Profile
Blog
Photos
Videos
Keskiviikko 26.11.2008 Natal
"Tiina, mä syön kalan päätä." -"No onneks olkoon."
Jälleen pätkä dialogiamme, tällä kertaa käytynä Ponta Negran rannalla. Toissa päivänä saavuimme siis Nataliin hyvin nukutun 14 tunnin bussimatkan jälkeen. Pousada das Flores tuntuisi olevan paras kokemistamme: kaksi sänkyä hyvillä patjoilla varustettuna, parveke riippukeinulla, jääkaappi, kaksi pöytää ja siistit lattiat - laattalattiat. Verrattuna Aracajun kylpyhuoneeseen, jossa pöntöllä istuessa polvet hankasivat vastakkaisen seinän kaakeleita {tai ei - pöntöllämme piti istua viistottain, niin että polvet kolisivat oveen (as if meillä olisi ovi koskaan ollut kiinni)}, banheiromme on tilaihme: pöntöllä istuessa voi ojentaa polvet suoraksi (tämä lieneekin tärkeä piirre pönttöä kuluttaessa).
Pienten informaatiokatkosten seurauksena Anilsonin sisko Maria-Jose odotteli meitä turhaan Natalin bussiasemalla puolitoista tuntia maanantai-iltana. Tämä ensimmäinen iltamme meni taas pienessä sumussa bussimatkasta toipuessa, ja Tiinan turvonneita jalkoja ihmetellessä. Eilen kuitenkin tapasimme Maria-Josen, joka on suuruusluokaltaan puolet meikäläisitä. Hän on erittäin innokas mani-, pedi- ja tiesmikäkyristi; tällä hetkellä hän työstää Tiinan reissussa rähjääntyneitä kynsiä. Tiina tykkää, Maria-Jose tykkää ja Päivikki kirjoittaa blogia, koska Päivikki ei välitä moisista. Mutta Maria-Jose vaikuttaa voimakastahtoiselta tyypiltä ja voi olla, että Päivikki joutuu nöyrtymään kyristin kouriin ja ojentamaan rumat näppinsä hänen käsittelyynsä.
Mutta arvatkaas mitä?! Huomenna meijjän mammat kömpivät lumen ja jään keskeltä tänne hikeen ja hiekkaan. Odotamme innolla tätä jälleennäkemistä - ehkä jopa vähän jännittää. IIK. Sen kunniaksi oodi mammoille:
Varde ja Kerde tänne huomenna kiitää,
sinivalkein siivin yli Atlantin liitää.
Naiset urheat lastensa luo,
turvallisuuden mukanaan tuo.
Äitejä he ovat koko sydämellä,
pitävät lastaan kuin kukkaa kämmenellä.
Jokaisena päivänä jaksavat nuorimmaisiaan sietää,
vaikka käytös näiden ei aina kaunista liekään.
Nyt he käyvät maailmaan uuteen,
josta muistoja jää pitkälle tulevaisuuteen.
Jo taipuu mammat forroon villiin,
hikipisaroiden roiskuessa rilliin.
- comments