Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantai 27.10.2008
"Rio-ohoi"
Se olikin siis viisi tuntia pepun puudutusta. Mutta oikeastaan peppu ei puutunutkaan, sillä saimme jaettua painomme tasaisemmin vartaloidemme takaosille: retkottaessamme penkeillämme lähes selinmakuulla mietimme, että riittävän jyrkän ylämäen sattuessa kohdalle olisimme päät alaspäin. Olimme varannet paikkamme bussin takapenkistä, niin kuin kovisten kuuluu, sopivasti vessanoven tuntumasta. Mutta vessan ovi olikin aivan oma juttunsa. Se kun ei meinannut kenen tahansa nykäisystä aueta (lue: se oli ihan keleen tiukka). Saimme jatkuvasti toimia vessainfotäteinä: "Ei, siellä ei ole ketään." "Sinun täytyy vetää." "Vedä vaan." "Vedä kovaa." "Anna mä autan." Päivikki toisteli näitä portugaliksi; Tiina käytti viittomakieltä. Molemmat tulivat ymmärretyiksi - viimeistään siinä vaiheessa, kun Päivikki nousi ylös ja riuhtaisi oven auki. Kävi myös niin, että meitä ei kuunneltu, ja ovi rykäistiin vanhasta tottumuksesta heti niin kovalla voimalla auki, että pikkupojan kakat taisivat jäädä kesken. Bussikuskin kaahatessa mutkaisia vuoristoteitä ylinopeutta, vessaan jonottajat horjahtelivat kohti Tiinan syliä jatkuvalla syötöllä. Seuraavalla bussimatkalla valitsemme paikkamme paremmin.
Ymmärrämme, että kaupunkiin tullaan aina sisälle reunalta ja reuna ei ole se kaupungin viehättävin osa, mutta voimme vain todeta, että Jakomäki on hienostokaupunginosa verrattuna tämän cityn laitamiin. Taksin piti jättää meidät noin 100 metrin päähän hostellistamme, sillä se sijaitsee kadulla, joka on pystysuora seinä. Jopa portaat ovat 45asteen kulmassa osoittaen alaspäin.
Seuraa kuvaus hotellihuoneestamme: Avaamme sinisen pahvinohuen oven päiväkirjan avaimella. Vastassa, noin 1,5 metrin päässä, on huoneemme keltainen takaseinä. Yhden seinän valtaa sininen ikkuna, joka on kaksi puista luukkua, eikä suinkaan perinteinen lasista valmistettu uloskatseluaukko. Muut seinät ovat kermanväriset ja höystetty pask… lialla. Sänkynä meillä on lattiaan valettu betonikoroke, jossa on mustaa jätesäkkimuovia, patja ja puhtaat lakanat - vielä. Myös yöpöytä on valettu lattiaan ja se on koristeltu rikkinäisillä kaakeleilla. Kylpyhuoneessa on tuuletusräppänähenkinen ovi. Sinne noustaan 30 sentin korkuinen askelma. Peseytymistilaa koristaa suloinen, mutta ehkä vähän likainen, kalakuvioin koristeltu suihkuverho, joka roikkuu ruosteisesta tangosta. Kokonaisuudessaan kylpyhuoneen mitat lähentelee huoneemme mittoja. Katossa riippu ropelli, joka heiluu niin, että se kohta lävistää keltaisen seinämme. Tuumimme, että huoneemme on kyhätty kenties vanhasta pyörävarastosta. Otattehan huomioon, että tämä on reissumme tähän mennessä kallein majapaikka, mutta Rio on Rio.
Tänään Rioon tutustuminen jäi melko lailla alkutekijöihin. Kävimme katsastamassa Copacabana-biitsin (toimii), söimme rantaravintolassa ja juttelimme mukavan tarjoilijasedän kanssa Suomen talvesta ja Fortalezan kesästä. Nyt pähkäilemme, kuinka monta yötä tässä ihastuttavassa sviitissä vietämme ja miten päivämme organisoimme.
- comments