Jou! On matkapäiväkirjan ensimmäisen luvun aika!

Aamu alkoi vauhdikkaasti. Heräsin kotonani kello 10.00, söin paljon energiaa sisältävän pizzan aamiaiseksi ja kävin suihkussa. Viime hetken pakkauspaniikilta ei säästytty (passi oli mennyt väärään laukkuun), vaan sain nahistella koko perheen kanssa heti aamupuhteiksi. Loppua kohden asiat kuitenkin saatiin sovittua ja lähtö kotoa kauaksi aikaa oli haikeahko.

Matka lentokentälle sujui mukavasti Kirmon vanhempien kyydillä. Check-iniin ehdittiin hyvissä ajoin ja muutenkin kaikki meni nappiin. Islannin-konetta odotellessa tuli viereen istumaan karun näköinen venäläinen äijänkäppänä. Ukko selitti kännissä venäjäksi ummet ja lammet, mutta ainoat tunnistettavat sanat olivat "Ringo Star" ja "Paul McCartney". Kerrassaan kummallinen tuttavuus siis.

Ensimmäinen lentomatka oli vähän uuvuttava. Icelandair näytti Australia-leffan aatamin aikaisilla töllöttimillä, eivätkä ilmaiset kuulokkeet muuta kuin särisseet. Tekeminen loppui ja tylsyys iski, mutta hei: sitä se lentäminen useimmiten on!

Reykjavikin Keflikissä odotti ensimmäinen kulttuurishokki. Joka puolella kuhisi maastopukuun sonnustautuneita jenkkisotilaita! Kaiken maailman Gonzaleksia sun muita oli jostain syystä saapunut Islantiin. Otin salaa yhden kuvan, vaikka vähän pelottikin. Matkaevääksi kuuden tunnin Toronto-lennolle tarttui hieman paikallista suklaata ja saksalaisia chili-pähkinöitä.

Icelandair ei pettänyt toista kertaa. Pitkänmatkanlennolle tarjottiin kosolti erilaisia aktiviteettaja. Jokaisella matkustajalla oli oma pieni kosketusnäyttönsä, joista sai valita usean eri elokuvan, cd-levyn ja TV-sarjan väliltä. Kolmella eurolla sai ostaa kuulokkeet, jotka parasivat kokemusta luonnollisen merkittävästi. Lisäksi kahdeksalla equadorilla tarjottiin peliohjainta, jolla sai valjastettua muun muassa legendaarisen Tetriksen pelattavakseen. Ostimme parin molempia, ja vaikka moni peleistä pettikin, oli Slumdog Millionaren näkeminen kaiken rahanmenon arvoista. Aivan huikea leffa, jossa ei edes pahemmin haitannut, että kuulokkeeni kumisivat taas; elokuva kun on miltei alusta loppuun intiaksi puhuttu ja täten englanniksi tekstitetty.

Leffan katsomisen lisäksi pelasin rutosti Al's Casino -peliä ja tahkosin rahaa Slotseista ja Black Jackista. Jospa Torontosta löytyisi peliluola, jossa lykästäisi uhkapelien kanssa yhtä paljon... Tetris-väännötkin olivat Kirmon kanssa kovat. Voitin neljä seitsemästä pelistä!

Torontoon saapuminen oli eeppistä. Heti ensimmäiseksi pääsi harjoittelemaan englantia jonkinlaisen turvatarkastajan kanssa. Kyseltiin kovasti matkan tarkoitusta ja Suomen ja Islannin yöelämää. Epäilisin, että jälkimmäinen utelusarja oli ihan vain virkailijan omaa mielenkiintoa.

Hienoisten harhailujen jälkeen löysimme viimein tien bussiasemalle ja pääsimme matkaamaan Kipling Stationille ja sieltä metrolla lähelle hostellia. Maanalaisessa kiinnitin heti huomiota siihen, miten värikästä ja monipuolisen näköistä porukkaa joka puolella oli. Innostuneena hehkutin Kirmolle sitä, miten Toronton kaltaisessa kaupungissa tuskin rasismia pahemmin esiintyy. "Mitäpä turhia semmosia", oli matkakumppanini varsin oivallinen vastaus!

Harhailimme huikean näköisessä Sherbournessa tovin löytämättä hostellia, kunnes joku löysi meidät. "Oletteko eksyksissä?" kysyi mukava mies englanniksi. Aijai, miten kohteliaita ihmisiä Torontossa saman tien tulikaan vastaan! Kaikki ovat jotenkin niin ystävällisiä ja hymyileväisiä. Hostelli löytyi uusien neuvojen avulla vaivatta.

Howard Street 32:n hostellin portailla istui mies ja nainen, jotka tervehtivät meitä niin ystävällisesti, että luulin heitä hetken puljun omistajiksi. Erehdyin. Silmälasipäinen mies tervehti meitä nimellä, antoi matkaneuvoja ja kertoi viikonlopun bileistä. Oletin, että huoneessamme olisi kaksi parisänkyä, mutta olin väärässä. Twin Room ja Double Room olivat menneet minulla taas sekaisin. Eipä siinä, tämä huone (tai ennemminkin nämä kaksi meidän huonettamme) on aivan mahtava! Löytyy kaapeli-tv:tä, ilmaista wlania, mikroa, pakastinta, jääkaappia, liettä ja kahvinkeitinkin. Jestas, mikä lukaali! Hieman harmitti, että olimme aikataulusta jäljessä, emmekä kerenneetkään katsoa suunnittelemaani SmackDownia.

Hetken hengähdettyämme kävimme Subwayssa syömässä iltapalaa ja shoppasimme pikkupurtavaa tukikohtaamme. Upea ilta ja mikä ihmeellistä, SmackDown on nyt menossa uusintana! Uskomatonta. Kyllä kelpaa. Kattellaan taas. =)