Profile
Blog
Photos
Videos
"Lauman seuraaminen on varmin tie keskinkertaisuuteen" -Patti Wilson
Viimeisiä viedään. Tentit ovat ohi (ja lähes kaikki jopa luultavasti hyväksytysti!) ja on aika lomailla. Mutta jotenkin ei enään tee mieli reissata, sillä uusilla paikoilla ei vain ole enään samaa vaikutusta. Taitaa olla kohta aika palata kotiin.
Mutta, ensin on aika kirjoitella viimeisestä reissustani. Reissusta Perun "seikkailumekkaan", Huaraziin.
Huraz sijaitsee about 7 tunnin matkan päässä Limasta, yli 3000 metrin korkeudessa. Se oli myös viimeinen ns. "pakollisista paikoista" missä halusin käydä. Joten, ei kait siinä muuta kuin bussi alle ja menoksi. Mukaan lähtivät samassa yliopistossa opiskeleva suomalainen kaverini Antti sekä hänen Perulainen tyttöystävänsä Sandra.
Tiesin jo alusta lähtien että tästä tulisi hiukan erilainen kuin aikaisemmista reissuistani (on aina erilaista reissata pariskuntien kanssa kuin ns. "tasa-arvoisina". Tosin kun meikäläinen vastaa vähintään kahta, niin eiköhän se mene aika yks yksiin ;).
Saavuimme siis hyvin nukutun bussiyön jälkeen kaupunkiin kukonlaulun aikoihin. Oli kieltämättä ihan hieno fiilis katsella auringonnousua vuorten takaa hostellin katolta.
Suunnitelmana oli siis 2 yötä bussissa ja niiden välissä 2 yötä Huarazissa. Olisin halunnut tehdä jonkinlaisen pidemmän trekkauksen, mutta aikataulun takia se ei ollut mahdollista.
Ensimmäisenä päivänä ajattelimme ottaa ihan rauhallisesti ja lähteä käppäilemään kaupunkia ympäröiville kukkuloille. Erittäin hyvä ratkaisu. Aurinko paistoi, maisemat olivat komeita joten mikäs siinä ollessa. Muutama hieno kuvakin tuli napattua (alla oleva kuva on ehkä yksi parhaista minusta otetuista kuvista ikinä!).
Söimme eväitä ja nautimme kesäpäivästä. Tätä tulen kaipaamaan.
Seuraavana päivänä vuorossa oli Järvi 69. Nimen taustoista on erilaisia kertomuksia, mutta virallisen tarinan mukaan järvi on järjestysnumeroltaan 69, ja koska kaikki kutsuivat sitä sillä nimellä, se myös nimettiin siksi. Uskokoon ken tahoo...
Kuitenkin, kun kerta oli mahdollisuus käydä uimassa 4600 metrissä heinäkuussa (lumisateessa!), niin pakkohan sitä nyt oli käydä pulahtamassa. Ja kuten kuvan ilmeestä näkee, vesi oli löllönlämmintä :D.
Muutenkin järvi oli hieno paikka. Harmi että kyseess oli vain piipahdus.
Takaisin palattuamme (jotkut erittäin väsyneinä, jotkut vähemmän :D). Kävimme vielä syömässä jonka jälkeen uupuneet matkatoverini painuivat pehkuihin (marsu on hyvää!). (Pahaksi?) Onneksi hotellissa sattui olemaan ylläribileet bändeineen. Joten, party on! Oli kieltämättä pitkästä aikaa hauska tutustua muihin travellereihin.
Seuraavana päivänä vuorossa oli Chávinin temppeli sekä paluu Limaan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Täytyy sanoa että Chávin oli erittäin positiivinen yllätys. Temppeli oli yli 1000 vuotta vanha, mutta silti erittäin massiivinen ja koko kompleksi oli muutenkin erittäin taidokkaasti tehty. Kannattaa käydä jos sattuu tuolla päin käväsemään.
Temppelikierroksen ja museokäynnin jälkeen oli aika palata takaisin Huaraziin ja Limaan.
Seikkailu ei kuitenkaan loppunut siihen. Paikalliseen "kulttuuriin" kun kuuluu se että bileiden jälkeen lähdetään autolla takaisin. Eli täysin idioottimaista ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Joku sankari kuitenkin oli päättänyt tehdä niin, ja kaiken lisäksi lähti ohittamaan mutkassa pimeällä... Eihän siitä hyvää voi seurata. Noh, ainakin on jotain kerrottavaa :D.
Jännä miten paljon ehtii sekunnissa tekemään. Me kaikki kolme näimme siis hetken etukäteen mitä oli tapahtumassa, joten pystyimme varautumaan eikä meille käynyt mitään. Muutama henkilö loukkaantui lievästi (mm. murtunut nenä sekä polvi rikki), mutta vakavimmita henkilövahingoilta vältyttiin. Onneksi. Ehdimme jopa bussiimme, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Se siitä, viimeinen reissu paketissa. Pariskunnan kanssa reissaaminen oli omanlaisensa kokemus, mutta tulimme kaikki oikein hyvin toimeen ja jotenkin on kauheen kiva nähdä että vaikka he ovat olleet yhä vuoden yhdessä, heillä vieläkin on "sitä jotain".
Se siitä, reissut alkavat olla toistaiseksi ohitse. Mutta, tulen vielä kirjoittamaan pari kirjoitusta tästä reissusta. Enkä tosiaankaan ole lopettamassa matkustelua. Maailmassa on niin monta paikkaa jotka kutsuvat minua. Ja ennemmin tai myöhemmin, minun on vastattava.
- comments