Ensimmäisenä päivänä ystävälliset opiskelija pojat esittelivät sairaalan. Kävimme katsomassa äitiyshuoltoon tarkoitettuja osastoja. Aloitimme kierroksen Ante- ja postnataali osastosta. Osastoja on viisi kappaletta, joista kolmeen tutustuttiin. Osastolla on erilaisia huoneita, jossa äidit ovat, keisarin leikkaus, infektio, pre-eclamsia huoneita. Äideille, jonka lapsi on joutunut lastenosastolla, on myös oma huone. Suurin osa raskaana olevista ja synnyttäneet ovat isossa huoneessa, joka on jaettu kahteen osaan. Toisessa osassa on raskaana olevat ja toisessa synnyttäneet vauvoineen. Kokonaisuudessa huoneessa on noin 40 äitiä. Osaston puutteet ovat minimaaliset ja tarvikkeita ei tuntunut olevan paljon. Kaikki tuntuu olevan myös kovin likaista. Äidit joilla on normaali alatiesynnytys ja kaikki on hyvin synnytyksen jälkeen, ovat osastolla neljä tuntia. Keisarileikatut ovat keskimäärin neljä päivää. Äidit jolla on komplikaatiota, ovat osastolla kahdesta viiteen vuorokauteen.

Esittely jatkui äitiyspoliklinikalla ja vastanotolla. Äidit tulevat osastolle, kun neuvolasta on tehty lähete poikkeavan raskauden seurantaan. Osastolle tulevat synnyttäjät, riippuen onko synnytyskäynnissä tai ei äiti siirrettään joko antenataali tai synnytysosasolle. Äidin tila ja hoito tapahtuu pienissä looseissa, jotka on jaettu verhoin.

Seuraavaksi päästiin odotettuun synnytyssaliin, ja se oli täysi. Synnytyshuoneissa oli kahdesta neljään synnyttäjää. Huoneet oli todella erilaiset verrattuna suomalaisiin synnytyshuoneisiin. Yksinkertaiset välineet, synnytyssänky, joka muistutti pikemminkin pöytää. Osastolla valitsi hallittu kaaos, joka toisaalta hieman pelotti, mutta samalla kiehtoi. Huomasin että pieni pala taisi tulla kurkkuun ja hengittelemällä pidätin kyyneleitä.

Kierros jatkui lastenosastolle, jossa hoidetaan keskosia ja vastasyntyneitä. Paikka oli minulle pienoinen järkytys, koneet piippasivat lujaa, valot kirkkaana katosta, vauvat makasivat ilma vaippoja kädet ja jalat levällään kaapeissa. Isommat vauvat olivat kapaloituina kopissaan. Joidenkin koppinen laidalla luki "please feed me, my mon is sick". Pöydällä makasi vauva jota yritettiin kanyloida, käsi oli ihan veressä ja en tiedä monettako kanyylia yritettiin laittaa. Siina tilanteessa pala kurkussa kasvoi ja pieni kyynel valui poskiani pitkin..

Viimeiseksi pojat kysyivät halutaanko nähdä ruumishuone. Miksipä ei lopettaa kierros katselemalla ruumiita. Menimme viimeiseen alimpaan kerrokseen, jossa ruumishuoneen hoitaja esitteli paikkoja. Ruumishuoneita on kaksi tyyppistä, maksullinen ja maksuton. Maksuttomat ruumishuoneet olivat kaksi jättikokoista kylmäkellari huonetta, jossa on neljä isoa hyllyä. Ruumiit makaavat hyllyillä, osa peitettynä osa ei. Järkytys tuli naama kun näin miehen pään ja käden roikkuvan hyllyn yli. Maksullinen ruumishuone on pieni, johon mahtuu noin kuusi ruumista.

Tutustuttuaan ruumishuoneisiin, lähdimme syömään. Oli mahtava tunne olla taas elävien parissa ja ajon nautti elämästäni, niin kauan kuin elän.

Lounaaksi päästiin maistamaan nshimaa ja harjoittelimme käsin syömistä. Mahtava tunne, tuntui palaavansa lapsuuteen.

Noemi