Profile
Blog
Photos
Videos
Lauantaina piti hyväksikäyttää vielä Hyundaita, kun se nyt olisi meillä vielä tiistaihin saakka. Edellisenä iltana kävimme Long Streetillä muutamilla mojitoilla Cafe Mojitossa, mutta itse olin hyvissä ajoin takaisin kotona, jotta aamulla jaksaa virkeänä lähteä liikkeelle. Sen verran vanhuus on näköjään iskenyt, että juhlimisen jälkeisenä päivänä ei jaksa liikkua yhtään mihinkään, vaan se päivä on pyhitettävä levolle. Ja en tosiaankaan halua täällä tuhlata kovin montaa päivää pelkkään sängyssä makoiluun, joten suhteellisen kiltisti sitä on tullut oltua, vanha ei enään jaksa riekkua yömyöhään joka ilta, mutta onneksi porukassa on nuoria ja jaksavaisiakin;) Mutta rouvat ottaa vähän rauhallisemmin: DD
Lauantaina ajoimme ensin Simons Towniin, jossa oli tarkoituksena mennä katsomaan pingviinejä. Simons Townissa elävät pingviinit ovat erittäin uhanalaisia "pikku pingviinejä". Pingut painavat vain 2-4 kiloa ja ovat noin 70 senttiä korkeita. Afrikan-pingviinejä asuu 24:llä eri saarella Eteläisen afrikan rannikolla Namibiasta Algoa Bayn välillä. Pingviinejä oli rannalla aikamoinen määrä ja niiden luokse pääsemisestä olisi pitänyt maksaa. Me kuitenkin päätimme pihistellä tällä kertaa, koska pingut näki kauempaakin vallan mainiosti ja niitä liikkui kauempana rannastakin useita. Turisteja oli taas liikkeellä laumoittain, joten suhteellisen nopeasti jätimme pingviinit taakse ja jatkoimme matkaa kohti Cape Pointia ja hyväntoivonniemeä. Hyväntoivonniemi on Kapin niemimaan kärki, joka sijaitsee 50 kilometrin päässä Cape Townista. Luulimme Hyväntoivonniemen olevan afrikan eteläisin kohta, mutta google kertoi tietomme vääräksi. Afrikan eteläisin piste sijaitsee Cape Agulhaksessa, 150 kilometriä Cape Townista itään, mutta sinne matka ei tällä kertaa johda.
Wikipedia osasi kertoa, että Portugalin Kuningas Juhana II on 1400-luvulla nimennyt paikan Hyväntoivonniemeksi, koska paikka valoi uskoa Intian meritien löytymisestä. Hyväntoivonniemi sijaitsee kansallispuiston alueella, sieltä löytyy yli 1000 kasvia, joita ei kasva muualla ja kymmeniä erilaisia eläimiä ja lintuja. Kiipesimme Cape Pointille, jossa sijaitsee vanha majakka ja näköalapaikka. Maisemat olivat jotain aivan uskomatonta, ainoastaan muut turistit olivat vähän pilaamassa näkymiä. Mutta niemen kärkeä ja loputtomaa merta voisi tuijottaa tunti- ja päiväkausia kyllästymättä siihen. Vähän paikassa oli rahastuksen makua, kansallispuistoon sisälle piti maksaa sievoinen summa ja ylös majakalle menevään "junaan" vielä erikseen. Myös ravintolassa myytävät sämpylät oli ihan suomen hinnoissa, mutta tietysti tällaisissa paikoissa se on ihan normaalia. Päätimme pienen empimisen jälkeen ajaa eri reittiä takaisin Cape Towniin ja se oli paras päätös, mitä täällä ollessa on tullut tehtyä. Reitti oli ihan uskomattoman kaunis, kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Tie mutkitteli vuoristossa, toisella puolella näkyi vuori, josta pilvet vyöryivät yli ja toisella puolella loputon Atlantin valtameri. Matkanteko oli aika hidasta, kun koko ajan piti pysähdellä ottamaan kuvia ja vain ihailla maailman kauneutta. Tällaiset hetket täytyy vain yrittää painaa mieleen, koska valitettavasti kuviin ei mitenkään saa ikuistettua kaikkea kauneutta ja tunnelmaa. Maailmasta löytyy hienoja ihmisen rakentamia monumentteja, mutta kyllä luonnon kauneus vaan on parasta ja kauneinta. Toivottavasti täällä asuvat ihmiset osaavat arvostaa sitä, millainen asuinympäristö heille on suotu. Toisaalta silmä kyllä tottuu kaikkeen, suomessakin on tosi nättejä paikkoja, mutta ne on meille niin tavallisia, ettei niitä samalla tavalla osaa ihailla.
Illalla jäimme vielä katsomaan mieletöntä auringonlaskua Cape Towniin Cambs Bayn rannalle, koko päivä oli siis kauneutta täynnä. Illalla vietimme Heidin läksiäisiä, hänen Afrikka-aika oli lopussa ja matka jatkuisi Aasiaan sunnuntaina. Tytöt olivat ostaneet viinitilalta juustoja ja viiniä, joten saimme katettua pöydän hienoksi. Juustot olivat ihan älyttömän hyviä ja nehän on täällä ihan ilmaisia, harmittaa, kun on niin pitkät lennot, ettei niitä oikein saa kuljetettua. Muuten loppuilta sujui oikein rauhallisissa merkeissä, seuraavana päivänä olisi muutto edessä ja rinkka odotti taas pakkaamista. Sunnuntaina piti siis sanoa Heidille hyvästit ja kauhea itkukonserttihan siitä tuli. Ei sitä oikein ole varmaan kukaan tajunnut, mitä neljä kuukautta saakaan aikaan. Ollaan niin tiiviisti oltu alusta saakka yhdessä, tuntuu ihan hullulta, kun porukka nyt hajoaa. Toisaalta kohtahan ollaan kaikki taas Suomessa, mutta siellä on taas omat menot ja systeemit, kommuunielämä Afrikassa valitettavasti päättyy.
Sunnuntaiyönä katkesi Cape Townista tai ainakin koko Woodstockin kaupunginosasta sähköt ja sunnuntaina päivällä niitä ei edelleenkään näkynyt. Päätimme Tiian, Alman ja Ilonan kanssa lähteä muutamaksi päiväksi Hermanukseen, 1,5 tunnin ajomatkan päähän Capesta. Auto pitäisi nyt hyödyntää loppuun saakka ja Hermanusta oli kehuttu kovasti, joten halusimme käydä myös sen katsastamassa. Edessä olisivat viimeiset päivät hostellissa ja dormissa, koska loppuajalle olimme varanneet HOTELLIN ihan keskustasta, vähän luksusta siis loppuun. Talo oli tosi ihana, mutta meitä on enää kuusi jäljellä, joten se olisi tullut vähän turhan kalliiksi tällä porukalla. Päivät alkaa käydä vähiin, valitettavasti. Kotiin on ihana palata, mutta ei täältäkään haluaisi lähteä, viime päivinä Etelä-Afrikkakin on näyttänyt parhaat puolet itsestään, joten täällä todellakin viihtyy. Mutta pankkitili alkaa kyllä näyttää sellaista miinusta kohta, että valitettavasti töihin on palattava. Mutta vielä on aikaa nauttia Cape Townista ja tästä loputtomasta auringosta, jota aion imeä itseeni niin paljon, että pärjään sillä kesään asti. Ja se kesähän tulee ihan pian, eikö totta?
Palataan rakkaat <3
- comments