Palanut Jouni toivottaa hyvää iltaa! Kello löi juuri 12 yöllä.

Kerkesimme nukkua viime yönä vaivaiset 4,5 tuntia! Yö ei sinänsä kamalan pitkälle venynyt, mutta varttia vaille seitsemään ajoittunut herätys verotti unenmäärää ankaralla kädellä. Kuten olin laskelmoinutkin, vähäinen lepo ei kuitenkaan pahemmin painanut silmäluomia sängystä noustessa. Vaikuttaisi siltä, että mitä vähemmän nukkuu, sitä virkeämpänä herää. Lyhyistä unista saa kuitenkin maksaa usein koko loppupäivän. Ilmiötä voisi verrata autoon, joka odottaa omistajaansa talvella tyhjäkäynnillä. Kun ei tarvitse erikseen enää lämmittää konetta, on auto heti valmiina ajoon, mutta kuluttanut jonkin verran polttoainettaan... Ehkä vähän ontuva vertaus, mutta kuitenkin!

Ehdimme bussiasemalle hyvissä ajoin. Kysyimme Megabussin kuljettajalta pääsisimmekö passeillamme rajan yli. Hetken meitä jututettuaan ja esimieheltään kyseltyään hän sanoi, ettei voisi antaa takuita, mutta piti onnistumista todennäköisenä. Firman käytäntöön kuulemma kuului, että rajalta käännytetyt saisivat joka tapauksessa ilmaisen taksin takaisin Torontoon. Diili kuulosti asialliselta, ja me pojat nousimme kaksikerroksisen bussin ylemmälle tasolle.

Megabussin penkit olivat todella lokoisia, joten saimme molemmat nukuttua hyvin. Matka Torontosta Buffaloon kesti vähän yli kaksi tuntia, joista lepuutimme silmiämme viitisenkymmentä mintsukkaa. Heräsin yhdessä vaiheessa siihen, että olin kuolannut paidalleni. :-D On harvinaista, mutta aina yhtä huvittavaa herätä syljettyään päällensä. :D

Bussi saapui rajalle ajallaan. Kömmimme ulos autosta täyttämään jonkinlaisia maihinnousukortteja, minkä jälkeen meidät ohjattiin viereisille virkailijoille. Minulla homma hoitui leppoisasti ja heitin aika hyvää englantiakin joviaalille tarkastajaukolle. "We're on a daytrip. We just wanted to check out the United States", minä selittelin ja pääsin nopeasti jatkamaan. Kirmo puolestaan sai tiukalta tullitädiltä kylmää kohtelua. Muija päivitteli väärille riveille vahingossa kirjattuja tietoja ja sitä, miten Kibellä oli mukanaan jumalaton satsi Herbalifen vitamiinipillereitä, vaikka tulimme vain yhdeksi päiväksi Buffaloon. Pienten kangertelujen jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin silti jatkamaan matkaa.

Niagaralla sijainneelta rajalta ei ollut Buffaloon kuin kolmen minuutin matka. Lopussa kuski kiitteli mikrofonin kautta matkustajia ja luetteli numeron, johon sai soittaa antaakseen palautetta. Rantauduttuamme Buffalon bussiterminaalille, soitin kyseiseen numeroon puoliläpällä. Suitsutin oikeutetustikin kuskin mukavuutta, mutta väärälle ihmiselle. Minut yhdistettiin asiakaspalveluun, josta kukaan ei kuitenkaan vastannut. Automaatti pyysi minua kertomaan numeroni ja nimeni, mutta suljin puhelun. Se siitä sitten. :)

Tuntui oudolta olla New Yorkin osavaltion puolella. Jenkkiliput liehuivat ja ihmiset puhuivat aivan kuin elokuvissa konsanaan. Äkkiseltään emme kuitenkaan kumpikaan tunteneet itseämme tervetulleiksi. Ihmiset tuntuivat katsovan ainakin minua vähän hölmistyneenä kuin ihmetellen, miksi kummassa olimme tulleet Buffaloon. Niinpä niin, eihän tuolla kaupungissa mitään turismin arvoista ollutkaan. Muutama pienoinen kauppa vain.

Kun saavuimme Buffaloon, olivat kadut aika tyhjillään. Tuli omituinen fiilis, kun näimme kaupan ovessa englanninkielisen tekstin "Kauppaan saa tulla sisään vain kaksi opiskelijaa kerrallaan". Muutenkin monien myymälöiden kylteissä kehuttiin sitä, miten varkaat saisivat ryöstösaaliinsa kaupanpäälle ilmaiset rannekorut ja kyydin poliisiasemalle. :D Vaikutti hieman siltä, että Buffalo ei ole kaupungeista mikään maailman turvallisin. Toisaalta katukuvassakin näkyi huomattavasti enemmän tummaihoisia kuin valkoisia, mikä monesti - ikävä kyllä - on köyhän slummialueen merkki.

Vähitellen ihmisiä alkoi ilmestyä kaduille enemmän. Jollain lavalla esiintyi Kirmon mielestä Kool & The Gang -yhtye, joka siis kuulemma veti tuon minulle tuntemattoman bändin biisejä. Ladies' Night, Jungle Boogie ja Celebration olivat toisaalta minullekin varsin tuttuja zipaleita. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä olikin joku Unity Band. Hyvin ne vetivät joka tapauksesssa. =)

USA:n puolella Subwayssa oli hieman halvemmat hinnat. Hassua on, että Yhdysvalloissa suositaan ylivoimaisesti seteleitä ja esimerkiksi niinkin tyypillinen raha kuin yksi dollari on paperimuodossa. Ostimme hieman tuliaisia kotiin.

