Profile
Blog
Photos
Videos
Hiiohoi! Maanantai on ohi ja kello vaikka ja mitä!
Tänään emme paljon tehneet. Kävelimme melko pitkän matkan kartoittamattomalle alueelle Davisvilleen. Matkalla ei tullut juuri mitään kummoista vastaan, mutta ainakin saimme roimasti aurinkoa. Lämpötila näytti 27 celsiusta, mutta ei se kyllä sentään ihan niin korkealta tuntunut.
Poikkesimme osittain sattumalta Mount Pleasant -hautuumaalla, johon oli haudattu muun muassa Kanadan kolminkertainen pääministeri ja epävirallisen kansallislaulun "Maple Leaf Foreverin" säveltäjä. Yleisesti ottaenhan Kanada on Ison-Britannian vallan alla eli kuningatar Elisabethin hallinnassa. Joissain kanadalaisissa kolikoissa on jopa kuningataräidin kuva.
Oli outoa nähdä englanninkielisiä hautakiviä. Jossain vaiheessa keksin leikin, jonka ideana oli yhdistää hautakivien sukunimet kuuluisiin julkkiksiin ja hahmoihin. Blackista tuli Jack Black, Radcliffestä Daniel Radcliffe, Underwoodista Carrie Underwood, Gatesista Bill Gates ja Jacksonista luonnollisesti popin kuningas. Ehkä vähän mautonta hupia, mutta ainakin se auttoi jaksamaan järkyttävän kokoisella hautausmaalla palloilua paremmin.
Erääseen hautaan oli kuopattu 29-vuotiaana kuollut nainen, jonka värikuva oli liitetty hautakiveen näkyville. Oli vähän aavemaista nähdä jonkun nuorena lähteneen pärstä sellaisessa paikassa. Ei sitä kirkkomaalla usein sillä tavalla ajattele, että jokainen nimi oikeasti edustaa oikeita ihmisiä ja kadotettuja kasvoja. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö, eikä koskaan tule toista samanmoista.
Heitettyämme hyvästit Mount Pleasantille nousimme vähän matkan päässä metroon, joka vei Flinchin asemalle, josta lähti bussi kohti Kirmon isän serkun kotitaloa. Kirmon vanhemmat olivat antaneet tehtäväksi käydä Eila-nimisen muorin luona, kun olivat kuulleet matkastamme Torontoon. 79-vuotias vanha nainen olikin todella positiivinen tuttavuus. Istuimme iltaa hänen luonaan yli neljä tuntia ja kuulimme jos jonkinlaisia tarinoita tuolta hullunkuriselta eukolta, joka kiroili kuin turkkilainen, mutta suomeksi ja englanniksi. :-D Suurimman osan ajasta keskustelimme enkuksi, mutta lapsuuden muistoihin palatessaan muori vaihtoi kotokieleemme.
"On jännä nähdä mihin sitä kuoltuaan sitten joutuu. On niin vaikea edes sanoa, että kummassa on sitten enemmän tuttuja, helvetissä vai taivaassa!" oli yksi aika legendaarinen nauruja kirvoittanut heitto. Muutenkin naisen huumorintaju oli hänen ikäänsä nähden harvinaislaatuinen. Suunnilleen tuollainen sitä itsekin tahtoisi olla vanhana: hyväkuntoinen ja iloinen. Onni on asenne. =)
Oli tosi pimeää, kun lähdimme muorin luota kohti hostellia. Bussipysäkillä ei ollut aikataulua, joten odottaminen meinasi käydä pitkäksi. Venailun alkuvaiheessa ohi ajoi auto, jonka avonaisista ikkunoista kuului naisten bilehuudahduksia. Möykkäsimme iloisella mielellä takaisin. :-) Tämän jälkeen siirryimme parin kymmenen metrin päähän toiselle pysäkille, sillä vierestämme oli juuri kulkenut kävellen ihmisiä, jotka olivat kuullakseni puhuneet jotakin seuraavasta pysäkistä. Kyseessä oli jonkin toisen bussilinjan, Vivan, erikoispysäkki, jonka automaatista pystyi ostamaan lipun 50 sentillä. Linkkari saapui pian, mutta 50 sentin lippujen lisäksi jouduimmekin maksamaan vielä 2,75 oikean lipun saadaksemme. Kävi ilmi, että 50 sentin lippu olisi riittänyt yksistään vain, jos olisi ensin valmiiksi omistanut jonkin bussikortin tai jotain. Ihme sekoilua, mutta onneksi kuski oli ymmärtäväinen ja avulias!
Hyppäsimme bussin kyydistä pois taas Flinchin metroasemalla. Sieltä puolestaan lähti maanalainen kohti Bloorin asemaa, joka sijaitsee lähellä Sherbournea, jossa majailemme. Flinchissä vastaan käveli nuori lyhyt nainen, joka pyysi meiltä rahaa. Mimmin takki oli kuulemma varastettu ja lompakko siinä samassa. Nyt hänellä ei ollut rahaa kotimatkaan, joten hän tarvitsi kolme dollaria (matka normaalisti maksaa 3,25). Kerroin uskovani naista ja lappasin Kirmon kanssa hänelle tasarahan käteen, vaikka aluksi Kirmo laskikin väärin ja annoimme vain kaksi doltsua. Typykkä kiitteli kovasti ja katosi yöhön. Hän vaikutti luontevan uskottavalta, mutta paras huijaushan on tietenkin uskottava huijaus. En tiedä höynäytettiinkö meitä, mutta ei kolmen dollarin (kahden euron) menetyskään nyt niin paha asia ole.
Muuta emme sitten tänään ehtineetkään. Huomenna viimein sinne Science Centeriin ja Casa Loma -linnaan. Ja toisin kuin aiemmin ilmoitin, menemme sittenkin perjantaina käymään New Yorkin osavaltion puolella Buffalossa. Matka edestakaisin ei maksa kuin 25 euroa per nulikka, joten kai siellä on pakko käväistä, ettei jää jälkeenpäin harmittamaan. En minä varmaankaan Buffalossa koskaan kuitenkaan vierailisi, vaikka tulevaisuudessa joskus Ison omenan osavaltioon eksyisinkin... Aiemmista omalla Visa Electron -kortillani kokeiluista poiketen sain siis nettitilauksen viimein toimimaan äitini luottokortilla. Kiitos äiti!
Huamiseen, hyvät ystävät!
- comments