Jebbistä juu, duuba duuba duu... jne.

Uusi viikko, uudet kujeet. Tämä oli ensimmäinen arkipäivämme Torontossa, mutta eipä suomalainen maanantain kirous tainnut juuri tässä suurkaupungissa vaikuttaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä vielä iltasellakin, vaikka sää ei oikein aamun jälkeen suosinutkaan.

Aloitetaanpa siis taas ihan alusta. Heräsimme yhdentoista tienoilla epävarmoina päivän ohjelmasta. Päätimme, että hankimme Greater Toronto Area Weekly Passin ensi viikolla. Maanantaista sunnuntaihin voimassa olevalla GTA Passilla pääsee matkaamaan paljon kauemmas kuin perus Weekly Passilla, jonka päätimme ostaa tänään. Käytännössä käymme siis vasta ensi viikolla Canada's Wonderland -huvipuistossa, Toronto Zoo -eläintarhassa, CN Towerissa ja parissa museossa ja muussa turistikohteessa. Niagaran putouksille painumme puolestaan jo torstaina, keskiviikkona on luvassa Canada Dayn juhlallisuuksia ja viikonloppuna yöelämässä hillumista. Maanantai- ja tiistai-illalle varasimme paikat Toronton kuuluisaan Second City -huumorimestaan, josta esimerkiksi Austin Powersia ja Love Gurua näyttelevä koomikko Mike Myerskin on lähtöisin.

Ostimme tyylikkään Weekly Passin ja höyläsimme sillä ensimmäistä kertaa matkallamme Spadinalle, jossa sijaitsevat muun muassa China Town sekä hostelli, johon meidän oli alun perin tarkoitus mennä tämän nykyisen yyberhostellimme sijasta. Olimme jo maksaneet varausennakonkin kyseiseen University Apartment -majoitukseen, mutta lopulta epämääräiset kotisivut ja arviot paikasta alkoivat epäilyttää.

Emme lopulta kerenneet ihan China Townille asti. Kävelimme oikeastaan vähän tarkoituksellakin harhaan ja päädyimme muualle kuin olimme aikoneet. Poikkesimme On The Run -huoltsikalle, jossa maistoimme taas paikallisen Tim Hortonin herkkudonitseja. Ennen kuin ehdimme ulos, alkoi jumalaton ukkosmyrsky. Vettä tuli kuin Esterin sanonko mistä! Edes Kirmon sateenvarjolla ei oikein ollut mitään jakoa raivoisaa sadetta vastaan. Joku mies päivitteli säätä ääneen meille. Tuijotimme hetken bensan hintaa (0,60 euroa litralta!!!), kunnes pakenimme kastumista sisälle. Hihaton paita ja aurinkorasvalla voideltu iho eivät oikein sovi yhteen kastumisen kanssa!

Kun sade viimein hieman laantui, jatkoimme talsimista. Ostimme kaupasta sokeritonta ja kofeiinitonta (!!!) Cokista, joka ei kyllä kovin kummoiselta maistunut. Salamat välkähtelivät taivaalla ja minä poika heräsin ajatukseen, että olen Kanadassa keskellä kamalaa koiranilmaa! Kokemus sekin sinänsä. :)

Päätimme murkinoida ensimmäisessä vastaan tulevassa Subwayssa tai pizzapaikassa (hyvää ja halpaa) ja arpa suosi kotipizzamaista ketjua Pizza Pizzaa. Päädyimme testaamaan Small-kokoista (lue aiemmat blogit) mötkälettä, joka osoittautui (yllätys yllätys) isoksi kuin Istanbul. :D Maha tuli täyteen niin että turposi.

Sade sen kuin jatkui, joten kiirehdimme kovaa vauhtia viereiseen Honest Ediin, joka mainosti itseään hauskoilla iskulauseilla kuten "Honest Ed attracts squirrels, it's so cheap that they think he's nuts!" Edin rehellisyyttä voidaan epäillä, sillä hinnat olivat alhaisia kuin varastetulla tavaralla! Mukaan tarttui virvokkeiden lisäksi muovimukeja, marsipaanipötkylä ja kahdet kymmenkiloiset puntit. Totesimme, että kahdessa viikossa ehtii saada paljon aikaan kävelemällä, bodaamalla ja syömällä alle kalorisuositusten. --- Ei saakeli! Totesimme juuri, että eiväthän nuo painot olekaan kuin 4,9 kilon painoiset! Voi elämä... Taitavat olla paikat matkatavaroiden kanniskelusta hajalla, kun ne muka menivät kymmenkiloisista!

Sade oli viimein laantunut. Kannoimme punnukset hostellille ja kävimme vuoronperään suihkussa, minkä jälkeen lähdimme hiljalleen kohti Second Cityä. Ostin WWE-musiikkilevyn ja Fozzyn albumin edullisesti jostakin käytettyjen levyjen kaupasta. Nihkeää on se, että joka paikassa myyntihintaan lisätään päälle verot, kun taas Suomessa alvit sun muu shaiba on laskettu mukaan. Ikinä ei voi oikein varata vissiä ja varmaa hilukasaa kouraan tiskille mentäessä. Näin on myös ainakin New Yorkissa ja oletettavasti muuallakin Ameriikassa. Höh!

Aika meni tiukoille, mutta kerkesimme Second Cityyn ennen esityksen alkua. Saimme lunastettua netin kautta varatut liput nopeasti, sillä osasin tavata nimeni englanniksi lainkaan kangertelematta! Paikkatoiveiden esittäminenkin hoitua haipakkaan ja ilman ongelmia kuin paikalliselta konsanaan. On ihan pakko hehkuttaa, koska ihan liian usein tulee evotettua (ei voi osata) ja takelleltua, vaikka usko omiin englannin kielen taitoihin olisi kuinka luja.

Sketsejä ja improilua sisältänyt kuuden koomikon performanssi oli aikamoista hupia. Nauraa sai reippaasti. Tuli ihan outo fiilis, kun hauskuuttajat olivat niin ammattimaisia ja sketsit seurasivat toisiaan valojen pimentyessä välissä vain pariksi sekunniksi kerrallaan. Esiintyjien artikulaatio oli täydellistä, eikä kovaäänisiä tarvittu. Tuntui ihan kuin olisi ollut seuraamassa oikean sketsisarjan nauhoituksia (tyyliin Frendit). Harmi kyllä eräs tarjoilija tuli pari kertaa ärsyttävästi tiedustelemaan tilauksia kesken kaiken. Vedin kurkusta alas Dieetti-Pepsiä ja voitoffeepähkinöitä, joista jälkimmäiset olivat törkeän ylihintaisia. Neljällä CADilla (2,45 eurolla) sai vain kourallisen mussutettavaa.

Nyt ollaankin sitten taas hostellilla valvistautumassa nukkumaan. Viime yön Kirmo pysyi kiltisti omalla puolellaan, mutta mitenkähän tänä yönä... Stay tuned, "hakepakemuu" (en tiiä mitä toi tarkoitti, mut Kirmo sanoi just noin). :D