Me Jenna ja Noemi aloitimme tänään harjoittelumme klinikalla, jossa hoidetaan riskiraskauksia. Raskaana olevat äidit, kätilöt ja kätilöopiskelijat kokoontuivat isoon huoneeseen ja päivä alkoi yhteisellä laululla ja rukouksella. Rukouksen jälkeen yksi kätilöistä piti valmennuksen, "health talkin" jossa käytiin läpi raskauden kulkua, synnytystä ja vauvan hoitoa. Ohjaus oli dialogimaista, jossa kätilö ja tulevat äidit keskustelivat. Kielenä käytettiin mbembaa ja englantia, joten osaa sisällöstä emme ymmärtäneet.

Yhteisen valmennuksen jälkeen äidit pyydettiin nimellä verenpaineen- ja painon mittaukseen. Jos äidillä oli korkea verenpaine, tehtiin hänelle myös virtsatesti. Samalla tarkistettiin, milloin äiti oli viimeksi käynyt HIV-testissä. Kaikki sujui yllättävän sutjakasti, vaikka äitejä oli paikalla noin nelisenkymmentä, sillä kätilöt olivat jakaneet tehtävät. Osa mittasi verenpaineita, osa kirjasi ja osa otti painoja.

Valmennuksen jälkeen oli lääkärien vastaanotto. Vastaanottotilat olivat yhden käytävän varrella ja jaettu verhoilla osiin. Jonkinlainen näkösuoja siis oli, mutta kuulosuojaa ei niinkään. Naiset tulivat lääkärien vastaanotoille erilaisten ongelmien, kuten PID:n (pelvic inflammatory diseases), välilihaleikkauksen repeämän ja raskausmyrkytyksen vuoksi. Lääkärit tenttasivat samalla kätilö- ja lääkäriopiskelijoilta hoitoon liittyviä asioita. Meiltä he kysyivät välillä, miten kyseessä olevaa ongelmaa hoidetaan Suomessa. Me opiskelijat pääsimme myös harjoittelemaan ulkotutkimuksen tekoa ja sydänäänten kuuntelua fetoskoopilla eli torvella, mikä on osoittautunut toisinaan haastavaksi siihen tottumattomalle suomalaiselle korvalle. Lounaan jälkeen päivä jatkui gynekologisten potilaiden vastaanotolla.

Erona suomalaiseen harjoitteluun täällä on se, että opiskelijoilla ei ole nimettyä ohjaajaa, vaan se kätilöistä ohjaa, keneltä opiskelija sattuu itse jotain kysymään. Ilman omaa aktiivisuutta ei opi, ja kuten yksi lääkäri Noemille totesi, "opiskelija, joka ei kysele mitään, on tyhmä opiskelija". Kaikki osaston kätilöt ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä ja tuntuvat vastaavan mielellään. Erilaisten tapojen ja uuden ympäristön lisäksi kuumuus ja pitkään jaloilla seisominen teki ensimmäisestä päivästä rankan, juotuakaan ei tullut tarpeeksi. Lounastauolla ehtii onneksi hieman huilia. Kävimme syömässä taas sairaalan kahvilassa, missä ruoka on hyvää ja saman hintaista kuin Suomessa, n. 2,5 euroa.

Päiväunien jälkeen illemmalla menimme ostamaan sairaala-alueen kuntosalille kuukausikortit. Punttisalilta löytyy joitakin peruslaitteita ja vapaat painot, taustalla soi tietysti asiaankuuluva jumputusmusiikki. Eipä tehnyt ollenkaan huonoa turvonneille jaloille ja matkustamisesta jäykistyneelle kropalle. Huomenna testaamaan aerobic-tuntia..

Jenna ja Noemi