Profile
Blog
Photos
Videos
Ensimmäinen uudenvuodenaatto elämäni aikana, että ei ole kylmä. Päivä valkeni Cape Townissa pilvettömänä ja lämpötila nousi yli +30 asteeseen. Reissailujen jälkeen oli väsymystä havaittavissa ja keskiviikko kuluikin auringon ottamiseen takapihalla ja ihan vaan yleiseen oleiluun ja jutusteluun. Osa porukasta lähti tekemään ostoksia Mallille, mutta meillä on vielä aikaa. Nyt piti vain levätä, jotta jaksaa ottaa uuden vuoden yöllä vastaan. Heti saavuttuamme Capeen totesimme täällä vallitsevan kodittomien ja kerjäläisten tilanteen pahaksi. Talon ulkopuolella parveilee kodittomia ruuan tai rahan toivossa. Asuinalue on aivan älyttömän ihana, mutta hieman hohtoa tietysti himmentää jokaisessa ovessa ja ikkunassa olevat kalterit ja tuplaovet. Yksin liikkuminen etenkään pimeällä ei ole suositeltavaa ja johan täälläkin on ehtinyt sattua kaikenlaista. Yhden meidän kortti ehdittiin kopioida automaatilla ja varkaat kerkesivät nostaa rahaa 300€. Todella harmillista, mutta voi sattua missä päin maailmaa tahansa, myös Suomessa.
Muuten perun kaikki pahat sanani, mitä olen Etelä-Afrikasta ikinä sanonut. Cape Town on ihana, yksi kivoimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Helsingin jälkeen tietysti ;) Kaupungissa asuu vajaa 4 miljoonaa ihmistä, mutta se on levittäytynyt todella laajalle. Keskustan alue ei ole mikään kovin suuri, me asumme Woodstockissa, joka on vajaan kymmenen minuutin kombimatkan päässä keskustasta. Omalla autolla ajelun jälkeen oli ihana hypätä taas pitkästä aikaa kombin kyytiin, niissä on vaan se oma Afrikka-tunnelma. Uudenvuoden aatto vietettiin ensin talolla kokkaillen ihanat ruua, perunasalaattia, bruschettaa, nakkeja ja skumppaa. Aterioinnin lomassa juttelimme menneestä vuodesta ja sen parhaista hetkistä ja kummasti Afrikka ja Swazimaa nousi kaikilla ykköseksi.
Koko syksy on ollut niin huikea, sekä hyvine, että huonoine hetkineen. Vaihto ja aika täällä on ollut paljon enemmän kaikkea, mitä olisin ikinä voinut kuvitella ja enemmän, kuin ikinä pystyn tähän blogiin kirjoittamaan. Mutta ei huolta ihmiset siellä Suomessa, en minä ole teitä unohtanut. Koko tämän neljä kuukautta te olette olleet mielessäni päivittäin. Varsinkin alkuaikana Swazimaassa painin itseni kanssa aika paljon sen suhteen, kuinka paljosta jään esimerkiksi ystävieni elämästä paitsi täällä ollessani, kuitenkin kaikkien elämä jatkuu ja asioita tapahtuu Suomessa. Aika pian lopetin siitä stressaamisen, toivon ja koen olevani hyvin kärryillä kaikkien elämässä ja tammikuussa meillä on aikaa päivittää kaikki tapahtuneet hetket, joissa en ole ollut läsnä. Olen levoton sielu ja reissaus ei varmasti jää tähän, mutta vaikka lähtisin maailman ääriin, kaikilla tärkeillä ihmisillä on aina paikka mun sydämessä. En koskaan unohda kaikkea kannustusta ja tukea, jota oon teiltä saanut. Olen todella onnekas, kun ympärillä on ihania ihmisiä <3 "Tiesithän sinä sen, että sinusta kovasti iloitsen ja että olet minulle tärkeä ihminen. Tiedätkö myöskin sen, että usein sinua lämmöllä ajattelen ja yhteisiä hetkiämme muistelen. Arvaat kai sinä sen, että koskaan sinua unhoita en, sinä ystävä kultainen." <3
