"Elämä on aivan liian tärkeä asia, jotta sen voisi ottaa vakavasti." -Oscar Wilde

Vihdoinkin "ulkomailla". Vasta Boliviaan paastyamme on tuntunut silta etta on oikeasti reissussa (varsinkin nyt kun lahdemme alueille joissa en ole kaynytkaan). Mutta, aloitetaampa siita mita tapahtui kun lahdimme Limasta.

Aamulla seurueeseemme liittyi kaverini yliopistolta. Paatimme matkustaa yhdessa aina Punoon asti (Titicaca -jarven rannalle). Paivan vietimme kaupungilla kavellen ja illalla kavimme syomassa. Ihan lepposa paiva.

Meilla oli suunnitelmissa lahtea seuraavana paivana bussilla klo 14.00 kohti Punoa. Nooh, Punossa oli ollut lakko, joten eipa mentykaan (itse kylla epailen etta kuskeilla oli vain venahtanyt edellinen ilta pitkaksi, silla kaupungissa on talla hetkella juhlat kaynnissa). Paasimme lahtemaan vasta klo 20.00 ja perilla olimme keskella yota. Onneksi olimme soittaneet etukateen hostelliin, joten he osasivat odottaa meita. Sankyja ei ollut vapaana, mutta paasimme onneksi nukkumaan hetkeksi viileahkoon leffahuoneeseen. Tai, no huoneeseen ei olisi mahtunut kolmea, joten mina viritin ulos riippumaton ja makuupussin. Yllattavan hyvin sai kylla nukuttua sellaiset mukavat kolme tuntia.

Tehokkaiden younien jalkeen lahdimme jarvikierrokselle. Ensin kohteena oli Uros -saaret. Ne olivat pitkálti samalaiset kuin viimeksikin, turisteille tehty. Kelluvien saarten jalkeen lahdimme Taquile-saarelle. Se on hiukan suurempi, kiintea saari noin parin punnin venematkan paassa. Siella ei juuri raunioita ollut, mutta silti ne olivat yllattavan mielenkiintoiset. Saarelaisilla on nimittain taysin omanlainen kulttuurinsa ja perinteensa, joita pyritaan sailyttamaan. Vasta taalla matkakumppanini huomasivat ensimmaista kertaa etta 3,800 metrin korkeudella on oma vaikutuksensa. Lounaaksi nautimme herkullista jarvitaimenta (joka ei kyllakaan veda vertoja itse kalastetulle ruoalle, mutta oli herkullista joka tapauksessa). Kavimme myos ostelemassa hiukan matkamuistoja yms. turistikraasaa. Paikallisilla oli pirullinen myyntitaktiikka - he laittoivat pikkulapset myymaan itse tekemiaan kasitoita. Sellaisia on vaikea vastustaa...

Kierroksen jalkeen paaosin lepailimme hostellilla ja toivuimme reissaamisesta. Seuraavana paivana edessa olisi matka Boliviaan.

Jotenkin Perun ja Bolivian rajalla aina sattuu ja tapahtuu. Viimeksi ranskalainen kaveri jai rajalle, talla kertaa Bolivialaiset eivat aamulla halunneet etta Perulaiset tulisivat sinne, joten he olivat rakentaneet pienimuotoisia tiesulkuja (joissa suurimmissa oli jopa 3 kivea paallekkain!). Onneksi reittia oli saatu sen verran raivatuksi etta paasimme kombilla Copacabanalle ja sielta La Paziin.

Paasimme La Paziin perille joskus ysin aikoihin illalla. Poimimme bussista mukaan pienen blondin brittilaisen tyton, silla jotenkin kumpikaan meista ei voinut jattaa hanta yksin La Pazin yohon. Joten, menimme hanen mukanaan hostellille, josta otimme itsekin huoneet. Hyva hostelli, taytyy sanoa.

Seuraavana paivana kappailimme hiukan kaupungilla, kuvasimme maisemia seka shoppailimme. Mukaan tarttui mm. alpakkavillapaita 12 eurolla, villasukat 1,5 eurolla seka hemmetin hieno hattu 5,5 eurolla. Lepailtyamme hetken hostellissa kavimme syomassa todella hyvassa ravintolassa. Kahden hengen menu-illallinen kolmella ruokalajilla seka juomilla maksoi hurjat 9 euroa. Kylla kelpaa :D.

Tanaan matkaamme yobussilla kohti Uyunin suola-aavikkoa. 12 tuntia bussissa... Jee. Mutta, odotan mielenkiinnolla reissua, silla kaikki ovat kehuneet kovasti sita paikkaa. Seuraavat 4 paivaa siis tien paalla jossain pain Etela-Boliviaa, josta matkaamme Chileen. Hasta la vista!