Profile
Blog
Photos
Videos
Tiistai 9.12.2008 Natal
Kadonnut puhelin, tulehdukset ja yskä
Niin se puhelin sitten katosi kuin pieru Saharaan, perhana. Tiina koittaa toipua sapetuksesta silmä vereslihalla, yskän raastaessa kurkkua ja kurkun puskiessa klimppistä ja sitkeää räkää. Nenäkin on tukossa. Myös vähän Päivikillä. Tiinan käsikin on mustelmainen ja jäykkä muuan miehen potkun tuloksena. Tämä tapahtui eilisissä vajaan kolmen tunnin treeneissä, joissa juomatauoista ei ollut tietoakaan. Kierimme kakkaisilla lattioilla hikisten vaatteiden liukastaessa permantoa, Tiinan housujen pudotessa hien painosta puolitankoon ja keuhkojen huutaessa Allahia. Mutta kaikesta tästä huolimatta huomenna alkaa capoeiraworkshoppi jonne menemme pesulan raiskaamissa vaatteissa, kunhan saamme jonkun henkilön kiinni, joka ehkä osaisi vastata kysymykseen, monelta treenit alkavat, vai alkavatko ne edes huomenna.
Suomen itsenäisyyspäivää vietimme Natal Shoppingissa kierrellen ja netistä linnanjuhlia stalkkaillen. Ihan söpö se Anna Abreu sen tipuasun kanssa ja Tanja Karpela oli tyylilleen uskollisena komia. Sunnuntai kului Tiinalta puhelinasiaa setviessä ja nuhasta kärsiessä. Asia setvittiin seuraavanlaisesti: Heikki-isä haki Tiinalle uuden sim-kortin, toimitti sen Päivi-siskolle, joka puolestaan välitti kortin sekä vanhan jo Tiina käytössä rähjääntyneen puhelimensa Nellille, joka saapuu poikaystävineen luoksemme torstaina. Eli asia selvillä, mutta kaikkien numerot hukassa. Eihän siinä mennyt kuin uusi puhelin. Ja siivu hermoja.
Tämän päivän halusimme vietää sangen yllättävällä tavalla: menimme rannalle löhöämään, löntystämään, syömään lettuja, juomaan kokista ja juttelemaan. Iltapäivällä pyyhälsimme bussimatkan verran supermarkettiin ostamaan eväitä workshoppiin, joka kenties alkaa huomenna kellon aikaan X. Yritämme kuitenkin olla ajoissa ja oikeassa paikassa. Roudattuamme pousadalle 20 litraa vettä, 12 litraa guaranalimua, 9 litraa kivennäisvettä, 5 kiloa banaaneita, 2 kiloa mangoja, 2 ananasta, kilo porkkanoita, 4 pakettia leipää, pussi pyykkipulveria, karvojenpoistogeeliä ja pinnejä, lähdimme mammojen kanssa illalliselle, jossa Kerttu söi pahaa kanaa ja loppu kolmikko nautiskeli mitäänsanomatonta katkarapuateriaa. Epätoivoiset yritykset saada ruokaan makua johti siihen, että suolapurkki pöydässä hupeni. Loppuiltaa vietimme leppoisasti mammojen hotellihuoneessa, mikä tyydytti ikäväntunteen suomalaisesta saunasta. Respasta pyysimme ilmastoinnin suhteen apua, jota sittemmin saimmekin: pikkupöytätuuletin kotikonstein jatketulla johdolla. Sinne ne mammat jäivät pyyhkimään hikeä ja jäähdyttämään poskiaan betoniseinää vasten. Me puolestaan poistuimme tästä neljän neliön tropiikista (mammat eivät voineet avata ikkunaa, sillä sieltä tuli kuumempaa ilmaa) Tiinalla kädessään minigrip-pusseissa pieniä valkoisia pillereitä (Varpun matkaamme antamia homeopaattisia lääkkeitä) kuin huumediilerillä konsanaan.
- comments