Profile
Blog
Photos
Videos
Torstai 22.01.2009 Aracaju
Brasilialaisen elintarvikehygienian helmiä
Astumme markkina-alueelle. Alue on jaettu neljään osaan niillä kaupattavien hyödykkeiden mukaan. Suoraan edessämme on ravintola-alue, joka pursuaa keltaisia, punaisia ja valkoisia muovipöytiä ja -tuoleja. Tarjolla on pääasiassa riisiä, maniokkia, papusoosia ja lihaa, mitäs muutakaan. Asiakkaiden on mahdollista kävellä tuoli-/pöytäalueelle keittiön läpi. Musiikki soi kohtalaisen korkeilla desibeleillä, ja säveliä säestää vilkas puheen sorina. Oikealle aukeaa myyntikojuosastoista ensimmäinen, liha-, kala- ja kanaosasto. Lihojen osalta värirepertuaari vaihtelee punaisesta rusehtavaan ja harmaaseen. Joidenkin lihakimpaleiden reunat ovat kuivuneet viininpunaisiksi. Vaneripöydät notkuvat lihakasojen alla, ja kojun ylle viritetyt harjanvarret taipuvat kaarelle isompien lihakimpaleiden riippuessa niissä. Vaneripöytien alla puolestaan on havaittavissa mittavat luu-/luurankokokoelmat, jotka on kaluttu puhtaiksi lihasta. Olo on kuin teurastamolla. Kumihanskoista myyjien käsissä saati käsiendesinfiointiaineesta ei ole tietoakaan. Lämpötila markkina-alueella ylittää varmasti 25 astetta tänä keskiviikkoiltana. Kanaosastolla vaneritiskiä koristavat irtileikatut kananjalat ja lihapöytiä puolistaan irtileikatut karheat lehmänkielet. Alueella vallitseva hajuaistia hivelevä katku on käsin kosketeltava ja saa veden karkaamaan kieleltä. Kalaosastolla tyyli mukailee liha- ja kanapöytiä, ja tällä tavalla pöydät huutavat suojaa myytävien tuotteiden päälle.
Siirrymme seuraavalle osastolle, joka on juusto-, jauho- ja kananmunaosasto. Ei moitteita: munat siististi kennoissa ja juustot - joskin paljain käsin kärpästen ympäröimänä pakattuja, mutta muovikelmuun kuitenkin kääräistyjä. Seuraavana vuorossa meidän varsinainen määränpäämme ja rahakukkaroidemme kevennyksen kohde: hedelmä- ja vihannesosasto. Ah, mikä väriloisto silmiämme sokaiseekaan. Tarjolla on röykkiöittäin mangoja, ananaksia, banaaneja, omenoita, mandariineja, viinirypäleitä, papaijoja, pinjoja, acerolaa, jacoja, maniokkia, melooneja, päärynöitä, tomaatteja, limejä ja vaikka sun mitä. Osaa tuotteista emme edes tunnista. Myyjät sullovat kurttuisia seteleitä rintataskuihinsa, pyytävät naapurimyyjältä vaihtoraha-avitusta, ja hinnat sinkoilevat ilmassa. Pikkupojat työntelevät ympäri aluetta kottikärryjä ja tarjoavat kuljetusapua ostosten kanssa. Kieltäydymme kohteliaasti ja jatkamme mangojen lappaamista muovikassiin. Koko markkina-alueen reunoja koristavat erilaiset sekatavarakojut. Tarjolla on hyötytavaraa pikkuhousuista kännykän kuoriin. Pieni tyttö istuu erään hedelmämyyntikojun vaneripöydällä ja popsii marjoja suuhunsa. Siirtyessämme kohti uloskäyntiä havaitsemme muuan rapukauppiaat, jotka istuvat ylösalaisin käännettyjen korien päällä edessään röykkiö eläviä taskurapuja. Jätämme kuitenkin ravut ostamatta syystä että meillä ei ole hellaa asumuksessamme ja poistumme tyytyväisinä puolimädäntyneen lihan hajut nenässämme ja tuoreet ananakset kassissamme.
Tähän perään vielä sananen supermarkettien lihaosastoista: Lihat ovat pakkaamattomina kaikkien käsien ulottuvilla ja vieläpä niin matalalla, että lastenkin pienet kätöset niihin ulottuvat. Värirepertuaari sama kuin edellä, mutta kaupan tehokkaat ilmastointilaitteet tekevät osansa hajujen miedontamisessa. Käden ulottuvuudella olemisesta pieni esimerkki: Olimme taannoin G Barbosa supermarketissa mukanamme Elialdon viisivuotias serkuntyttö. Meidän pohtiessamme kuinka monta activia jogurttia Tiinalle on tarpeellista ostaa, tuli tämä suloinen pikku suupaltti pakkaamaton jämäkkä makkara kädessään tiedustelemaan meiltä: "Mikä tämä on?" Kehotimme tyttöä palauttamaan makkaran takaisin makkara-altaaseen. Jatkoimme ostoksia.
Lähes jokaista suurempaa markettia sulostuttaa hajullaan eräänlainen meille Suomesta tuntematon kuivakalapöytä, jonka haju on silmiä kirvelevä ja oksennusrefleksiä hivelevä. Kaiken tämän päälle emme voi muuta todeta, kuin että Brasilialainen liha on herkullista ja kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioomme.
Tähän loppuun haluamme lähettää vielä erityisterveiset Pikku-Krisulle, joka kaksi viikkoa sitten teloi koulumatkalla itsensä murtaen kyynärpäänsä ja viettää nyt aikaa kotisuomessa käsi olkapäätä myöden sinisessä kipsissä. Pikaista paranemista toivottavat Täti ja Päivikki.
- comments