Moikka vaan pitkästä aikaa! Kuten odotettua, toissayö meni sen verran pitkäksi, että bloggailu jäi. Eilen sain blogattua perjantaista IRC-Gallerian puolelle, mutta tämän Kilroyn päivittäminen jäi sivuston temppuilun vuoksi. Suunnilleen liimaa ja leikkaa -meiningillä siirrään Galtsu-blogin nyt tänne. =)

Heräsimme joskus, en muista milloin. Taisi se aikalailla kahdentoista jälkeen olla. Oli väsynyt olo ja silleen.

Tehtävänä oli käydä katsastamassa seuraavat lokaatiot: Kensington Market, Toronto Islands, Steam Whistle -panimo ja Toronton vilkkaaksi kehuttu yöelämä.

Kensington Market oli mukavan hipahtava kauppakatu China Townin kupeessa. Iskin silmäni muuan tyylikkääseen retronahkatakkiin, jonka hintalappu oli kuitenkin liian luotaantyöntävä. Muuten tuolla mukavan alternative-henkisellä alueella oli kiva kierrellä ja katsella meininkiä. Astuimme yhdessä vaiheessa sisään erääseen puotiin, jossa soi iloisen kesäinen reggae-musiikki. Jumputtava biitti pakotti meidät jamittamaan, minkä ilmeisesti myös rastapäinen jamaikalaisen näköinen heebo huomasi. "Do you like this?" se kyseli. Eipä aikaakaan, kun joku mimmikin oli jo hälytetty paikalle kahmimaan levyjä syliimme. "Yksi vitosella, viisi kahdellakympillä", nainen julisti. Sanoin, että ottaisimme mielellään ainakin sen parhaillaan soivan levyn, joten saimme sittenkin kuusi plättyä 20 dollarilla (14 eurolla). Tämä kuulemma sen takia, että olimme niinkin kaukaa kuin Suomesta. Jaa jaa, tiedä sitten häntä. Ihan jees musaahan tuo ainakin on.

Lähdimme taaplaamaan China Townin läpi kohti Toronto Islandsia. Matkalla ostimme dollarilla (60 sentillä) kopan mansikoita. Maku ei ollut ihan parhaasta päästä, joten vähän laimeat 'sikat jäivät rasiaansa johonkin kadunkulmaan...

Saavuimme pitkän etsimisen jälkeen Toronto Islandsin portille, joka ei meidän yllätykseksi auennut. Torontossa on jo parisen viikkoa ollut menossa kuntatyöntekijöiden lakko, jonka vuoksi uimarannatkin on sitten näemmä suljettu! Voi turkasen tulimmaista! Muilla tavoin lakkoilu on näkynyt kaupungissa Kanada-päivän juhlallisuuksien karsimisena ja tavallista ilmeisesti roskaisempina katuina. Toivottavasti lakko ehtii loppua ennen ensi sunnuntaita, jotta mekin pääsemme näkemään Toronto Islandsin kehutut ja kohutut maisemat.

Seuraava kohteemme oli Steam Whistle Brewery eli paikallinen panimo. Kuten olimme lukeneet, paikassa jaettiin ilmaisia olutlasillisia. Maistoimme yhdet lasilliset, minkä jälkeen meiltä kysyttiin pian haluaisimmeko ilmaiset näytteet. Sanoimme, että olimme jo saaneet sellaiset. "Would you like another sample, then?" oli seuraava kysymys. :D Vähän turhan tummalta ja karvaaltahan tuo Steam Whistle -olut maistui.

Pistäydyimme vaatekaupassa, josta ostin hihattoman Kanada-paidan vähän yli viidellä eurolla. Nice!

Painuimme hostellille istumaan iltaa ja googlettamaan kelvollisia yökerhoja. Ärsytti huomata, että melkein jokainen varteenotettava paikka A) oli homobaari, B) oli ravintola, tai C) sisälsi tosi tiukan pukukoodin. Pitkän penkomisen jälkeen löytyi kuitenkin Club 244 -niminen klubi, joka oli halpa ja jonne sai mennä lenkkareillakin. Teimme varaukset vieraslistalle, jotta varmasti mahtuisimme sisään. Hengasimme vielä hetken hostellilla ja lähdimme sitten liikkeelle.

Matka Club 244:lle sujui muuten ongelmitta, mutta lähellä yökerhoa iskikin riivattu vessahätä ja hiuko. Etsimme lohtua läheisestä Subwaysta, mutta vessa oli siellä epäkunnossa. Kylmä hiki otsalla jatkoimme matkaa, kunnes vastaan tuli tutun Tim Horton's -ketjun myymälä. Donitsikahvilan ulkopuolella kerjäläinen kysyi kuulumisia, mihin minä tokaisin vanhasta tottumuksesta "Sorry". Mies vähän suivaantui ja sanoi: "Why the f*** you're saying you're sorry when I asked you how you're doing?" Käymälässä vierailtuamme ostimme pienet iltapurtavat ja astuimme ulos, mutta kerjäläinen oli tällä kertaa hiljaa. Muutaman metrin loittoonnuttuamme palasinkin takaisin ja sanoin "You know what? I'll give you ten cents". Rähjäinen ukko kiitteli kovasti ja toivotti hyvät illanjatkot. Synninpäästö! =)

Club 244 löytyi viimein. Tarjosin henkkariksi suomalaista ajokorttia, joita poke kertoi kyllä nähneensä ennenkin. Sisällä siemailimme ajan kuluksi parit ihan ookoolta maistuvat Coors Light -oluet (2 euroa kappale) ja tanssimme (heiluimme) hieman alakerrassa. Paikka oli alussa melko tyhjillään ja muistutti kovasti Lohjan edesmennyttä Möljää. :-o Ajan kuluessa väkeä kuitenkin ramppasi reilusti sisään. Toivoin DJ:ltä Poker Facea ja saamani piti. Ihan hulluja miksauksia kyllä! Suomessa tiskijukat lähinnä vain valitsevat biisit, mutta täällä niitä jatkuvasti ketjutetaan ja miksaillaan soimaan päällekkäin sun muuta kivaa!

Meno baarissa oli sinällään aika samanlaista kuin Suomenkin vastaavissa. Moni tanssi melko hillitysti pullot käsissä. Tuntui hassulta ajatella, että kaikki englanniksi lauletut biisit olivat suurimmalle osalle baarikävijöistä heidän äidinkielellään tulkittuja. Heille Lady Gaga laulaa siis oikeasti pokerinaamoista ja Rihanna sateenvarjoista. Heh.

Kun lähestyin kahta kenties vähän iäkkäämpää naista (siis lähestyin kävellen), heidän seurassaan tanssinut kiinalaisukko kehotti minua pysymään poissa. "I advise you to stay away", se sanoi. Tanssahdin pois, mutta hän tuli vielä jatkamaan juttua. "Tuossa on mun vaimo ja sen sisko!" Ihan ymmärrettävää nihkeyttä siis. Ja kerroinkin sen sille. =)

Täällä yökerhot menevät tavallisesti kolmelta kiinni, mutta jotkut ovat auki jopa seitsemään aamulla. Me lähdimme yhden maissa ja ehdimme vielä hyvin metroonkin, joka on öisin kahteen asti auki. Hostellilla luin WWE-lehteä ja simahdin se kädessä joskus neljän ja viiden välillä. Ihan jees ilta. =)