This is Yoknee Hack-A-Raynen with the latest news from Toronto, Ontario, Canada!

Heräsimme tiistaina vasta kahdeltatoista pitkäksi venähtäneen yön jälkeen. Ulkona paistoi aurinko ja kaikki näytti hyvältä. Tavoitteena oli tänään käydä Chinatownissa, kun emme eilen ehtineetkään. Lisäksi tarkoitus oli tsekata alkuperäisen hostellin paikka (lue viime blogi), käydä suomalaisen (!) Viljo Revellin suunnittelemalla kaupungintalolla sekä seurata illalla komediaa Second Cityssa.

Matkaan lähdettiin taas metrolla, jolla ajettiin Spadinalle. Toisin kuin eilen, tänään kuljimme saman tien oikeaan suuntaan. Kättelimme kerjääjää, joka kutsui meitä Kanadaan pyhiinvaeltaviksi, poikkesimme pelipuodissa ja päädyimme lopulta Subin kautta Chinatowniin. Kiinalaisessa kaupunginosassa melkein kaikki tekstit oli kirjoitettu tsingtsong-fontilla. Katukauppoja ja pikkupuoteja oli pilvin pimein ja hinnat olivat toinen toistaan edullisempia, emmekä mekään joutuneet poistumaan tyhjin käsin. Minulla lähti mukaan sateenvarjo, harmaa Toronto-t-paita sekä mustavalkoinen pääkallopipo. Koko setti maksoi yhteensä kuutisen euroa.

Löysimme me yhden kiinalaisen ruokatavarakaupankin. Valikoima oli täynnä tuntemattomia tuotteita, joista varmaan jokaisessa luki "Made in China". Testasimme kiinalaista jääteetä (hyi yök, mutta ainakin Kirmo jokseenkin diggasi) ja ostimme mielenkiintoisen näköisiä jätskitötterökarkkeja, mehujäitä ja kookospastilleja. Tötsäkaramelleistä suurin osa päätyi todennäköisesti erästä puistoa partioivien lokkien ja oravien suihin, kun taas kivikovat ja helvetillisen hankalasti kuorittavat kookospastillit lensivät roskiin. Mehujäät Kirmo pisti juuri pakkaseen, mutta en ole niidenkään suhteen enää järin toiveikas. :-D

Välipalaa nautimme chinatownilaisessa jätskikuppilassa. Minä tyydytin makeannälkääni Peanut Buster Parfait'llä, joka maksoi yhtä paljon kuin nimi antaa ymmärtää. Hyvää se ainakin oli, vaikka suklootin määrä olikin yliampuva. Kirmo hävitti kitaansa Oreo Brownin, joka ei minusta ainakaan yhtä maistuvalta näyttänyt.

Vähitellen saavuimme kaupungintalolle, joka on tosiaan suomalaista käsialaa. Räpsimme kuvia ja ostimme slush-jääjuomaa kauppa-autosta, jonka myyjäeukko kysyi olemmeko kaksosia. Voi elämä... :D

Kiertelimme ja kaartelimme Torontoa aikamme ennen Second Citylle rantautumista. Joku gimma kysyi meiltä tietä John's Streetille, mutta turisteina emme osanneet ohjastaa oikein edes Kirmon Canada-kirjan perusteella, koska opuksessa on harmillisen vaillinainen karttaosio.

Second Cityn esitys oli taas ihan hyvä. Tunnelmaa rokottivat hieman sketsit, joissa kyseltiin asioita yleisöstä. Turistina moni inside-vitsi Kanadaan ja Torontoon liittyen menee ohi jo ilman kielenymmärrysongelmiakin, joten tuollaiset tilanteet ahdistavat. Välillä tuntui hoopolta istua ja kuunnella muiden hörötystä, kun ei itse ollut ymmärtänyt kuulemaansa.

Outoa oli, kun eräässä sketsissä mainittiin nimeltä useita lätkäpelaajia, joista keskeisimmässä roolissa oli Kanadassakin pelannut Saku Koivu tai "Suck-U Koivu". :D Yhdessä kohtaa puski vähän tippakin silmään, kun Leslie-niminen koomikko(tar) kertoi tämän olleen hänen viimeinen päivänsä Second Cityssä. Ura oli kuulemma kestänyt kahdeksan vuotta, joten oli todella liikuttavaa kuunnella naisen itkun siivittämiä kiitospuheita. :) Kolmen tunnin show'n loppuosa menikin sitten neidin suosikkisketsien merkeissä. Hauskaa oli. =)

Kello oli jo 23.15, kun lava hiljeni. Annoimme tarjoilijatar Megille ihan hyvät tipit siihen nähden, ettemme kumpikaan olleet juoneet kuin lasillisen Pepsiä. Seuraavaksi koittanut matka hostellille oli lyhyt Kirmon keksimää näppärää metrolinjaa pitkin, mutta vastaan ehti silti tulla kahta dollaria pummaava pummi, jota emme tuolla niin kutsutulla "tooniella" kuitenkaan palkinneet. Positiivisempi tapaus oli lähikauppaan tietä kysynyt viehkeä blondi, jota emme tosin myöskään pystyneet avustamaan.

Alkaapi tuo sänky taas kutsua... Hyviä huomenia ja erinomaista Kanada-päivää sinne Suomen maaperälle!