Profile
Blog
Photos
Videos
Kello on nyt Torontossa 1.20, kun se siellä Suomessa on jo 8.20. Ensimmäinen lauantaimme Kanadassa alkoi varhain ja sisälsi noin 13 tunnin edestä tapahtumia.
Ensimmäinen yö parisängyssä sujui vaihtelevasti. Siinä missä minä vetelin hirsiä koko yön, Kirmo heräili jatkuvasti ja päivitteli korkeaa kuumuutta. Välillä hän koitti huoneen jättimäistä tuuletinta, välillä aukoi ikkunaa, mutta sama unettomuus vain jatkui. Eräässä vaiheessa yötä heräsin ja naurahdin, kun Kirmo kosketti kylkeäni. Oli kuulemma nähnyt jotain unta. Niin varmaan...
Herätyksen olin säätänyt vasta yhdeksitoista, mutta olin jo kahdeksan maissa varma, etten enää saisi unta. Mutisin unenpöpperöisen Kirmon kanssa reilun tunnin, kunnes nukuimme vielä kymmeneen asti. Puin päälleni kanadalaiskaunotar Alanis Morissetten bändipaidan, jonka olin viime vuonna ostanut Skotlannin keikalta. Kuvittelin, että rokkineidon kuvalla varustettu t-paita voisi olla Alaniksen kotimaassa kova sana. Seuraavaksi olikin sitten aika lähteä tutkimaan Torontoa ensimmäistä kertaa aamuaikaan. Päivän tehtävänä oli käydä katsomassa maksutonta International World of Cats -tapahtumaa sekä tsekata hieman seksuaalivähemmistöjen Pride-viikkoon liittyvää juhlahumua.
Ulkona oli kuuma kuin saunassa. Vaikka lämpötila ei ollutkaan Yahoo Weatherin mukaan 21 celsiusta korkeampi, teki paahtava aurinko tepposensa. Ostin apteekista kanadalaista hammastahnaa ja shoppasin vähän Kirmon kanssa. Mieleemme juolahti ajatus pitsasta aamupalana ja pienen empimisen jälkeen kävimmekin tuumasta toimeen. Kokeilimme hostellin läheistä Panzerotta Pizza Storea, mutta saimme pettyä lievästi. Hinta oli kuutisen euroa lätyltä, mutta makukokemus ei ollut kummoinen, vaan kiekko koostui pitkälti taikinaisesta pohjasta. Otimme Medium-kokoiset annokset, mutta silti jo puolikas käntty vei nälän. Luoja yksin tietää, kuinka massiivisia koot "Large" sekä "Party Square" olisivat olleet!
Syömisestä tuli todella lihava olo, mutta matka jatkui kohti Downtownia, jossa Priden oli määrä näkyä. Poikkesimme matkalla muutamassa pikkupuodissa, joista ensimmäisessä myytiin paljon mielenkiintoisia tavaroita, joita ei Suomesta saa. Ninja Gaiden II- ja Resident Evil 5 -pelien keräilyfiguurit kiinnostivat, mutta jäivät ainakin toistaiseksi hyllyyn, kuten myös legendaarinen Lolcatz-opuskin. Pitää palata asiaan viimeisinä matkapäivinä, kunhan aletaan viimein olla budjetin kanssa selvillä vesillä!
Jatkoimme sivukujien tutkimista, kunnes törmäsimme ihmisjonoon, joka ilmiselvästi jonotti jonnekin tapahtumaan. Urheilukentälle pääsi 20 Kanadan dollarin (noin 14 euron) hintaan katselemaan kanadalaista yleisurheilua. Yhtäkkiä lippuja myyvä nainen portilta huikkasi minulle hymyn kera sanat "Nice shirt!" Tuntui aivan mahtavalta, että Alanis-faniuteni sai tunnustusta! Maksoimme liput sisään vähän harkitsemattomasti siinä mielessä, että olimme yhä matkalla myös kissatapahtumaan. Katselimme jonkin aikaa korkeushyppyä, jossa kaksi herrasmiestä ylitti 2,18 metriä yleisön hurratessa. Muita lajeja olisi ollut luvassa vielä usean tunnin ajan, mutta päätimme jatkaa matkaa ajatellen, että voisimme vielä palata paikalle, jos kerkeäsimme.
Matka taittui limuja juoden ja auringossa palaen. Jossain vaiheessa myös kävelimme läpi Toronton yliopiston puiston, jossa telmi omituinen musta orava. Filmillä on!
Saavuimme vähitellen Downtowniin, jossa silmämme osuivat CN Toweriin, maailman toiseksi korkeimpaan (tittelin vei vissiin tänä vuonna jokin muu häkkyrä) ihmisen kyhäämään, vapaasti seisovaan rakennelmaan, joka on reippaasti yli 300 metriä korkea. Kävimme tornin juurella ja löysimme matkamuistokaupan, josta mukaan tarttui oikeasti edullinen, noin 8 euroa kustantanut Toronto-lippis, joka on arvokas sekä käytännön että matkamuistouden vuoksi. Höhlänä en ollut itse ottanut lippalakkia mukaan kesäisen kuumaan Kanadaan... CN Towerin ja Rogers Centren välissä muuten oli kaksi hehkeää Coca Cola Zero -paitaista naista jakamassa kylmiä virvokkeita veloituksetta. Nice!
