Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantai 5.12.2008 Natal
Varpu: "Päivikki anna se viinipullo tähän." Tiina: "On meillä täällä viiniä. Vai meinaattekste et me voidaan hukkua ku ollaan juotu viiniä?!" Kerttu: "Niin, ettette huku sinne jokeen, missä on polveen asti vettä."
On ollut taas niin hektistä niin hektistä, mutta vedetään nyt jonkinlainen referaatti viimepäivistä kehiin. Maanantaiaamuna lähdimme buggy ridelle. Kyse on siis avoautotyyppisestä erilaisissa maastoissa näppärästi kulkevasta menopelistä, jolla lähdimme pyyhältämään ammattitaitoisen kuskin kanssa halki dyynien ja rantojen. Koko seurueen kuorrutettua itsensä jälleen suojakertoimilla ja Varpun vahvistettua itseään matkapahoinvointipillerillä kapusimme tämän turvallisuuden perikuvan kyytiin. Varpu asettui kartanlukijan paikalle Kertun, Tiinan ja Päivikin survoessa takalistonsa takapenkille. Siinä sitten matkattiin ristiin rastiin erilaisista maastoista ja maisemista nauttien Tiinan aina välillä huolehtiessa Kertun pelkotilanteesta. Täytyy myöntää, että pointsit tästä päivästä kuuluivat mammoille, jotka urheasti hymyillen ja nautiskellen selvisivät tästä toisinaan hurjastakin kyydistä. Taukopaikoilla oli tarjolla erilaisia aktiviteetteja hiekkapulkkamäestä kamelilla ratsastamiseen. Näihin emme kuitenkaan tarttuneet, mutta Päivikki sen sijaan rykäisi itsensä vaijerin varassa mukavan matkan päätyen lampeen. Nautimme mahtavan lounaan brasilialaisia ruokia kantavasta seisovasta pöydästä.
Illalla me suuntasimme vihdoin Capoeira Boa Vontaden academialle ja kiskaisimme treenit vauhdikkaan päivän päätteeksi mammojen jäädessä hotellille lepäilemään. Oli todella mukava nähdä opettajamme Gharronne ja Leandro academialla, jossa axé eli hyvä energiiiia oli huipussaan. Näiden treenien ja hurjan rodan jälkeen lähdimme hakemaan lentokentältä Itaa, Bocaota ja Mariannaa. Itan edellisestä visiitistä kotimaahansa on aikaa puolitoista vuotta eikä tämänkään matkan toteuttaminen sujunut aivan ongelmitta. Luulimme ettei Ita tule tänä jouluna ollenkaan tänne, minkä vuoksi oli aivan ihana nähdä tämä kikkarapää kentällä.
Tiistai-iltana rannallalöhöilyn jatkeeksi mammat lähtivät mukaamme academialle. Siellä oli käynnissä maalaustalkoot, joihin otimme heti innolla osaa. Maalasimme kunnes maali loppui, minkä jälkeen oli vuorossa capoeiraroda, laulua ja tanssia. Kaiken tämän hikoilun jälkeen suuntasimme porukalla takaisin Ponta Negraan syömään, ja tulipahan siinä vedettyä muutamat forrotanssahtelutkin. Paikalla oli muuan tanssittajamies, jonka vietävänä forro sujui leppoisasti kiitos miehen ammattimaisten otteiden.
Keskiviikkopäivä taittui jälleen auringon alla hengaillessa ja uidessa. Illalla suuntasimme taas academialle treenaamaan. Torstaiaamu alkoi onnellisesti, sillä Tiinan puhelin piippasi sen merkiksi, että opiskelukaveri Outille oli syntynyt yöllä terve tyttövauva! Onneaonneaonnea!! Edellispäivänä oli käynyt kutsu Gharronnen, Itan ja Leandron vanhempien luokse Ceara Mirimin kylään, joten harpoimme aamulla ruokakauppaan hikivirtojen juhliessa Kertun naamalla ostamaan eväitä. Kyyti saapui ennen puoltapäivää ja osittain hieman takkuinen matkamme maalle alkoi. Ensinnäkin reitistä määränpäähän oli havaittavissa epätietoisuutta jo alun alkaen, ja matkamme kruunasi renkaan puhkeaminen kesken kaiken. Ajoimme kotvan tyhjällä kumilla, kunnes pysähdyimme paikalliselle autokorjaamolle, jossa rengas paikattiin ja matka kohti määränpäätä jatkui. Pääsimme perille, jossa koti oli täynnä ihmisiä ja siellä vallitsi lämminhenkinen meininki. Päivä vietettiin rauhallisesti viiniä siemaillen ja hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Kävimme myös uimassa käsipohjaa joessa, jossa oli polviin asti vettä, jos siihenkään. Emme hukkuneet.
Illalla lähdimme Ceara Mirimin keskustaan jonkin sortin festareille/tivolihenkiseen tapahtumaan. Matka taittui vauhdikkaasti Gharronnen ohjastamalla buggylla. Päästyämme kylille oli aika survoa mammat taksiin ja lähettää heidät Ponta Negraan hotellille. Viihdyimme tässä tapahtumassa yömyöhälle saakka ja tapasimme siellä myös Ruotsin oman brasilialaisvahvistuksen, Edsonin, joka hänkin oli juuri saapunut kotimaahansa. Tästä matka jatkui samaisella vauhdikkaalla kyydillä kylään nimeltä Barra. Siellä meitä odotti Mestre Canelãon koti ja nukkumaan kutsuvat riippukeinut. Tämä päivä taittuikin suurelta osin Mestren kotona ja saavuimme takaisin Ponta Negraan viiden maissa iltapäivällä ja treffasimme mammat läheisessä ravintolassa. Mysteeriksi tästä ilonpidosta jäi Tiinan puhelimen kohtalo, sitä kun ei nyt tahdo löytyä mistään, mutta etsinnät jatkuvat.
- comments