, miten rankkaa hiekassa ylämäkeen talsiminen voi olla?
Muutaman laskun jälkeen olimme jo aika puhki, joten päätimme vain maata hiekassa ja nauttia upeista maisemista. Loppuillasta keksimme että hei, hiekkahan on pehmeää ja dyyni aika jyrkkä. Tästä saisi hienoja kuvia... Joten taas päästiin hyppimään. Ja nyt Markuskin osasi hypätä :D.
Ilta huipentui upeaan auringonlaskuun. Tuolla voisi viettää pidempääkin aikaa.
Seuraavana päivänä edessä oli paluu Limaan. Mutta, kun kerta aikaa oli niin päätimme hyvästellä reissun oikein kunnolla ja tutustua paikallisiin viini- ja viinatiloihin. Kierrokset olivat oikein mielenkiintoisia ja maistiaisia riittä. Mukaan tarttui myös muutama pullo hyvää viiniä sekä Piscoa (jota siis valmistetaan vain Perussa).
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän reissu. Markus lähti seuraavana lauantaina Cuzcoon opiskelemaan ja minä jatkan omaa puurtamistani täällä Limassa. Reissun saldona vain 3 dvd:tä kuvia ja upeita muistoja. Tour de South America 2011 oli mahtava!
- comments