Uudenvuodenyönä suuntasimme Waterfrontille, jossa näkyisivät kaupungin parhaat ilotulitukset. Vähän meinasi olla haasteita päästä paikalle, tilattu taksi ei koskaan saapunut ja uudenvuodenkarnevaalin takia katuja oli suljettuna ja ihmisiä liikkeellä todella paljon. Pääsimme kuitenkin juuri ajoissa paikalle katsomaan tulitukset ja vaihtamaan vuoteen 2015. Ensimmäinen lause uudelle vuodelle tuli kaikilta kuin yhdestä suusta, "ei oo kylmä", ihanaa kerrankin viettää uutta vuotta mekossa ja palelematta. Uusi vuosi ei ole koskaan ollut mikään lempijuhlani, inhoan pakkasessa hytisemistä, mutta ehkä tästä tuleekin uusi perinne viettää vuoden vaihde jossain lämpimässä. Ilotulitusten jälkeen suuntasimme Cape Townin baarikadulle, Longstreetille, jossa oli meidän lisäksi "muutama" muukin. Siinä tungoksessa Tiialta vietiin laukusta lompakko, mutta onneksi siellä oli vain käteistä. Baarit olivat melkoisen täysiä, mutta löysimme lopulta kiva paikan loppuillalle. Nukkumaan meno venähti lähes aamukahdeksaan, hyvällä netillä piti vielä yrittää aamuyöllä katsoa Vain Elämää… Yksi parhaista uuden vuoden aatoista elämäni aikana, ehkäpä paha uuden vuoden karma on nyt rikottu ;)
Vuosi 2015 alkoi Capessa suhteellisen kuumissa merkeissä, ranta on kuitenkin sen verran kaukana asunnolta, että tyydyimme takapihan nurmikkoon. Muuten koko päivä meni väsymyksen poistamiseen ja afrikann muisteluun. Fannille ja Otolle oli edellispäivänä pitänyt sanoa heipat, heidän lentonsa lähti jo Suomeen. Samalla se tarkoittaa tietysti myös sitä, että omakin reissu alkaa olla lopussa. Kaikki kiva loppuu aikanaan, niinhän se menee, mutta en ehkä kuitenkaan olisi vielä valmis lähtemään. Olisi vielä niin paljon nähtävää, opittavaa ja koettavaa. Toisaalta arki ja suomikin on kiva, mutta siellä elämää pitää suunnitella paljon enemmän. Täällä päivät kulkevat omalla painollaan, ystävät ovat koko ajan vieressä ja meininki on go with the flow, ei kalentereita maisemissa. Mutta eihän tällaista helppoa elämää voisikaan ikuisesti jatkaa, mutta jos vähän pidempään kuitenkin vielä…
Perjantaina muut lähtivät kiertelemään viinitiloja, mutta me ei sille reissulle mahduttu mukaan, joten suuntasimme museoon ja shoppailemaan. Minä museossa ei ole mikään yleinen näky, mutta kävimme katsastamassa slave lodge-orjamuseon keskustassa. Ihan kiva paikka, mutta uuden vuoden väsymys vielä vähän painoi, joten keskittyminen ei ollut ehkä ihan parasta luokkaa. Loppupäivä meni drinkkien, sushin ja shoppailun merkeissä. Ostoskeskusten ulkopuolella kerjäläisiä oli tosi paljon. Eräs nainen tuli lastenrattaiden kanssa pyytämään rahaa, kun olin vaihtamassa kenkiä. Miten siinä tilanteessa voi väittää, ettei voi antaa rahaa, kun on uusi converse kassi kädessä? Olisi niin tehnyt mieli antaa muutama lantti, mutta olen pitänyt sen periaatteen, etten anna rahaa. Etenkään lapsille tai aikuisille, jotka kerjäävät lapsen kanssa, muuten lapset eivät koskaan pääse pois kaduilta kouluun. Täällä pitäisi aina kantaa mukana jotain ruokaa/hedelmää ja tarjota sitä kerjäläisille. Jos ruoka ei kelpaa, niin hätä ei ehkä silloin ole riittävän suuri. Muutenkin välillä tuntee suurta ristiriitaa kaikesta, millä oikeudella minä voin ajella autolla ympäriinsä ja viettää mukavaa lomaa, kun toisilla ei ole varaa edes yksinkertaiseen hökkeliasuntoon kaupungin laidalla? Miksi olemme niin eriarvoisia ja miten sen voisi poistaa?
Tällaisia mietteitä tällä kertaa, kuulumisiin taas rakkaat <3
- comments