Profile
Blog
Photos
Videos
No nyt se nähdään, kun Otto ei ole paikalla, rouvat reissussa ja sattuu ja tapahtuu. Päätimme joulupäivänä aamiaisen ja lyhyen auringonpalvomisen jälkeen lähteä katsastamaan Coffee bayn nähtävyys, 10 kilometrin päässä oleva Hole in the wall. Kalliossa on reikä, jonka aallot ovat siihen syövyttäneet. Paikka on hieno, koska reikä on keskellä kalliota ja kaikki paikalliset suosittelivat meitä käymään siellä. Rantamakoilun jälkeen oli kiva saada jotain aktiviteettia päivään. Meidän autohan ei tosiaankaan ole mikään neliveto ja Coffee bayn tiet on aika huonossa kunnossa, tosi mäkistä, reikäistä ja kivistä. Päätimme kuitenkin startata Hyundailla liikkeelle, toinen vaihtoehto olisi ollut vaeltaminen paikalle, mutta 20 km +30 asteen kuumuudessa ei nyt jostain syystä houkuttanut. Heti ensimetreillä harhauduimme tiestä ja päädyimme meren rantaan, Hiluxilla vesiesteen ylittäminen olisi saattanut onnistua, mutta Hyundain kanssa oli pakko peruuttaa takaisin ja etsiä toinen reitti. Oikea tie löytyi ja kaikkiin mäkiin meinattiin hyytyä, mutta päästiin kuitenkin etenemään hitaasti lehmiä ja lapsia väistellen.
Kivitiellä Hyundailla...
Näissä pikkukylissä lapset on opetettu kerjäämään tosi aggressiivisesti, iso lauma juoksee tiellä käsi ojossa auton eteen ja ne saattaa jopa tulla taputtelemaan konepeltiä vauhdissa. Alkumatkasta otimme paikallisen liftaritytön kyytiin ja yhdessä risteyksessä kysyin suuntaa ja tämän jälkeen tyttö pyysi 20 randia. Joka puolella ja joka asiasta pyydetään rahaa, olen ihan hämmentynyt tämän keskellä. Ei Swazimaassa tällaista ollut, toki sielläkin oli kerjäläisiä, mutta ihmisillä oli ihan pyyteetön halu auttaa eksyneitä, ilman ainaisia rahavastapalveluksia. Puolivälissä matkaa vastaan tuli pakettiauto ja varoitti meitä, että tie huononee edessäpäin tosi paljon ja muuttuu kiviseksi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa, onhan sitä nyt muualtakin selvitty. Pääsin taas tosissani testaamaan kuskin taitoja, tie todellakin muuttui ihan hirveän kiviseksi, kerran kuului autosta sellainen kolahdus, että olimme varmoja vähintään pohjan irronneen. Muutama kilometri ennen oletettua päämäärää päätimme jättää auton parkkiin ja jatkaa matkaa kävellen.
Välillä keräiltiin kiviä matkan varrelta
Paikallinen lähti näyttämään meille tietä, perille olisi hänen mukaansa vain kymmenen minuutin kävelymatka. Olisi pitänyt jo heti siinä vaiheessa uskoa, että 10 minuuttia ei tosiaankaan ole 10 minuuttia, mutta ei me näköjään vielä olla opittu. Tarvottiin jyrkännettä rantasandaalit jalassa, ei ollut ihan varustauduttu vaeltamaan kilometrikaupalla. Kerran Tiia lensi jo selälleen liukkaassa maastossa ja aina opas vain sanoi, että olemme perillä ihan pian, aina seuraavan mäennyppylän takana piti odottaa määränpää. Muutenhan meillä ei olisi ollut mitään hätää, mutta kaikkien kengät olivat aika vaaralliset siinä maastossa kävelyyn, liukastuminen rotkon reunalla olisi tietänyt useamman kymmenen metrin pudotuksen. Toinen syy hoppuun oli se, että hostellin jouluateria alkaisi muutaman tunnin päästä ja sinne oli pakko ehtiä. Maisemat olivat tietenkin ihan huikeat, mutta tunnin tarpomisen jälkeen oli pakko ilmoittaa oppaalle, että nyt 10 minuuttia heittää niin paljon, että meidän on pakko kääntyä takaisin. Ylhäällä myös tuuli aivan älyttömästi ja jo pelkkä tuuli meinasi kaataa nurin.
