Profile
Blog
Photos
Videos
Hermanus oli aivan täydellinen paratiisi. Niin kaunista jälleen kerran, etten edes ymmärrä, miten niin kauniita paikkoja voi olla olemassa. Rannat ja maasto oli tosi kalliosta ja karua, joten paikka oli aivan erilainen, kuin aiemmat kylät rannikolla. Hermauksen keskusta on melkoisen pieni ja ehkä pahin turistiryntäys on jo ohi, vaikkakin ihan kiitettävän paljon ihmisiä silti oli liikkeellä. Saavuimme Hermanukseen kahden aikaan iltapäivällä ja yövyimme Hermanus Backpackers hostellissa, joka oli aivan älyttömän ihana paikka. Henkilökunta oli tosi avuliasta ja mukavaa ja hostellilla oli maailman suloisin karvapallero koira. Olisin voinut ottaa koiran kotiin mukaan, niin ihana otus se oli. Dormiin asettautumisen jälkeen oli aika etsiä joku kiva ruokapaikka, tällä kertaa päädyimme espanjalaistyyliseen tapas ravintolaan. Ruokailun jälkeen lähdimme kiertelemään rantoja autolla, jotta näkisimme millainen rantatarjonta Hermanuksessa on.
Koko iltapäivä meni Hermanuksen kauneutta ihastellessa. Päivä oli tosi tuulinen ja hiekkaisilla rannoilla tuuli pöllytti hiekkaa niin paljon, ettei eteensä meinannut nähdä. Illalla päätimme hyödyntää hostellin keittiömahdollisuudet ja kokkasimme tällä kertaa vähän erikoisempaa ruokaa, strutsipihvejä. Oli muuten ihan törkeen hyvän makuista, muistutti vähän naudan lihan makua, mutta liha oli vielä mehukkaampaa ja mureampaa. Muutamalla eurolla sai taas ihan mielettömät ateriat pihveineen, salaatteineen ja viineineen. Tällaiseen voisi niin tottua, Suomessa harvemmin on varaa ostaa tällaisia ruokia kovinkaan usein. Nyt täytyy nauttia, kun on vielä mahdollisuus. Illalla oli tarkoitus lähteä katsastamaan vielä hyväksi kehuttu drinkkibaari, mutta ruokailun jälkeen kaikki oli niin väsyneitä, että sänky kutsui.
Maanantaina päivä kului rannalla maisemista ja auringosta nauttien. Ainoa miinuspuoli oli kova tuuli, jonka vuoksi lasten surffilautoja lenteli pitkin rantaa, yksi mm. osui suoraan ylähuuleeni, kun tuulenpuuska niitä heitteli pitkin poikin. Kyllähän sitä edelleenkin onnistui vähän käräyttämään itseään, vaikka kuinka luuli, että tähän aurinkoon olisi jo tottunut. Pieni nestehukkakin meinasi iskeä ja iltapäivästä oli pakko palata hostellille, kun meinasi heikko olo iskeä. Ilta kului sataman ravintolassa, jossa sai varmasti koko reissun parasta kalaa. Musta on kyllä täällä tullu ihan kalan rakastaja, se on niin edullista ja aivan älyttömän hyvän makuista. Uskaltauduin maistamaan jopa simpukoitakin, mutta niihin ei nyt ainakaan toistaiseksi mitään suurta rakkautta syntynyt.
Tiistaina oli pakko lähteä ajoissa liikkeellä, koska auto piti palauttaa Cape Townin lentokentälle kymmeneen mennessä. Ihme ja kumma, auto saatiin palautettua ilman mitään huomauttamista, vaikka sillä oli ajeltu ties mistä montuista ja kivistä. Auto helpotti elämää, mutta toisaalta nyt on kiva, kun sitä ei enään ole. Ei tarvitse koko ajan huolehtia, mihin sen parkkeeraa ja onko auto kunnossa. Kentältä otettiin taksi hirveän tavaravuoremme kanssa Cape Townin keskustaan ja Cape Diamond hotelliin. Nyt viimeinen viikko vietetään samassa osoitteessa, ei enää tavaroiden pakkaamista ja purkamista siis. Hotelli sijaitsee ihan keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä Longstreetin baari- ja ravintolakadulta. Aika täydellinen sijainti näin loppulomaa ajatellen. Meidän onneksemme pääsimme kirjautumaan sisään monta tuntia virallista aikaa aiemmin, sopi väsyneille matkalaisille oikein erinomaisesti. Hotellilla oli pakko ottaa pieni päivälepo ennen shoppailureissua.
Etsimme kombiasemalta oikean kombin ja suuntasimme Canal Walk Mallille. Näitä ostoskeskuksia tästä kaupungista löytyy vaikka kuinka monta, mutta tämä oli tosi kivalla paikalla, kanavan varrella. Moolilla kuluikin koko loppuilta, tosin jossain vaiheessa huomasin hukkaanneeni puhelimeni. Ajattelin, että joku oli vienyt sen repusta, mutta puhelin kuitenkin hälytti, joten varastaminen ei tuntunut todennäköiseltä. Pienen selvittelyn jälkeen securitasmies vei minut infopisteelle ja sieltähän se Iphone löytyi. Joku nimeltämainitsematon lahopää oli jättänyt sen KFC:n vessaan, josta ystävällinen siivooja korjasi sen talteen. Ihanaa, että rehellisiä ihmisiä on edelleen olemassa. Olin jo varustautunut viettämään loppuloman ilman Whatsappia, mutta onneksi tämä kauhukuva ei toteutunutkaan.
Shoppailun jälkeen kello olikin yhtäkkiä vaikka kuinka paljon ja eihän mitkään kombit enään liikkunut mihinkään. Tuulikin oli taas noussut ja alkoi olla aika viileä. Cape Townissa nousee usein iltaisin kova tuule johtuen kylmästä Atlantista ja vuoristosta. Vähän aikaa pyörimme ympäriinsä etsimässä taksia tuloksetta, alueella ei jostain syystä näkynyt yhtään taksia. Parkkipaikan vartijalla oli kaveri, joka ystävällisesti lupasi heittää meidät lava-autollaan hotellille. Matkalla selvisikin, että pääsisimme vain bussiasemalle ja hotellille pääsy maksaisi ekstraa. Muutenkin hirveä rahastus meininki oli koko matkan ja vähän jo alkoi epäilyttää, pääsemmekö ikinä ehjänä perille. Pääsimmehän me kombiasemalle, vähän tuli taas sellainen fiilis, että nyt on valkoiset tytöt eksyneet illalla vähän väärään paikkaan. Laukuista vaan kiinni ja suorinta tietä hotellille. Seuraavan kerran täytyy ostosreissu suunnitella vähän paremmin, ettei tarvitse tuolla pimeässä kovin paljon harhailla. Muuten täällä on ollut ihan turvallinen olo, mutta tietysti laitakaupungilla pimeällä liikkuminen ei ole kovin suotavaa. Illalla koko porukka oli pitkän päivän jälkeen niin puhki, ettei kukaan jaksanut liikkua hotellilta yhtään mihinkään.
Viikko jatkui viininmaisteluilla, mutta se on sitten ihan eri tarina.
Palataan taas rakkaat <3
- comments