Profile
Blog
Photos
Videos
Tiistai 16.12.2008 Natal
Päivät keskiviikosta sunnuntaihin upposivat täysin capoeiran syövereihin. Keskiviikkona jouduimme hyvästelemään mammat, ja torstaina heidät haki pois samainen kone, joka toi uuden satsin suomalaisia tovereitamme viihdykkeeksemme. Torstaiaamuna portugalialinen heppu nimeltä Miguel haki meidät pari tuntia kukonlaulun jälkeen ja matka kohti Barraa ja tunnin kuluttua alkavia aamutreenejä alkoi. Jo alkumatkasta rengas alkoi klenkkaamaan ja kun kolina alkoi, alkoi tunnelma muistuttaa erästä öistä matkaa Tampereelta kotia kohti. Kolinan alkaessa yltyä ja ohjattavuuden alkaessa muistuttamaan kyntöpeltoefektiä, alkoi Miguel kurtistaa kulmiaan. Jottei rengas alkaisi irtoamaan, alkoi Miguel hidastaa ja pysähtyi. Hän kaivoi takakontista ehkä jakoavaimen ja alkoi kiristää pultteja tai muttereita. Tämä johti siihen, että jo alkanut ryminä laantui, mutta huoli Miguelin kasvoilta ei alkanut väistyä. Tuskaa tuntui aiheuttavan myös Miguelin likaantuneet näpit. Päädyimme sitten Academian kautta autokorjaamolle, jossa todettiin renkaan vaihdon olevan tarpeen. Siirryimme autosta ulkopuolelle, jotta tunkki jaksoi nostaa autoa tarvittavat sentit ylöspäin. Tässä vaiheessa aloimme huolehtia mahdollisesta myöhästymisestä, sillä treenit alkoivat 10 minuutin kuluttua ja matkaa Barraan oli edessä vielä kymmeniä kilometrejä.Renkaan vaihdon jälkeen suuntasimme takaisin Academialle hakemaan vielä yhden opettajan kyytiin ja matka kohti Barraa alkoi viimein. Noin varttitunnin matkattuamme poliisit ohjasivat meidät tien sivuun. Nenänalusviiksin ja pilottilasein varustettu miespoliisi univormu ojossa alkoi nyrpistää nenänvarttaan, sillä Miguelilla ei ollut passia mukanaan. Tästä alkoi liki puolen tunnin konversaatio, jossa nenänalusviiksipoliisi peräänkuulutti passin olemassaoloa, jota Miguel ei tuskaisan vyölaukunkaivamisenkaan seurauksena löytänyt vaan totesi sen olevan puolen tunnin matkan päässä Ponta Negrassa hotellihuoneessa. Nenänalusviiksipoliisi alkoi jo järjestää Miguelille poliisikyytiä Ponta Negraan, passinhakureissulle. Tässä vaiheessa autosta noustiin ylös ja konversaatiota jatkettiin pientareella. Tovin kuluttua Miguel palasi autoon, nenänalusviiksipoliisi oli rikastunut neljälläkymmenellä realilla (n 15 €) passintarpeen muuttuessa irrelevantiksi ja korruption rehottaessa. Näin siis matkamme pääsi jatkumaan. Tosin Miguel ei enää ajanut ja perille päästyämme aamutreenit alkoivat olla ehtoopuolella.
Lauantaina olimme yhteisellä överikatkarapubuffetmättöillallisella, jota mausti forron tanssiminen, hyvä seura ja kova hiki. Kerma-, valkosipuli-, riisihöyste-, kuorimattomien, friteerattujen, muhennos-, perus- ja kaiken maailman katkarapuvariaatioiden mättämisen seuraukset näkyivät aamulla vessanpöntössä.
Workshop päättyi mahtavasti sunnuntain batizadoon eli vyöjuhlaan. Aamulla Tiina sai Anilsonilta tekstiviestitse kehoituksen valmistaua, sillä hän saisi vyön iltapäivän batizadossa. Tätä salaisuutta oli pidetty yllä jo pari kuukautta, mutta Anilsonin pyynnöstä tästä ei hiiskuttu Tiinalle mitään, vaan se oli täysi yllätys. Siellä Tiina sitten päkiät vesikelloilla ja silmät punaisina pelasi ainoana ulkomaalaisena brasilialaisten vyönsaajien keskellä. Juhlapaikka oli upea, tunnelma hieno ja Tiina innoissaan ja onnellinen saamastaan vyöstä.
Tämä viikko on alkanut chillisti rannalla löhöillessä ja Nellin ja Joonaksen kanssa hengaillessa. He toivat Tiinalle uuden puhelimen, joka oli lahja isältä, siskolta ja Kristianilta. Iso kiitos heille! Pitkän tähtäimen suunnitelmana on treenata niin vietävästi. Mitä? Sasse. Pappilan koiran nimi.
- comments