Profile
Blog
Photos
Videos
Lauantaiaamu valkeni J.Bayssa sateisena ja myös sähköttömänä. Yöllä tuli nukuttua ihan kohtalaisen hyvin, vaikka olinkin varma, että peitossani asuu jonkinlaisia kirppuja. Aamulla todettiin, että sähköjä ei ole missään ja hostellin omistaja toteisikin sen olevan ihan tavallista. Sähköt ovat päivittäin pois, yleensä aamulla tunnin ja illalla tunnin tai keskellä päivää muutaman tunnin. Oletimme, että ne sähköt palaavat päivän kuluessa. Lähdimme autolla kiertelemään pitkin keskustaa, suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli tietysti kiinni, vain muutamissa paikoissa oli käytössä varageneraattori. Käteinen oli ihan lopussa, mutta automaatistakaan ei tietenkään saanut rahaa. Sähkökatkosta ei olisi ollut mitään haittaa, jos ulkona olisi ollut hyvä sää, silloin päivän olisi voinut kuluttaa rannalla maaten ja surffitunnilla. Mutta ulkona oli aivan järjetön tuuli ja vettä tuli ihan kaatamalla, ei mikään paras lomasää. Yritimme shoppailla muutamissa auki olevissa outlet-kaupoissa, mutta taskulampun avulla vaatteiden sovittaminen ei ole ehkä maailman nautinnollisinta puuhaa.
Tässä vaiheessa alkoi v-käyrä olla jo suhteellisen korkea, kaikki suunnitelmat epäonnistuivat toisensa jälkeen. Ajattelimme, että vietämme päivän sitten netin äärellä, mutta kaupathan eivät voineet myydä puhelinkortteja, kun ei sähköjä edelleenkään näkynyt. Bensakin alkoi olla lopussa, joten hirveästi ei voinut ympäriinsä ajella. Yhdessä kahvilassa meidät huijattiin ostamaan ruokaa, jotta saisimme käyttää heidän nettiään, mutta ruokailun jälkeen selvisikin, että netti on pois päältä maanantaihin asti. Illalla sähköjä ei edelleenkään näkynyt, mutta saimme onneksi bensaa ja päätimmekin ajaa muutaman kymmenen kilometrin päässä olevaan Humansdorpin kaupunkiin. Siellä sähköt onneksi toimivat ja saimme ladattua puheaikaa kännyköihin ja yhteyden suomeen. Viime päivinä on jostain syystä vaivannut melkoisen kova koti-ikävä. Ehkä se johtuu siitä, että neljä kuukautta täällä jo takana ja kohta tietää olevansa kotona, joten sitä jo odottaakin. Mutta suurin syy koti-ikävään on Etelä-Afrikassa, en vain syty tälle maalle ja vielä säätkin ovat nyt meitä vastaan, joten nyt on hyvin vaikeaa rakastua tähän paikkaan. Mutta vielä on aikaa muuttaa mielipidettään, toivon Cape Townin pelastavan kaiken.
Illalla haimme harvasta auki olevasta ravintolasta take away sushia, hostellilla söimme sushia ja viiniä otsalampun varassa. Tässä vaiheessa koko päivä jo nauratti. Paikalliset kertoivat, että sähköjen pitäisi tulla takaisin kymmeneltä illalla ja sitä odottelimme, mutta ei varmaankaan yllättänyt ketään, että eihän niitä sähköjä silloin näkynyt. En tiedä onko se totta vai ei, mutta meille kerrottiin, että sähköverkko on Etelä-Afrikassa mustien hallinnassa ja he katkovat sähköjä juuri sellaiseen aikaan, kun valkoiset tekevät eniten rahaa eli lomasesonkina tietysti. Pitkä sähkökatko toi valtavasti taloudellista tappiota monelle ravintolalle ja kaupalle, tuotteita pilaantuu ja asiakkaita menetetään. Ne, joilla varageneraattorit löytyvät, ovat tietysti hyvässä asemassa. Oli totuus mikä hyvänsä, sähkökatkoja maassa esiintyy usein ja ne ovat täysin mielivaltaisina aikoina ja vaikeuttavat kaikkien ihmisten elämää. Vaikea kuvitella, miten suomalaiset suhtautuisivat samanlaiseen mielivaltaisuuteen.
Tarkoituksenani oli mennä ratsastamaan sunnuntaiaamuna, mutta koska sää oli edelleen erittäin sateinen ja sähköjä ei vieläkään näkynyt, päätimme jatkaa matkaa eteenpäin, eiköhän J.Bay ollut tällä erää nähty. Surffaaminen tässä yhdessä maailman surffiparatiisissa jäi nyt väliin, mutta ehkä sitä vielä jossain ehtii kokeilla. J.Baysta ajoimme rannikkoa alaspäin Knysnaan, jossa olimme aikoneet yöpyä muutaman yön. Lonely Planet lupasi Knysnan olevan ihana paikka, josta löytyisi turkoosin värinen laguuni, jossa pääsisimme taas sukeltamaan. Todellisuudessa Knysna oli täpötäysi turisteja ja laguuni muistutti lähinnä Jyväsjärveä. Nopean tsekkauksen jälkeen päätimme jatkaa matkaa muutaman kymmenen kilometrin päässä olevalle Myoli Beachille. Paikkaa oli kovasti kehuttu, ranta olikin tosi kivan oloinen, mutta sää oli edelleen tuulinen ja kylmä, joten uimiset jäi väliin. Päätimme kuitenkin yöpyä Myoli Beachilla muutaman päivän, maistella drinkkejä ja vaan ladata akkuja. Hostelli oli yksi kivoimmista Etelä-Afrikassa, valitettavasti tutustuimme taas paikallisiin, jotka vain vahvistivat valkoisten paikallisten rasistista kuvaa.
Rentoilun, hyvän pizzan, ja sushin jälkeen tiistaina oli aika jättää sateinen Myoli Beach taakse ja suunnata auton nokka kohti Cape Townia ja ihanaa omaa taloa, jossa tulemme ainakin loppuviikon yöpymään. Matkaa oli taas noin 500km ja tällä kertaa se sujui ilman mitään kommelluksia, matkalla näkyi välillä aivan huikean upeita maisemia, joten kiva reitti oli ajella. Perillekin löydettiin heti ensi yrittämällä. Muut ovat majailleet tässä talossa jo jouluaatosta saakka ja oli ihan huippua nähdä taas koko porukka, ollaan oltu jo monta viikkoa erillään ja ikävähän tässä ehti tulla. Talo sijaitsee aivan Table Mountainin lähellä, joten sijainnista ei voi valittaa. Muutenkin on ihan luksusta dormielämän jälkeen majoittua omassa talossa ja kokkailla itse ruokaa. Viime uuden vuoden vietin töissä, joten nyt luvassa olisi taatusti erilainen vuoden 2014 viimeinen päivä. Afrikkaa on jäljellä tasan kaksi viikkoa, mutta sitä ennen haluan tutustua Cape Towniin ihan perusteellisesti, ottaa aurinkoa, lomailla ja nauttia elämästä ennen tammikuuta ja arkeen paluuta.
Ihanaa vuoden viimeistä päivää kaikille, juhlikaa maltillisesti <3
- comments