Hiya! Ja tässä sitä taas mennään! 14. päivä on lopuillaan ja kello on 22.44.

Heräsimme yhdentoista kieppeillä, kuten oli ennalta illalla sovittu. Muistelimme, että tarvitsimme Yhdysvaltojen puolella käväisemisen vuoksi tulostusapua hostellin vieressä sijaitsevasta kello 11.00 avattavasta kaupasta. Matkahommaa hoitaneen Megabussin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt tietoja täytettävien lomakkeiden saantipaikasta, vaikka siellä puhuttiinkin joistakin Yhdysvaltojen vierailuja varten täytettävistä dokumenteista. Lomakkeita ei meinannut löytyä mistään, joten aamupäivä meni aikalailla koneen ja eri lähteiden ristiriidassa olevien tietojen kanssa tapellessa. Lopulta löysimme ja saimme täytettyä jonkinlaisen ESTA-kaavakkeen, jota ei ilmeisesti sitten täytynytkään tulostaa, vaan vain lähettää sähköisesti eteenpäin. Saapi nähdä käännytetäänkö meidät rajalta takaisin vai pääsemmekö lopulta kuitenkin ongelmitta Buffaloon!

Aikataulut menivät taas tyystin uusiksi. Kävimme syömässä Pizza Pizza -ketjun puljussa, sillä olimme kuulleet, että sieltä saisi halvalla Canada's Wonderland -huivipuistoon tikettejä. Pizzanpyörittäjä kyseli meidän kotimaatamme ja innostui, kun mainitsimme olevamme Suomesta. Kiinalaismies kertoi keräävänsä vieraiden maiden valuuttaa ja tiedusteli, onko meillä sama raha Venäjän kanssa. Eipä meillä ole. Onneksi Kirmolla oli joitain euroseteleitä ja kolikkoja taskun pohjalla ja pystyimme näyttämään innostuneelle ukolle kymmeneuroista. Kolikot hän kuulemma jo omistikin. Valikoimme Kirmon kanssa molemmat vähän alle 14 dollarin (9 euron) edestä täytteitä Small-kokoisiin pitsoihimme, mutta ukko veloitti meiltä vain 10 latia per jannu, koska olimme kuulemma niin mukavia. Loisto heppu kertakaikkiaan! Huvipuistolipuista pulitimme jotain 43 dollaria (29 euroa), joka on noin kymmenen kanukkirahaa vähemmän kuin portilta.

Ulkona oli taas kuumaa kuin kattilassa. Villi veikkaukseni on jotakin 27 asteen rajamailla. Onneksi olimme varanneet päällemme hihattomat paidat, jotta hauikset ja olkapäätkin hieman ruskettuisivat. :-)

Matka Ontario Science Centerille taittui suht joutuisasti metrolla ja bussilla. Kuten oletinkin, oli paikka kuin suuren mittakaavan Heureka. Parhaimpia vekottimia ja testejä olivat karate- ja puristusvoimatestit. Karatetestissä oli tarkoituksena lyödä mahdollisimman napakka isku tyynyyn, joka mittasi osuman voimakkuudesta "karate chopin" vauhdin. Minä löin parhaimmillani 91 kilometriä tunnissa, mikä oli melkeinpä mairittelevin tulos, minkä näin koko sinä aikana, kun koneen lähellä partioin. Joku jäbä taisi kuitenkin saada 95 tai 97 km/h:ta tauluun. :-O Puristustestissä mitattiin puristusvoimaa ja minä sain mittarin nousemaan johonkin 94 kilon hujakoille. Joku iso karpaasi tuli minun jälkeeni näyttämään voimiaan ja saavutti täydet pisteet eli 120 kilogrammaa. "I'm a country boy", se tokaisi sen jälkeen selitykseksi. :D

