Profile
Blog
Photos
Videos
Sunnuntai 23.11.2008 Aracaju
"Mullon edelleenki jotain outoi tuntemuksia mahassa." -"Haluisitsä yrittää selittää niit tolle pöntölle?"
Tämä vuoropuhelu käytiin sopukkamme seinien sisällä keskiviikkoiltana. Kyse saattaa olla siitä, ettei Tiina ole saanut Aracajussa eikä sen kummemmin Salvadorissa päivittäistä Activia-annostaan, johon hän totutti vatsansa Riossa ja Brasíliassa majaillessamme. Edellä mainittu dialogi on laadultaan hyvin tyypillistä sanojen sekavaa tulvaa, jota välillämme pulppuaa. Tosin Päivikin kuulo reistaa toisinaan, eikä Tiinan stoorien kulkeutuminen Päivikin tietoisuuteen ole täysin mutkatonta. Toisinaan Tiina puhuu, eikä Päivikki kuule lainkaan, ja toisinaan Päivikki kuulee kenties joitain kirjaimia ja jopa tavuja. Silloin tällöin käy hyvä pulla, ja Päivikki saattaa saada koko jutun kerralla tietoisuuteensa. Oli miten oli, Päivikin halu ja yritys kuulla saa joskus jopa hellyttäviä piirteitä. Tästä esimerkkinä eilisiltainen dialogi (alustuksena tähän täytynee todeta, että täällä oli eilen mahdollisesti juuri se samainen levoton käsinukkefestivaali, johon törmäsimme Salvadorissa): "Mun täällä oleminen on sama, ku brasileiro vietäs Kaustisten Kansanmusiikkifestivaaleille." Tähän Päivikki yritti hyvinkin epätoivoisesti veikata "Ai mitä? Vasemmistolainen…?". Eli juuri näin hedelmällisesti on suomen kieli edustettuna täällä Etelä-Amerikan kolkissa.
Torstaiaamun piristykseksi Tiinan puhelin soi. Marimekon pirtsakka myyjätär vain halusi ilmoittaa, että tilattu kangas on nyt noudettavissa myymälästä. Myyjättären pirskahtelevan pirtsakkuuden läpi kuulsi kuitenkin lievä pettymys, kun pirteä soitto olikin kohdistettu väärään osoitteeseen.
Viime päivät ovat pitkälti soljuneet Aracajun rantahietikkoja kuluttaessa. Tarkoista lämpötiloista emme edes ole tietoisia, mutta aurinko on tykittänyt lämpöään melkoisella teholla läpi päivien pilvien ilmeisesti viihdyttäessä jotain muita alueita. Olemme myös jatkaneet matkaamme syvemmälle brasilialaiseen ruokakulttuuriin ja kokeilleet mitä erilaisimpia keittiöiden antimia. Piráo osoittautui kelpo mössöksi riisin rinnalle. Kyse on jauhoista ja lihaliemestä väännetty erikoisuus, joka on viimeistelty hyvillä mausteilla. Sururu jakoi mielipiteet: Tiinalla keittotyyppinen merenelävistä ja mistä lie koottu sikermä jäi suurimmaksi osaksi kuppiin, mutta Päivikki puolestaan nautti (meidän mittakaavassa) annoskooltaan pienen herkun pohjia myöten. Joku m-kirjaimella alkava kaukaa katsottuna suurehkoa ranskanperunaa muistuttava pötkäle maistui mukavasti kanan kaverina. Tämä vatsantäyte oli siis juurta (?).
Eilen vietimme varsin miellyttävän päivän Boa Luzissa. Kyseessä oli eräänlainen sympaattinen puuhapuisto, jossa touhusimme kaikenlaista mukavaa: Kiertelimme hevoskärryillä eläintarhassa ja näimme suloisia eläimiä: leijonia, seeproja, karhuja, simpansseja ja sellaisiakin otuksia, joiden suomenkielisestä nimestä meillä ei ole tietoakaan. Katselimme myös ja pääsimme silittämäänkin mitä kummallisimpia, muhkuraisia, jättiläismäisiä lehmiä. Heti saavuttuamme puistoon ihastuimme Puuhamaastakin tuttuihin joutsenveneisiin, joilla menimme poljeskelemaan ympäri pikkuruista lampea eläintarhakierroksen jälkeen. Itse asiassa liikkuminen veneellä oli kaukana "poljeskelusta": työntekijöillä rannalla oli hauskaa heidän katsellessa meidän äärimmäisen tiukkaa kinkeämistämme - oli rankempaa kuin Tiinan spimpissä koskaan (heh, noei ihan). Kun saavuimme rantaan reidet hapoilla, Päivikin selkä märkänä, Tiinan kainaloiden syöstessä hikeä kuin puutarhaletkut konsanaan, yksi työntekijöistä selitti, että joutsen liikkuu hieman iisimmin, jos polkee rauhallisesti. Mistähän tämäkin johtuu. Hiet oli hyvä mennä huuhtelemaan vesipuiston altaisiin, joissa löllyimme. Uskaltauduimme laskemaan liukumäkeäkin. Tiina sai hyvät naurut, kun näki Päivikin tulevan ulos punaisesta putkesta: hän heittelehti holtittomasti liu'un reunalta toiselle, eivätkä kädet kovasta yrittämisestä huolimatta pysyneet niskan takana vaan retkahtelivat sinne sun tänne näyttäen siltä, että olivat irtoamispisteessä. Päätimme puuhapäivämme jännittävällä ja erittäin tasaisella karting-kilpailulla, voittaja jäi kuitenkin hieman epäselväksi, sillä henkilökunnan kummallisista ohjeista johtuen lähdimme vahingossa kiertämään rataa eri suuntiin.
Tämän päivän vietämme vielä täällä Aracajussa. Päivän vaihtuessa toiseen bussimme starttaa klo 01.00 ja matka kohti Natalia eli (suomeksi) joulua alkaa. 14 tunnin istumisen jälkeen olemme toivottavasti perillä ja armoton 3 yön odotus voi alkaa: torstaina nuo uljaat suomalaiset soturit, Varpu Joenrinne ja Kerttu Rinne (tunnetaan myös nimellä äidit), astuvat turvallisine olemuksineen tähän värikkääseen maahan. Ihanaa!
- comments