Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa

Vaikka kirjoittelenkin talla hetkella Santiago de Chilesta, merkkasin taman merkinnan San Pedro de Atacamaan, silla ne tapahtumat ansaitsevat oman merkintansa. Sen verran upea reissu oli kyseessa... Kuviakin tuli muutama, tosin suurin osa niista oli uusien hienojen hattujen kera :D.

1. Paiva 08.02.2011 : Uyunin lahistolla

Saavuimme sateiseen Uyuniin ihanan 15 tunnin bussimatkan jalkeen. Naista 15 tunnista about 11 olivat sateen kuluttamaa hiekkatieta, joten bussi "hiukan" tarahteli...

Paasimme kuitenkin perille, ja saimme saman tien jopa hommattua itsellemme 3 paivan ja 2 yon kierroksen. Mukaan hyppasivat 3 aussia (joista kaksi saapuisivat hiukkasen myohassa), 1 tsekki, opas ja kokki. Eli toyotan land cruiseri oli aika taynna.

Aloitimme matkan paikallisilla kasityomarkkinoilla, josta nappasimme mukaamme hienot Bolivialaiset lingot. Ne ovat todella makeita :D. Kun viimeisetkin matkalaiset saatiin mukaan, suuntasimme kohti tulvivaa suola-aavikkoa.

Tulvista huolimatta paikka oli vaikuttava, silla valilla oli vaikea sanoa missa kohdassa maa loppui ja taivas alkoi.

Ensimmaista kertaa etela-amerikassa tunsin itseni myos pieneksi (alla olevan kuvan takia) :)

Suola-aavikon jalkeen suuntasimme junien hautausmaalle, jota ehka parhaiten kuvailisi sanoilla koneteekkarien leikkipuisto. Paikka oli siis taynna vanhoja, "kuolemaan" jaaneita junia.

Paivan kruunasi blogimerkinnan alussa nakyva auringonlasku seka todella herkullinen ruoka. Maagista. Ja tasta reissu sen kuin parani :D

2. Paiva 08.02.2011 : Uyunista etelaan

Tanaan tapahtui niin paljon, etta toivottavasti muistan kertoa kaikesta.

Aamiaisen jalkeen lahdimme jatkamaan kierrosta. Edessa olisi about 10 tunnin ajomatka seka useita pysahdyksia matkan varrella.

Jo ensimmainen stoppi lupaili hyvaa. Pysahdyimme "kivipuistossa" jossa oli siis erilaisia laavasta muodostuneita kivia. Olisi joskus todella hauskaa kiiveta siella...

Jatkoimme matkaa ylos kohti laguuneja. Niissa no vetta vain sellaiset 30-60 senttia, mutta se on ilmeisesti riittavasti jotta flamingot loytavat sielta ruokaa. Flamingothan syntyvat valkoisina, mutta muuttuvat ruoan myota pinkeiksi. Sain upean kuvan, jossa oli flamingoja, vikuñoita seka vuoria.

Soimme lounasta yhden tallaisen laguunin aarella. Taytyy sanoa etta ei hassumpi paikka :D.

Iltapaivasta vierailimme 4,700 metrissa, laguuneilla, katsomassa oravajaniksia seka tuulisessa kivipuulaaksossa, joista kaikki olivat upeita (ja kaiken lisaksi kuvat eivat tee mitenkaan oikeutta niille).

Illaksi paadyimme autiomaan laitaan about 4,600 metriin. Lahimailla ei ollut ketaan, joten yollinen tahtitaivas oli kerrassaan upea. Ainoa mika hairitsi olivat muutamat nimeltamainitsemattomat matkakumppanit jotka paattivat puhua austraalian politiikasta taman upean nayn edessa. Mutta, kylla hekin valilla hiljenivat (onneksi) :D. Yolla oli hauskan kuuloista kuulla miten raskaasti ihmiset hengittivat nukkuessaan. Puuskutus oli melkoista, silla olimme kuitenkin yli 4,500 metrissa...

3. Paiva 09.02.2011 : Geysireilta Chileen

Paiva alkoi upeasti. Lahdimme liikkeelle klo 05:00 jotta ehtisimme ennen auringon nousua geysireille. Olimme paikalla ensimmaisina, ja jotenkin se hetki oli todella maaginen. Auringonnousu yli 4,500 metrissa. Wau.

Geysireilta jatkoimme kuumille lahteille, jossa meita odotti kylpy ja aamupala. Oli ihana pulahtaa kuumaan veteen kun ulkona oli +5 astetta ja tuulista. Se oli niin mukavaa, etta oppaamme sai tulla hatistelemaan meita pois aamupalalle (joka pannukakkuineen oli myos mahtava). Loppujen lopuksi hanen piti ajaa melkoisen lujaa, jotta ehdimme rajalta lahtevaan bussiin ajoissa. Mutta, ehdimme kuitenkin.

Chileen mennessa meidat syynattiin yllattavan tarkasti. Toisin kuin Peruun tai Boliviaan, sinne ei saanut vieda juuri mitaan. Minun piti jopa piilottaa hieno Jaguaarinhampaani. Mutta, paasimme lopulta helpohkosti yli. Jo 2 kilometrin jalkeen huomasi etta maissa on eroa.

Saavuttuamme San Pedro de Atacaman kaupunkiin varasimme saman tien kierroksen paikan parhaaseen nahtavyyteen, kuun laaksoon.

Sekin paikka oli todella vaikuttava. Koimme myos sellaisen harvinaisuuden kuin sateen maailman kuivimmassa paikassa. Taytyy kylla mainita etta Uyunin kierroksen jalkeen kuun ja kuoleman laaksot hiukan menettivat teraansa. Vaikkakin auringonlasku siella kylla oli taas kerran hieno.

Taman jalkeen paatimme etta olemme nahneet riittavasti kivia pariksi viikoksi ja ostimme liput 23 tunnin bussimatkalle Santiago de Chileen.