Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantai 12.01.2009 Aracaju
Täällä ollaan taas! Eikä me minkään Recifen kautta tultu, kas kun täällä Rasiliassa saa ostetuista bussilipuista rahat takaisin sikäli mikäli ei mielikään matkustaa lippujen osoittamaan kohteeseen. Siispä me ostimme liput bussiin, joka kuljetti meidät tuon 14 tunnin matkan tänne Aracajuun torstain ja perjantain välisenä yönä. Recifen aika on sitten helmikuun alussa.
Vielä Natalissa ollessamme lähdimme viime keskiviikkona katsastamaan vielä yhden paikallisen ostoskeskuksen - Midway Mallin, joka oli hyvin ansioitunut ilmastoinnin suhteen (lue: iho kananlihalla ja silmät kuivuneena kuoppiinsa). Päivän pettymykseksi koituivat tilaamamme paninit, jotka eivät täysin vastanneet mielikuviamme nälän korventaman vatsan ensiavusta. Ne olivat pienimmät koskaan näkemämme paninit. Ne olivat niin pienet, että tuskin löysimme niitä käsistämme tarjoilijaneidin ojennettua ne meille. Olisi pitänyt ymmärtää, että ne todella ovat pikkunälkään. Hyvältähän nuo koollaan äiti-paninin häpäisevät pikkupurtavat kuitenkin maistuivat. (Kuva nähtävillä Natal-kansiossa.)
Torstai-iltana oli taas jäähyväisten aika. Oli aika heittää heipat Ailtonille ja tämän vaimolle Paulalle sekä koko Natalille. Monta viikkoa vierähti joulukaupungin huomassa, ja nyt oli aika jatkaa matkaa. Aracajuun saavuttuamme majoitumme ystävämme Elialdon veljen tyhjillään olevaan asuntoon. Lauantaina nenämme osoittivat lähellä sijaitsevaan historiakylään nimeltä Laranjeiras, jossa oli tarjolla kirjava katsaus brasilialaiseen kulttuuriin: rumpuja, sambaa ja capoeiraa, vain muutamia mainitaksemme. Lounas taittui mukavasti ja yllättäen perusruokamme riisin ja papusoosin kera. Illalla hellimme makunystyröitämme vielä sakella ja sus***ötteröillä suut tötteröillä. Nam. Siitä ilta sitten jatkui luontevasti Suburbia -baariin meren rannalle. Mukavaa oli. Siitä sunnuntaipäivä sitten taittui luontevasti rannalla hengaillessa. Mukavaa oli. Tiinan silmätkin ovat reipastuneet siinä määrin, että vaikka niihin upposi kilokaupalla suolaa meriveden mukana ja viima autonikkunasta pieksi sarveiskalvoja useaan otteeseen, ovat ne silti näkökunnossa ja vieläpä ilman punaisuutta ja kutinaa.
Maracajaun viikkomme ja leite condensado - addiktiomme ovat johtaneet siihen, että keskustelumme on enenevissä määrin kääntynyt ruokaan ja sen liikakulutukseen keskuudessamme. Päivikki totesi perjantaina iltapalasta keskustellessamme, että syökäämme hedelmiä ja yrittäkäämme välttää leivän järjetöntä survomista ruokatorveen. Tiina totesi idean olevan toteuttamiskelpoinen, mutta tuhahti auton takapenkiltä vielä: "Hitto, miten leipä voi lihottaa?! Viisi leipää ja kaksi kalaa!!". Haha. Tästä saatiinkin kunnon naurut. Jos joku onnekas pääsee näin syvällisen huumorin jäljille, onnittelemme. Virn.
Ensi viikonloppu taittuu jollain talolla, jonka Elialdo kavereineen on vuokrannut jostakin rannalta, jossa on jotain festivaali-/karnevaalihässäkkää. Lähtö perjantaina iltapäivällä. Odotamme jännittyneinä ja innolla. Aracaju kuittaa.
- comments