Hole in the wall jäi nyt näkemättä, mutta tehtiinhän me kuitenkin sellainen kolmen tunnin vaellus ja päästiin auton kanssakin ehjänä hostellille, mikä on oikeastaan aika suuri ihme, sellaisella kivipellolla me ajeltiin. Jouluaterialtakin myöhästyttiin vain vartti, tosin majoneesisalaatit oli aika kaukana kotisuomen jouluruuista, mutta ihan syötävää kuitenkin. Illaksi päätimme kokeilla riisipuuron valmistamista tavallisesta riisistä, puuroriisiä ei metsästyksestä huolimatta ole mistään löytynyt. Viinipullo seuraksi ja linnoittauduimme keittiöön muutamaksi tunniksi. Kahden tunnin kokkailun jälkeen meillä oli edessämme oikealta näyttävä riisipuuro, kaikkien hämmästykseksi. Ei se nyt ihan samalta maistunut, kuin kotona, mutta aika täydellistä tavan riisistä tehtynä. Aina sitä oppii jotain uutta.
Vähän palkkaria vaeltelun jälkeen ;)
Kokonaisuudessaan joulu oli mukava, mutta hirmu vaikea oli saada joulun tuntua kuitenkaan. Meidän hostellin netti oli jotenkin hakkeroitu, joten sitä ei pystynyt käyttämään lainkaan. Olin siis koko joulun täysin pimennossa muiden elämästä, onneksi muutama puhelu perheeltä auttoi ikävään. En siis tahallani jättänyt joulutoivotuksia ystävilleni laittamatta, mutta Internet-verkko ei tällä kertaa ollut suostuvainen yhteistyöhön. Tapaninpäivänä oli aika jättää söpö Coffee Bay taakse ja jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen, joka on surffaajien paratiisi Jeffreys Bay. Matkaa meillä oli edessä reilu 500 kilometriä, joten lähdimme heti yhdeksän jälkeen liikkeelle, jotta olisimme perillä ennen pimeää. Valoisassa ajaminen on niin paljon helpompaa ja turvallisempaa, että matkat täytyy yrittää suunnitella sen mukaan. Pimeä onneksi tulee vasta kahdeksan maissa illalla, joten pitkälle sitä ehtii päivässä ajaa. Tapaninpäivänä tiellä oli varsinkin aamupäivällä tosi hiljaista, pääsimme ajamaan hyvin omassa rauhassa vuorten välissä mutkittelevaa N2 moottoritietä. Muutaman pysähdyksen, tankkaustauon ja vanhalta maistuvan jäätelön syönnin jälkeen saavuimme seitsemän aikaan illalla sateiseen Jeffreys Bayhin.
Kaupunki on aika iso, yksi Etelä-Afrikan suosituimmista turistikohteista. Majoitusta meillä ei ollut varattuna, koska viikkoon ei ollut päässyt nettiin. Kymmenen fully booked-vastauksen jälkeen meinasi iskeä jo epätoivo, voiko koko kaupunki olla aivan täyteen varattuna. Matkaoppaana meillä oli vuoden 2007 Lonely Planet ja siellä oli mainittu yksi backpackers, joka oli vielä katsastamatta. Peggys place oli vähän syrjässä, mutta sieltä löytyikin tilaa meille kolmelle muutamaksi yöksi. Peggy kertoi, että viime aikoina on ollut tosi hiljaista, koska hän ei mainosta paikkaa missään muualla, kuin ikivanhassa matkaoppaassa. Meillä kävi siis hyvä tuuri. Peggy kyseli ennen majoittautumistamme, olemmeko ennen olleet hostellissa. Näytämmekö siltä, että meille kelpaa vain viiden tähden hotelli? Totesimme tyytyvämme hyvin vaatimattomaan majapaikkaan ja sellainen huone tosiaan oli. Muuten ihan ok, mutta koko talo oli aivan umpihomeessa, niin karmiva haju huoneessa oli. Mutta kyllä siinä kaksi yötä menisi ja ei meidän suunnitelmana ollut viettää hostellilla aikaa, joten ei sen väliä, miltä siellä haisee.
Ilta J.Bayssa oli tosi sateinen ja kylmä, meidän ilta kului sushia nautiskellen yhdessä rannan ravintoloista. Yritimme metsästää paikkaa, jossa olisi ollut toimiva wifi, kotoa alkoi jo tulla puheluita, että mahdanko olla enää elossa, kun ei mitään kuulu. Vain yhdestä paikasta löytyi netti, sekin oli megarajoitettu ja tietysti loppui saman tien, kun viikon tauon jälkeen avasin whatsapin. Muutaman viestin sain onneksi laitettua, mutta näin haastavaa netin löytäminen ei vielä tähän mennessä ole ollut.
J.Bayssa suunnitelmana oli mennä surffitunnille ja shoppailemaan outlet-myymälöihin. Meidän suunnitelmilla vaan on tapana muuttua;)
Kuulumisiin rakkaat <3
- comments