Science Center oli kyllä aika masea mesta. Oli mielenkiintoista kommunikoida ja vaihtaa hymyjä muiden vierailijoiden kanssa. Torontossa ei ole mitään merkitystä, onko ihminen valkoinen, musta, keltainen, liila, punainen vai vihreä. Kaikki vain ovat kuin eivät olisikaan. Ja kuinka mahtavaa se onkaan! <3

Tsekkasimme myös tiedekeskuksen eläinpuolen, jossa oli paljon liskoja vitriineissä. Välillä on vaikea uskoa, että eläintarhaelukat viihtyvät pienissä lasikopeissa, mutta mitäpä muuta käärmeenkään elämään oikeasti kuuluu kuin syöminen, juominen ja ajoittainen matelu? :D Gila-liskot olivat muutes melkeinpä söpöintä, mitä olen koskaan nähnyt. Myrkyllinen veijari lyllersi lähelle lasia ja näytti ihan siltä kuin olisi tahtonut tulla syliin. Aww... =) Videolla on!

Science Centerissä meni pitkän pitkä tovi, emmekä ehtineet edes katsella kaikkea loppuun. Lähdimme viiden maissa pois, jotta ehtisimme edes pikaisesti Canada's Wonderlandiin, jonka oli määrä olla auki kymmeneen asti. Pysäkillä istuessamme eräs muija tuli lukemaan aikatauluja takaatamme ja ilmoitti siitä hymyillen. Suomessa on usein vastaavia tilanteita, joissa kaikki teeskentelevät olevansa huomaamatta toisiaan. Ei hemmetti, että minä pidän amerikkalaisesta kulttuurista, jossa ei pelätä tervehtiä ja toisinaan vähän jututtaakin uusia ihmisiä. Muutenkin amerikkalaiset vain yksinkertaisesti ovat hemmetin paljon aidompia kuin jurot suomalaiset. Näin se vain on.

Ehdimme Eglintoniin huvipuistobussipysäkille vasta varttia yli kuudeksi. Kauhuksemme havaitsimme aikataulusta, että busseja lähti illalla tasatunnein, emmekä siis ehtisi olemaan massiivisessa Wonderlandissa kahta ja puolta tuntia kauempaa! Hetken harmiteltuamme päätimme lykätä kokemuksen lauantaille ja vetäydyimme vähitellen kohti hostellia. Molemmilla oli aika "spent" (engl. uupunut) olo, joten tyydyimme vain shoppailemaan loppuillan ajan, kunnes saavuimme yhdeksän maissa hostellille. Ostin uuden WWE Magazinen, aiemmassa merkinnässäni mainitseman Lolcatz-kirjan ja The Badass Biblen, joka osoittautui pettymykseksi. Höh.

Näyttää vähän siltä, että saatan joutua laventamaan matkabudjettiani muutamalla kympillä, jotta pystyn varmasti tekemään kaikki loppureissun ostokset kunnolla. Eipä siinä kai mitään. :-)

Huomenna heräämme jo vähän vaille seitsemän, koska joudumme kiirehtimään Buffalo-bussille jo kahdeksaksi. Lauantaina saatamme poiketa Mississaugassa, joka kuuluu Greater Toronto Areaan ja jossa sijaitsee runsaasti isoja firmoja. Veljelle ja muille vapaapainifaneille kannattanee myös mainita, että italialaista esittävä Santino Marella on kyseisestä paikasta kotoisin. :) Mississauga-reissun jälkeen käymme Canada's Wonderlandissa ja viettänemme järjestyksessään toisen viikonloppuyön mielekkäässä Club 244:ssä. Reilu hostellipomo antoi meille myös luvan jättää kamat tänne hostellille sunnuntaipäivän ajaksi, joten pystymme viimeisinä hetkinämme fiilistellä rauhassa reissumme päätöstä ja poiketa viimein arvatkaapas missä...
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
...CASA LOMA -LINNASSA!!!

Aikaa kirjoittamiseen kului 1h 20min... Illanjatkoja! =)