Siinä missä minä paloin totaalisesti aurinkorasvasta huolimatta, Kirmo ei paljon arskaa saanut. Kauluspaidan päälleen valinnut matkakumppanini jopa kyseli vaatekaupasta hihatonta paitaa. "Oh, a muscle shirt? You mean like a wifebeater?" En tiennytkään, että jenkitkin kutsuvat hihattomia paitoja vaimonhakkaajapaidoiksi... Aina oppii uutta! Ja paitahan jäi siis saamati.

Ostimme eräältä huoltoasemalta energiajuomapullot, joissa oli kummassakin eri vähäpukeinen nainen kyljessä. Merkki oli hauskasti nimetty Sum-Poosieksi. Eli siis "some p**** quot;... Heh.

Jo mainittujen ja muutaman muun shoppausreissun lisäksi poikkesimme eräässä elokuvateatterissakin sisällä. Huomasimme, että samana päivänä ensi-iltansa saanut Brüno-leffa oli jo nähtävissä Buffalossakin. Arvoimme hieman neljän ja kuuden näytösten kanssa, mutta päädyimme lopulta jälkimmäiseen. Leffalipun hinta oli vajaat viisi euroa! Naismyyjä oli todella mukavan oloinen ja iloinen. Selkeästi mukavin tapaamamme ihminen Buffalon-reissullamme!

Sacha Baron Cohenin uusin elokuva ei minusta pärjännyt Boratille ollenkaan. Aika väkisin väännettyä homoläppää koko leffa... ikävä kyllä! Olihan elokuvassa muutama naurun arvoinen kohtakin, mutta muuten se oli minulle suuren suuri pettymys, vaikken Ali G -show'ssakaan koskaan pitänyt Brünon osuuksista. Antaisin 1,5/5 tähteä. Iz not nice!

Matka takaisin Torontoon meinasi jäädä tekemättä, koska emme epähuomiossa katselleet kelloa tarpeeksi tiuhaan bussiasemalla venatessamme. Ravasimme vikoilla minuuteilla (bussin oli määrä lähteä 20.15) paniikissa ympäriinsä oikeaa laituria etsiskellen. Lopulta kysyimme apua joltain hepulta, mutta hän sanoi, että bussi ei ollut paikalla. Hetken jo pelkäsimme hänen tarkoittaneen, että olimme myöhässä (kello oli tosin vasta 20.13), mutta bussi ei ollutkaan siis vielä saapunut. Itse asiassa New York Citystä saapuvaa bussia myös odottava kuskimme istui ihan siinä takanamme. Koska Yhdysvalloissa matkat ovat pitkiä, vaihdetaan kuljettajia kai usein kesken reissun.

Suuret etäisyydet näkyvät myös myöhästymisinä. Tuleva kuskimme kertoi edellispäivän vuoron olleen jotain tunnin aikataulusta jäljessä. Lisäksi hän kertoi käyneensä Helsingissä 70-luvulla! Mitähän ihmettä: kaikkiko amerikkalaiset siellä ovat käyneet?! Tällä kertaa bussivuoro oli myöhässä arviolta noin puolisen tuntia.

Toisin kuin tulomatkalla, rajanylitykseen liittyvät ongelmat osuivat loppumatkalla minun kohdalleni. Kirmo selvisi tenttaamisesta suht kunnialla, mutta minun virkailijani oli kovempi pala. Kysymykset seurasivat toisiaan: minne olen menossa, miksi olen menossa, mistä olen tulossa, miksi minulla on niin vähän matkatavaroita ja niin edelleen... Yhdessä vaiheessa ristikuulustelu meni jo vähän huvittavaksikin.

Virkailija vakavana: What's happening in Toronto? / Mitäs Torontossa tapahtuu?
Minä nauraen: Well... a lot! / Noo, aika paljonkin!
Virkailija: Have you been smoking something? / Oletko poltellut jotakin?
Minä: No, sir! / En minä!
Virkailija: Have you been drinking? / Oletko juopotellut?
Minä: No...
Virkailija: Well, if you've been smoking something, you should know that it's illegal in Canada. / Noh, jos olet poltellut jotakin, niin tiedähän se, että se on laitonta Kanadassa.
Minä: I don't even smoke tobacco! / En edes polta tupakkaa!
Virkailija: Do you drink alcohol, then? / Entäs juotko alkoholia?
Minä: Well... Sometimes... Actually I've been in the sun quite much today... / No... joskus... Oon ollu auringossa aika pitkään tänään.
Virkailija: Okay...

Jouduin tyhjentämään taskuni ja minulle tehtiin asetarkastus. Selittelin tavaroitteni käyttötarkoituksia samalla, kun ukko nuuski kamojani häiritsevänkin kiinnostuneena. Vähän jo pelotti, että taisi ottaa ohraleipä! Lopulta minua kuitenkin pyydettiin poimimaan tavarani ja seuraava potilas kutsuttiin tiskille. Jännittävää! =)

Kohta nukkumaan. Ja johan oli päivä! =) Kirjoittamisessa vierähti lähestulkoon 1h 45min.