Kissatapahtuma löytyi CN Towerin liepeiltä upean Ontario-järven rannalta. Kissoja ei kauhean montaa ollut näytillä, mutta seinillä oli paljon nippelitietoa ihmisen mouruavista ystävistä. Enpä tiennytkään, että kissat hikoilevat ainoastaan tassujen kautta ja kiinnittävät tavallisesti eniten huomiota naisihmisten ääniin! Oli huvittavaa, kun jokin kanadalainen ukko selitti minulle ja Kirmolle jotain hassua tarinaa kotieläimistään, mutta kumpikaan meistä ei oikein ymmärtänyt miehen jorinoita. Eipä siinä auttanut paljon muuta kuin nyökytellä ja hymyillä: ei se tarina toistamisella olisi paljon selkeytynyt!
Seuraavaksi, ennen Pride-ilmiön perinpohjaisempaa tutkimista, oli määrä kävellä hostellille vähän levähtämään. Matka tukikohtaan oli kuitenkin pitkä, joten suunnitelmat ehtivät muuttua. Hauskana sivuhuomiona joku mies naputti minua väkijoukossa ohimennen olalle ja sanoi "Love that shirt!" Aivan hemmetin loistavaa! Kunpa Suomessa olisi samanlaista!
Kesken kävelyn kuului syrjäkujalta laulua. Hetken jo höristelin, että tuohan kuulostaa ihan Alanikselta itseltään! No ei nyt ihan, mutta olihan siinä jotain samaa. Päätimme ottaa selvää, mistä oli kyse, ja näimme jonotustilaa edessämme. Kyseessä olivat Pride-kansan karkelot! Kyselimme järjestysmiehiltä sisäänpääsyn hintaa, mutta iloksemme nämä bileet olivat ilmaiset. Painelimme sisään ja hakeuduimme lavan eteen, jossa viivyimmekin lopulta viitisen tuntia. Meno oli kerrassaan mainiota! Yhdessä vaiheessa juontaja kyseli, mistä kaikkialta väkeä oli tullut. Karjuimme olevamme Suomesta, ja saimme palkkioksi veloituksetta Pride-paidan! "Finland deserves a t-shirt!" Jeah, Suomi maailmankartalle!!!
Esiintyjät olivat kerrassaan upeita! Tanssitytöt ja -pojat tanssivat tarkasti synkassa ja drag-Britney sai minussa esiin yllättäviä tunteita: minähän näköjään diggaan drag-artisteista! Tai ainakin siitä yhdestä. Niin ja viimeisenä esiintyi Grammy-voittaja Deborah Cox. Helkkarin hyvää r'n'b:tä ja ihan eturivistä olimme todistamassa, kun Toronton oma otti tilan haltuun. Huikeat vihreät laaserit valaisivat torontolaisten rakennusten seiniä, ja yleisö oli aivan ekstaattisessa tilassa. Kerrassaan spektaakkelimainen show! 27.6. ei unohdu! =)
Kun Cox oli esiintynyt, tuli juontaja vielä kyselemään meiltä Kanadassa vierailumme syytä ja sitä, olimmeko tosiaan Norjasta. Aivan, mies muisti maamme väärin, mutta korjasimme kyllä hänen virheensä nopeasti! Mies piti mielenkiintoisena sattumana sitä, että olimme sanojemme mukaan tulleet Torontoon muuten vain lomailemaan emmekä Priden takia... Aina näitä homovihjauksia. :D
Hostellin kulmilla tuli joku keski-ikäinen nainen kysymään meiltä tietä Dundas Squarelle. Muistelin kävelleemme paikan ohi mustan oravan nähdessämme, mutta en tietenkään kertonut näkemyksiäni oikeasti suunnasta liian tosina. Nainen oli todella ystävällinen ja kyseli kotimaatammekin. Toivotteli onnea, kun olimme yhtä tietämättömiä Dundasin sijainnista kuin hänkin. Lähettipä muija vielä lentosuukonkin, johon luonnollisesti vastasin lentosuukolla. =)
Hostellin vieressä olevassa kaupassa kiinalainen myyjä kutsui nauraen Kirmoa hummeriksi, tämän kädet olivat auringonpoltteesta punaiset. Hahah! :D
Oho, tähän kirjoittamiseenhan meni tunti ja kaksikymmentä minuuttia! Ja siis täällä sitä taas ollaan hostellilla pahoin palaneena. Ruskettuminen on vääjäämätöntä, enkä minä valita! Nähellään taas!
- comments