Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantai 9.3.2009 Aracaju
Viimeiset viikot täällä Aracajussa ovat pyörähtäneet nopeasti. Päivät ovat kuluneet rennosti ihania mangoja imemiessä, coca colaa ja guaranaa juodessa, auringosta nauttiessa ja elokuvia toljottaessa. Tiina on aurinkoisina päivinä suunnannut kulkunsa rannalle heti aamusta huonoja kävelyteitä reippaasti tallaten, hien kastellessa vaatteet litslätsmäriksi ja ällöttävien miesten tööttäillessä ja huudellessa kommenttejaan hänen peräänsä. Päivikki puolestaan on herännyt myöhemmin, chillaillut aamun, syönyt lounaan ja kuumimman porotuksen laannuttua siirtynyt rannalle iltapäivällä, ilmastoidun auton kyydissä.
Eilen 8.3. oli juhlapäivä: oli naistenpäivä, Tiinan viimeinen päivä Aracajussa ja koska kellon ollessa seitsemän illalla täällä, on se 12 yöllä Suomessa, oli myös Tiinan syntymäpäivä kello seitsemästä eteenpäin. Päivällä Tiina veti itseensä vielä viimeiset vilaukset Aracajun auringon säteistä Päivikin tappaessa ja pestessä mutaisia ja ärhäköitä rapuja sisällä. Kun ravut saatiin keitettyä kauniin punaisiksi sekä juustot ja salaatit leikattua oikean kokoisiksi, siirryimme ulos syömään. Tiina liittyi syöjien joukkoon varjoon istumaan vasta kun oli aivan pakko ja söi yhden ravun puoliksi Päivikin kanssa, sillä ei kehdannut olla syömättä: Tiina ei ole koskaan lämmennyt näiden taskurapujen mutustelulle, sillä jotta saa lihaa suuhunsa, täytyy nähdä paljon vaivaa. Eilen ei käytössämme ollut edes perinteisiä puuvasaroita, vaan jalat ja sakset piti rikkoa hampailla, jotta sai lihan niiden sisältä. Syömisen jälkeen lähdimme hakemaan juhlajuomaa sisältä ystävämme Rodrigon kerrostaloasunnosta, jossa eilen olimme ensimmäistä kertaa. Rodrigo antoi meille avaimet ja lähdimme kulkemaan kämpälle päin Päivikki edellä avaimen kanssa, Tiina kipittäen kintereillä ja Elialdo kauempana perässä. Menimme rappukäytävään, Päivikki tunki avaimen asunnon 004 oveen ja alkoi vääntää, mutta avain ei kiertynyt laisinkaan. Päivikki väänsi ja käänsi, katsoi vielä, että asunnon numero on varmasti 004, jatkoi ropeltamista Tiinan tokaistessa hieman tuhahtaen, että meille oli annettu väärä avain. Sitten ovi aukeni itsestään, Päivikki näki edessään ilman paitaa seisovan tumman mieshenkilön hämmentynyt hymy naamallaan. Hämmentynyt hymy levisi myös Päivikin ja Tiinan naamalle, ja tämä hämmentyneen hymyn hetki kesti tovin jos toisenkin kenenkään sanomatta mitään, kunnes Elialdo käveli rappuun, näki tilanteen ja kurkattuaan sisään hän sanoi Päivikille ja Tiinalle, että he olivat tulleet väärään rappuun ja yrittävät mennä väärään asuntoon. Vasta siinä vaiheessa Päivikki ymmärsi, että tämä tumma miekkonen ei ole Rodrigon veli, ei ystävä, ei serkku, eikä tästä asunnosta löydy sitä kuohuviinipulloa, jota hän oli lähtenyt hakemaan. Hämillään ja nolona Päivikki pyyteli anteeksi Tiinan ja Elialdon jo painellessa kohti seuraavaa rappua, ja miekkonen pääsi jatkamaan lounastamistaan perheensä kanssa. Seuraavasta rapusta löytyi oikea asunto ja asunnon jääkaapista kuohuviini, jonka posautimme riehakkaan ravistelun jälkeen ja nautiskelimme iltapäivän auringossa.
Illalla saavuimme Elialdon kotiin, lauloimme Tiinalle onnittelulaulun koko perheen voimin ja Tiinan puhallettua kynttilät söimme herkullista syntymäpäiväkakkua. Sitten pakkailut ja tuitui.
Tänään aamulla heräsimme ennen neljää ja veimme Tiinan lentokentälle. Tiinan matka jatkuu vielä Iguassun putouksille, josta hän keskiviikkona aloittaa pitkän kotimatkansa: aluksi 19 tuntia bussilla São Pauloon ja sieltä torstaina lentäen Münchenin kautta Helsinki-Vantaalle, jonne hän saapuu perjantaina iltapäivällä. Eilen oli siis yhteisen matkamme viimeinen päivä, tänään aamulla viimeiset halaukset, jonka jälkeen Tiina lähti odottamaan koneeseen nousemista ja Päivikki jatkamaan unia Elialdolle. Viisi kuukautta matkustimme yhdessä, näimme uskomattoman paljon kaikkea erilaista ja uutta sekä koimme ihania asioita ja mielettömän hienoja hetkiä (vai pitäisikö sanoa mielettömiä ja hienoja hetkiä). Ei pysty sanoin kuvailemaan reissumme mahtavuutta, eikä millään mittaamaan sitä, mitä kaikkea se on meille antanut - molemmille tähän reissuun lähteminen oli varmasti yksi elämiemme parhaita päätöksiä. Vaikea kaiken kokemamme jälkeen on yrittää selittää tai edes itse yrittää ymmärtää, miltä tuntui lähettää viimeiset lentosuukot Tiinalle ja nähdä hänen lähtevän viettämään varsinaista syntymäpäiväänsä lentokoneeseen. Kuitenkin ihanaa, että hän pääsi lähtemään ja näkee vielä varmasti mahtavat Iguassun putoukset ennen paluuta kotiin, jossa on varmasti jo monta kärsimätöntä odottajaa. Nauti siis Tiina putouksista ja ota hienoja kuvia. Myös suuri kiitos ihanasta matkasta, kaikista höpöistä pikkujutuista, mielettömästä jaksamisesta ja isosta turvallisuuden tunteesta, jonka minulle läsnäolollasi loit rakas ystäväiseni. Turvallista kotimatkaa!
- comments