Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantaina alkoi viimeinen viikko ja viimeiset päivät Afrikan auringon alla ja niistä oli tietenkin otettava kaikki irti. Maanantai aamupäivä kului viimehetkien shoppailuiden ja tuliaisten ostamiseen, tosin kaikki ostarit, kojut ja käsityömarkkinat oli kierretty jo niin moneen kertaan, ettei mitään uutta kauheasti enään löytynyt. Kolmeksi olimme varanneet retken Robben Islandille, Mandelan vankisaarelle. Aikataulujen kanssa oli vähän haastetta ja viittä vaille kolme olimme täysillä juoksemassa laiturille, josta laiva lähtisi. Loppujen lopuksi matkaan pääsimme vasta puoli viiden jälkeen, perinteisesti myöhässä. On se kumma, kun ei tähän mennessä ole vielä oppinut, ettei mikään ikinä ole aikataulussa ja myöhästymisestä on ihan turha ottaa stressiä.
Saari sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Cape Townin rannikosta, joten venematkaan kului noin 45 minuuttia aikaa. Auringonrakastajat varasivat paikat kannelta, meitä kyllä varoitettiin, että siellä saattaisi vähän kastua. Kymmenen minuutin jälkeen kaikki olivat saaneet niskaansa litratolkulla hyistä atlantin vettä, joten suosiolla siirryimme sisätiloihin. Viime vuonna menehtynyt Etelä-Afrikan prseidentti Nelson Mandela vietti saarella 18 vuotta poliittisena vankina. Hän vapautui saarelta helmikuussa 1990. Alkajaisiksi kiersimme saaren bussilla, näimme käytön aikaisen koulun, kirkon ja pingviinejäkin saarelta löytyi. Vankikäytön aikana ilmeisesti yksi ihminen on onnistunut uimaan rannalle takaisin, matka on pitkä, meri on hyytävää ja kuhisee haita, joten ihan helppo homma ei ole ollut kyseessä.
Vankilakierroksen meille piti itsekin saarella 7 vuotta vankina ollut musta poliittinen vanki. Saaren vangit olivat mustia ja värillisiä miehiä, valkoisia tai naisia saarella ei ollut. Mustat ja värilliset saivat täysin erilaisen kohtelun, esimerkiksi mustille ei kuulunut leipää ja muutenkin ruoka oli paljon köyhempää. Vangit joutuivat työskentelemään louhouksella, hakkaamaan kiviä ihan vain huvin vuoksi. Pieni kivipöly sairastutti ihmisiä, tuhosi keuhkoja ja silmiä. Vankilassa ei ollut kunnon ikkunoita ja makuualustana oli vain ohut patja. Osalla vangeista oli lyhytlahkeiset housut, myös talvella, jolloin vettä sataa jatkuvasti. Aika pysäyttävää oli nähdä paikka ja tajuta se, ettei siitä edes ole pitkään, kun vankila on ollut käytössä. Paluumatkalla oli taas pientä säätöä, Tiia ja Ilona meni edellisellä veneellä ja me muut jäätiin shoppailemaan saaren kauppaan. Mun osotosten tekeminen kesti ilmeisesti vähän liian pitkään, koska ulos tullessani kapteeni ilmoitti veneen olevan täynnä. Voisin tulla työntekijöiden kanssa viimeisellä veneellä. Onneksi kapteenille puhuminen auttoi ja pääsin muiden kanssa samaan veneeseen. Paluumatkalla nähtiin muutama delfiiiparvi, joten reissu oli sillä kruunattu.
Suoraan satamasta otimme taksin Grand Daddy hotellille, jonne olimme varanneet ulkoilmateatterin illaksi. Leffa oli harvinaisen huono, eikä siihen oikein jaksanut keskittyä. Lattia myös kuhisi popparipussiin tunkeutuvia torakoita, joten se siitä nautinnosta. Aika pian suuntaismme Long Streetille istumaan iltaa. Ilonan läksiäisten johdosta kävimme Mama Africassa syömässä vähän strutsia, valitettavasti ravintolan ruoka oli tällä kertaa aivan hirveää. Mutta toiseksi viimeinen ilta afrikassa oli täynnä iloa, naurua ja näiden kuukausien muistelua.
Tiistai, viimeinen päivä, oli pyhitetty auringolle ja rannalle. Tälle päivälle sattui järkyttävän kova tuuli ja hotellin henkilökuntakin kauhisteli meidän rannalle lähtemistä. Hiekalle ei voinut mennä, se pöllysi ikävästi joka puolelle ja pisteli ihoa. Uiminenkin jäi haaveeksi, mutta päivä sujui hyvin nurmikolla maatessa. Aurinko oli tuulesta huolimatta polttava ja pitihän sitä viimeiset kärähdykset vielä hankkia. Rantapäivän jälkeen kävimme vielä nauttimassa maailman täydellisintä pizzaa ja loppuilta menikin kotiinpaluuahdistukseen ja pakkaamiseen. Ensimmäinen kerta, kun mä pakkasin jo illalla, yleensä heitän kamat kassiin vasta aamulla ennen lähtöä. Valvoimme suhteellisen myöhään, oli niin levoton olo, ettei uni tullut. Onneksi lento lähtisi vasta iltapäivällä, joten ei ollut mikään kiire aamulla.
Keskiviikkona kävin vielä muutamat ostokset tekemässä ja basaarissakin ehdittiin syödä, sitä tulisi kyllä ikävä. Hotellilta saimme pari tuntia lisäaikaa uloskirjautumiseen, joten ihan rauhassa sai aamun olla. Yhden aikaan otimme taksit lentokentälle, lämmintä oli reilusti yli 30 astetta, joten ikkuna auki piti vielä nauttia viimeiset tuulet afrikasta. Lentokentällä kaikki sujui ongelmitta ja niin se vaan oli edessä, kotimatka. Tunteet vaihteli iloisesta surulliseen. Kotona odotti kaikki rakkaat, jotka olisi kiva nähdä. Mutta siellä odottaisi myös arki ja talvi, olisi tätä afrikkaa voinut vielä jatkaakin. Mutta laukut oli jo laitettu eteenpäin, joten ei auttanut, kuin tyytyä kohtaloonsa ja istua koneeseen. Pian sitä oltaisiin taas Helsingissä, 4,5 kuukautta meni ihan älyttömän nopeesti.
Viimeisen tekstin ennen blogin sulkeutumista kirjoitan teille, millaista oli palata kotiin ja mitä olen reissulta ensimmäisen viikon aikana kaivannut.
Kuulumisiin <3
- comments