Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantaina taivas oli täysin pilvetön ja lämpötila kohosi reiluun +30 asteeseen. Ja mitä me päätimme tässä kuumuudessa tehdä? Table Mountain oli tietysti valloitettava ja tänään olisi täydellinen päivä siihen. Ilman pilviä näkyvyys olisi ainakin täydellinen. Puolet porukasta olivat kiivenneet vuorelle jo edellisellä viikolla, joten tiedettiin aika hyvin, mitä oli edessä. Ei ole ikinä mikään urheilusuoritus jännittänyt niin paljon, olin aika varma, että kunto loppuu puolessa välissä ja sitten joku mountain rescue joutuu hakemaan mut pois. Vuorelle olisi tietysti päässyt myös helposti hissillä, mutta itselläni ei ole tapana tehdä asioita helpomman kautta. Vuoren pääsisäänkäynniltä oli noin 1,5 kilometriä matkaa reitin aloituspisteelle. Tiia meni hissillä, joten lähdettiin Ilonan kanssa kapuamaan molemmat omaa tahtia. Table Mountain on 1085 metriä korkea vuori, joten edessä oli reilu kilometriä porrastreeniä kiveltä kivelle nousemista. Neljän minuutin kiipeämisen jälkeen olin ihan puhki, lyhyillä jaloilla sai ottaa aikamoisia askeleita portailta toiselle ja aurinko porotti armottomasti. Luovuttaminen ei tietenkään ollut vaihtoehto, joten eteenpäin oli mentävä. Puolen tunnin kapuamisen jälkeen homma helpottui, kroppa alkoi tottua hommaan ja pienet tauot helpottivat matkaa. Alun tuskan jälkeen aloin nauttia kiipeilystä, pidin paljon pieniä taukoja, hörpin vettä, katselin maailman upeimpia maisemia ja juttelin kanssakiipelijöiden kanssa.
Kahden tunnin kiipeilyn jälkeen tuli pieni epätoivo, olenko ikinä perillä ja vesikin meinasi loppua. Jossain vaiheessa vastaantulijat huikkasivat ylös olevan enään 5,5 minuutin matka ja pian sitä oltiinkin vuoren huipulla. Näkymät olivat uskomattomat, merta joka puolella ja Cape Town alapuolella. Table Mountain on yksi maailman seitsemästä uudesta luonnon ihmeestä. Vuorella näkyi kasvillisuutta, hamsterin tapaisia eläimiä ja paljon muita turisteja. Table Mountainilta näkyy toinen Cape Townin maamerkki, Lions Head. Sen olisi myös voinut valloittaa, mutta nyt aika loppui valitettavasti täällä kesken. Lions Headilla kuoli kiipelijä uuden vuoden aattona, mies oli horjahtanut reitiltä ja pudonnut 200 metriä kuolemaan. Meillä oli hyvät kiipeilysäät, mutta vuorilla saattaa sää etenkin iltapäivästä huonontua nopeasti, jolloin kiipeily muuttuu vaaralliseksi. Sen verran reissuun meni aikaa, että päätimme tulla alas hissillä, jotta ehtisimme päivän aikana vielä tehdä jotain.
Löysimme viime viikolla aivan hotellin vierestä aivan ihanan eastern cuisine basaarin, josta saa överihalvalla intialaista ja kiinalaista ruokaa. Siellä on tullut muutaman kerran käytyä, paikassa on ihana tunnelma ja ruoka on hyvää ja halpaa. Perjantai-iltana päädyimme jazz-baariin, jossa bändi soitti hyvää musiikkia. Taas löysin uusia puolia itsestäni, en todellakaan tiennyt pitäväni jazzista, mutta aina oppii jotain uutta. Jazzeilun jälkeen ilta jatkui Longstreetille, mutta joka paikassa oli tosi täyttä ja olimme hotellilla jo yhden aikaan nukkumassa. Lauantain pyhitin kokonaan rantaelämälle, pakko saada vielä väriä ennen kotiinpaluuta. Tietenkin onnistuin vähän käräyttämään itseäni, sitä tietysti kuvittelee, ettei neljän kuukauden jälkeen voi enää palaa, mutta väärässähän sitä tietysti oli. Ihon grillailun jälkeen käytiin syömässä maailman parasta pizzaa, tämän paikan jälkeen en ehkä pysty syömään normisuperrasvaista suomipizzaa. Illalla taas kävi matka Longstreetille, viimeinen viikonloppu ja viimeinen lauantai Afrikassa ja Capessa. Oli ihan mahtava ilta, joka "vähän" venähti. Kävimme aamukuuden aikaan katsomassa maailman upeimman auringonnousun Lions Headilla. Tällaisina hetkinä sitä on vaan niin onnellinen kaikesta, maailman kauneudesta, elämästä ja ystävistä. Näin ihanat illat ja aamut tekevät Afrikasta lähtemisen vielä vaikeammaksi.
Nukkumaanmeno venähti yli seitsemään, joten sunnuntai menikin sitten hotellilla nukkumiseen. Illalla saatiin sen verran aikaiseksi, että kävimme rannalla syömässä ja katsomassa auringonlaskua. Auringonnousu ja - lasku samana päivänä, ihan hyvä saavutus. Taas oli niin kaunista, että itku meinasi tulla. Niin, kohta tää eeppisistä eeppisin reissu on ohi. Toivottavasti Suomessa kovin moni ei kysy, millaista oli Afrikassa. Tätä reissua ei voi kovin lyhyesti tiivistää, tämä pitää itse kokea. Afrikka on ihana, välillä tämä maanosa on ajanut minut ihan raivon ja epätoivon partaalle ja taas toisena hetkenä se on saanut minut pakahtumaan onnesta. Suomeen paluu tulee olemaan vaikeaa, mutta on ihana tietää, että siellä on joukko ihmisiä odottamassa. On mulla ollut ihan hirveä ikävä teitä kaikkia. Onneksi äiti tulee hakemaan kentältä, ei tarvitse julkisilla lähteä seikkailemaan ympäriinsä. Ja kuten eräs ystävä täällä muistutti, että mulla on ihan mahtava äiti. Ilman äitiä olisi moni asia suomen päässä ollut paljon vaikeampi tai ehkä mahdoton hoitaa. Kiitos siis äideistä parhaimmalle. <3
Yhden blogitekstin saatte vielä tämän jälkeen Afrikasta, sitten alkaa tämän blogin elämä olla valitettavasti lopussa. Mutta loppu tarkoittaa aina jonkun uuden alkua, joten koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Palataan rakkaat <3
- comments