Profile
Blog
Photos
Videos
01.02.2009 Aracaju
Eipä se onni suosinut Tiinaa täysillä panoksilla tälläkään viikolla. Kaikki sujui muuten mitä parhaiten, mutta universumimme kaikki UV-säteet päättivät hyökätä joukolla Tiinan kimppuun keskiviikkona, minkä seurauksena mustan lonkkaluun lisäksi väriloistoa Tiinan kehossa lisäsi lievästi ilmaisten punainen naama ja punakat käsivarret. Elialdo tiivisti tapahtuneen seuraavasti: "Tiina yritti ottaa aurinkoa, mutta aurinko ottikin Tiinan".
Perjantai-iltana meidät aktivoi Guitar Hero. Loppuillasta Päivikin silmät toimivat hieman epävireisesti vuoroin suurentaen ja pienentäen näkökenttään osuvia esineitä runsaan ja hyvin intensiivisen televisioruudun tuijottamisen seurauksena. Niinpä päätimme vetäytyä kämpille puolenyön jälkeen, sillä seuraavana aamulla lähtö kohti Xingóa koitti jo ennen puolta seitsemää.
Retki alkoi aamuvarhaisella takamuksen sujahtaessa pikkubussin penkkiin. Kolmen tunnin automatka määränpäähän sujui leppoisasti torkahdelleen kuskin monttuja ja töyssyjä huomioimattomasta ajotyylistä suuremmin välittämättä. Automatka sai päätöksensä paikassa, jossa lautta jo odotti meitä kyytiinsä, ja matka jatkui siis vesireittejä. Lähes tunnin lauttamatkan jälkeen pääsimme varsinaiseen määränpäähän, joka lumosi meidät kauneudellaan: pystysuorien kallioseinämien välissä liplattava kirkas turkoosinvihertävä vesi huusi meitä uimaan syleilyynsä. Pulahdimme intopiukkoina kylpemään ja allamme lepäsi 15 metriä kirkasta vettä auringon paistaessa kirkkaansiniseltä taivaalta. Kiskaisimme myös pelastusliivit yllemme ja teimme kahden realin soutuveneretken seinämien uumeniin.
Tunnin vedessä lillumisen jälkeen nousimme rusinoina takaisin paattiin ja matkasimme lämpimän tuulen saattamina takaisin mantereelle, jossa meitä odotti seisova pöytä riiseineen, papuineen, kaloineen, lihoineen, kanoineen ja salaatteineen. Mättötuokion jälkeen koitti yltiöhikinen paluumatka. Hikeä tursui joka rauhasesta ja niiden vierestä. Pikkubussin kapeat penkit hiersivät likomärkää takamusta, olkavartemme liimautuivat toisiinsa hikiemme sekoittuessa ja auton lattia lammikoitui hien valuessa polvitaipeista. Naamat kosteutta tirskuen ja punaisuutta huutaen emme voineet loppumatkasta kuin nauraa ja miettiä, miltä parinkymmenen pakkasasteen pauke tuntuisi.
Rinkat on jälleen pakattu ja tänään klo 23 nenämme osoittavat kohti Recifeä ja yöllinen bussimatka alkaa. Koordinaattimme huomenna puolilta päivin tulisi olla Porto de Galinhas.
- comments