Ensimmäinen kuukausi Afrikan mantereella lähentelee loppuaan ja uusi tekee alkuaan, mikä tarkoittaa samalla uuden viisumin hankintaa. Arki kulkee jo omalla painollaan, vaikka yksinkertaistenkin asioiden hoitamiseen menee usein paljon aikaa. Täytyy myöntää, että välillä kaipaa pyykinpesukonetta. Veden kantaminen, lämmittäminen ja nyrkkipyykki ei aina houkuta. Varsinkin kun kaiken joutuu miettimään niin, että vettä riittää ilta-aikaan, jolloin juokseva vesi lakkaa toimimasta. Juomavesi ollaan keitetty ja pullotettu, mutta silti tuntuu että sitä ei ole ikinä tarpeeksi, vaikka ostettiin isompi kattilakin juuri vedenkeitto tarkoitukseen. Siinä vaiheessa kun paikalliset alkaa kutsumaan miuta pinkiksi, tiedän että posket punottaa eikä ole tullut juotua tarpeeksi.

Tällä viikolla keittiön lietemme syöksi kipinöitä ja korjausyrityksistä huolimatta sanoi sopimuksensa irti, tietenkin heti sen jälkeen kun oltiin ostettu tiistaimarkkinoilta viikon vihannekset. Asialle luvattiin tehdä jotain pikimmiten, mutta kohta on viikko kulunut eikä uutta liettä ole näkynyt. Tällä viikolla sentään saatiin Jennan ja miun huoneen oveen uus lukko, sitä ei odoteltukkaan kuin reilu kolme viikkoa. No lukon vaihdon jälkeen Jennalle jäi kiireessä ovenripa käteen ja lopulta fiksasin ite oven kuntoon. Onneks otin Leathermanin mukaan ja olin edellisellä viikolla ostanut ruuveja vaatekaapin lukon korjaamista varten. Ei muuten kannata murtautua omaan vaatekaappiin ja rikkoa lukkoa, Jenna ei tykkää :D

Keskiviikkoiltana yritettiin valmistaa keittoa laina keittimellä, jotta ostamamme ruoka ei ehtisi mennä pilalle. Loimme väliaikaisen keittiön pimeän olohuoneemme nurkkaan, koska valot eivät tietenkään ole toimineet koko aikana. No keitto melkein kiehui jo kun sulakkeet kosahti… ehkä syynä toinen samaan aikaan seinään kytketty sähkölaite. Kello oli jo kymmenen illalla, eikä päivällä lounaaksi syöty nshima ja pavut helpottaneet oloa enää. Oli vähän selittämistä portin vartijalle, että päästäisiin livahtamaan sairaalan ruokalaan ostamaan jotain ruokaa.. No olohuoneen sulakkeet on nyt vaihdettu ja jopa valot toimii…harmi vaan että eilen mein ja Joensuun tyttöjen huoneista sulakkeet pamahti, oisko syynä toissa yön järkyttävä ukonilma, kuka ties.. Kärsivällisyydellä ja ripauksella huumoria pääsee usein pitkälle.. ja kiitos äiti otsalampusta, se on ollut välttämätön.

Huomenna me kaikki neljä aloitamme sairaalan ulkopuolella sijaitsevalla Kabwata klinikalla, jossa tutustumme viikon ajan matalanriskin raskauksien seurantaan. Viimeiset kaksi viikkoa olimme Sarin kanssa antenataaliklinikalla, josta Noemi ja Jenna jo kirjoittikin hyvää tietoa aikaisemmin. Aamut alkoivat kätilön pitämällä health talkilla, jota ennen naiset lauloivat ja rukoilivat yhdessä. Kymmenien kauniisiin chitengeihin pukeutuneiden naisten yhteislaulu sai kylmät väreet nousemaan iholle ja väsyneet silmämme pikku hiljaa heräämään alkavaan työpäivään. Harmiksemme kätilöt puhuivat lähinnä paikallisia kieliä ja ymmärsimme seasta vain muutamat englanninkieliset ilmaukset. Aiheina olivat ainakin poikien ympärileikkaus, raskauden komplikaatiot ja synnytykseen valmistautuminen. Poikien ympärileikkauksia tehdään sairaalassa ilmaiseksi alle kuukauden ikäisille vauvoille ja sitä suositellaan kaikille pojille sukupuolitautien ehkäisemiseksi ja paremman hygienian ylläpitämiseksi. Health talkin jälkeen seurasimme lääkäreiden vastaanottoja. Taitomme ulkotutkimusten tekemisessä ja sikiön sydänäänten kuuntelussa torvella kehittyivät edelleen. Puutteet englannin lääketieteellisessä sanastossa sai välillä huvittavia tilanteita aikaan, kun yritimme vastata lääkäreiden tenttailuun.

Klinikan saldona myös muutamia poikkeavuuksia raskaana olevien naisten ohjauksessa Suomeen verrattuna: kaikki raskaana olevat saavat ensikäynnillä matolääkkeen, kolmen annoksen kuurin malarialääkettä ja naisia ohjataan nukkumaan malariaverkon alla sekä neuvotaan säilyttämään jätteet tarpeeksi kaukana asunnosta, jotta kärpäset tauteineen pysyisivät loitolla. Myös puhtaan juomaveden tärkeydestä ja saniteettitilojen hygieenisyydestä muistutetaan naisia. Viikko huipentui perjantaina ruumiinavaukseen, johon William luokkakavereineen kävi hakemassa meidät kaikki neljä mukaan. Täällä opiskelijat pääsevät seuraamaan ruumiinavauksia useita kertoja ja meillekin tämä oli opettavainen kokemus. Viikonloppuna me tytöt päästiin villeissä Kitchen partyissä näyttämään kuinka muzungun lantio sheikkaa afrikkalaisen rummutuksen tahtiin, metelikin oli sen mukainen, mutta siitä myöhemmin lisää.

- Suvi