Profile
Blog
Photos
Videos
Viikko 2 Afrikan mantereella
Maanantaiaamu alkoi kylmänä. Työt aloitettiin jälleen klo 7.30 samaisella antentataaliklinikalla. Janita pääsi heti maanantaina-aamuna rokottamaan ison määrän vauvoja mukavan isokokoisen "Sisterin" kanssa (kaikkia hoitajia saa ja täytyy kutsua nimellä "Sister", lääkäreitä nimellä sir/ma'm tai Doctor). Rokottaminen on antenataaliosastolla olevan YHDEN kätilön vastuulla. Joka arkiaamu hän kiertää neljä osastoa ja rokottaa kaikki paikalla olevat lapset. Parhaimpana päivänä kätilö kertoi rokottaneensa 90 lasta!
Kaikki vastasyntyneet rokotetaan tuberkuloosia ja poliota vastaan. Synnyttäneille äideille annetaan A-vitamiinikapseli pureskeltavaksi. Äidit saavat mukaansa synnytyssairaalasta rokotuskortin, johon merkitään suhteellisen huolellisesti annetut rokotteet. Kortissa on myös rokotusohjelma, joka on lähes samanlainen kuin Suomessa. Rokotustilanne on usein hieman kaoottinen. Synnyttäneitä äitejä ja vauvoja on niin paljon ja heitä on joka puolella. Emme ihmettele, jos joku vauva tai äiti jäisi ilman rokotetta, vitamiinia tai ilman rokotekorttia.
Päivän päätteeksi kävimme tapaamassa Nursing Schoolin rehtoria ja veimme hänelle Suomi-tuliaisia. Jälleen kerran vaihtoaikamme suunnitelma muuttui. Ensi viikon vietämme Chikuni klinikalla, joka sijaitsee Sambian etelä läänissä, 200km Lusakasta. Vietämme siellä viisi päivää muiden opiskelijoiden ja koulun opettajan kanssa. Pakkaamme mukaamme ruokaa, vettä, petivaatteet, moskitoverkot sekä työvaatteet itsemme kera. Tämä tulee olemaan meidän "puskakierros" ts. "rural experience". Jännää!
Tiistai olikin sitten hukkaan heitetty päivä, harjoittelun puolesta. Kävelimme ensin Suomen suurlähetystölle, joka olikin sitten muuttanut jo 10 vuotta sitten toiselle puolelle kaupunkia. Eikun kävelemään aamutuimaan. Suomen ja Ruotsin suurlähetystöt sijaitsevat samassa rakennuksessa. Tapasimme Suomen "head of administration" ja "programm offiserin". Molemmat olivat oikein mukavia. Juttelimme viisumeista ja meitä varoiteltiin tulevasta presidentin vaalipäivästä, joka on 20.9. Se viikko kehotettiin ottamaan varovaisesti ja varaamaan kotiin vettä ja ruokaa?! Saa nähdä mitä tapahtuu. Lisäksi meitä kehotettiin hankkimaan 20 000k maksavat kuvalliset kortit siltä varalta, että joku tarpeen tullen haluaa tietää henkilöllisyytemme ja kansallisuutemme. Valpurista kortti oli kyseenalainen, Janitasta aivan sama. Maksoi 3 euroa. Ei kortti kyllä luotettava ole, kuten seuraavassa huomaatte "The holder is employed by the Government of Finland and assigned to the Zambian Government as an technical assistance". HAHAHAA! Titteli muuttui kertaheitolla! Good bye kätilöopinnot!
Keskiviikkoiltana vietimme viimeistä kertaa meidän alkuperäisellä porukalla illallista. Tällä kertaa J&V-tiimi osallistui ruoan laittoon todella aktiivisesti. Myös saksalainen Jonathan kokkasi innolla ja hän oli ostanut Tuesday marketin tyhjäksi ja vielä huonolla tinkimisellä. Vierailimme sillä siis tiistaina ja ostimme paljon paljon ihania vihanneksia hyvään hintaan. Kaupassa omenan hinta on tähtitieteellinen markkinoihin verrattuna! Täällä viinirypälepakettikin kaupassa maksaa reilu 6€!! Eli niitä ei täällä syödä. Mistä viinirypäleet tulevat?
By the way, kaksi viikonloppureissua buukattu! Ensin tiedossa Livingstone + Victorian putoukset, sillä kolme yötä. Siitä seuraavana matkaamme Lake Kariballe aurinkoa aurinkoa bikinit päällä, TOIVOTTAVASTI!
Perjantaina kävelimme kauniissa auringonpaisteessa noin tunnin isolle kauppakeskukselle, Arcadesille. Kiertelimme kaupoissa ja Janita yritti löytää "säädyllisiä" vaatteita. Miespuoliselle kämppäkaverillemme oli huomautettu vilkkaalla bussiasemalla, että "miksi hän pukeutuu tuolla tavalla?". Vaatteethan Janitalla oli päällä. Tavallinen musta toppi ja puoleen reiteen menevät farkkushortsit! ? Tuli paha mieli, sillä edellä mainittu mainitsi asiasta vasta viikon jälkeen tapahtumasta! Tähän kulttuuriin sulautuminen näyttää olevan hankalaa, sillä kaupunki on iso, ihmisiä on paljon ja mielipiteet jakautuvat laidasta laitaan. Nuoret opiskelijakaverit, joilta yritimme kysyä vinkkejä pukeutumiseen, sanoivat shortsien olevan aivan normaalia pukeutumista. Ota sitten selvää….
Jatkakaamme. Vierailimme ensimmäistä kertaa isossa, kuulemma hyvässä Spar-ruokakaupassa. Valinnanvaraa oli ja kaikki tarpeellinen löytyisi. Vaikka Janita ei kyllä löytänyt soijalastuja! Valpu sanoo" voi HARMI!" Kävimme syömässä muka halpaa intialaista ruokaa, joka ei sitten ollutkaan niin halpaa.
PS! Kävimme sattuman kautta mielenkiintoista keskustelua klinikan lääkärin kanssa malarialääkkeistä. Hän naurahti, etteivät meidän lääkkeemme riitä vastustamaan täällä olevaa malariakantaa. Opiskelijakollegakin pyöritteli vain päätään. Kävelimmekin sitten tri Zimbabwelaisen kanssa sairaalaan apteekkiin. Jututimme farmaseuttia ja johan löytyi kerran viikossa otettava lääke (Kolmen kuukauden lääkeannos maksoi 2 €, ei ollut hinnalla pilattu.) Onneksi tytöillä on laukut täynnä Suomesta kannettuja kalliita lääkkeitä, kun kaiken olisi saanut täältä yli puolet halvemmalla! JES! Seuraaville vaan tiedoksi.
Lauantaina kommellusten jälkeen löysimme ihanan ruotsalaisen koulun uima-allas alueen. Rentouduimme ja paistatimme itseämme kuumassa auringossa. Altaan vesi oli vielä kuitenkin jääkylmää. Aurinko ei ole vielä niin kuuma, että olisi ehtinyt lämmittää altaan vesi. Tästä tulee kyllä meidän viikonloppujen vakkaripaikka. Pääsemme koululle milloin vain kunhan maksamme vuosittaisen jäsenmaksun. Summa vielä auki.
Rentoutumisen ja valmistautumisen jälkeen (Valpu on vasta nyt oppinut pesemään hiukset kunnolla, Vaahdotus se on se juttu!) suuntasimme kohti Chelstonea/Avandalea. Kaukana kaukana kaupungin laidalla asuvat ystävämme Gladys, Stella ja Betshaba. Pääsimme perille kolmen bussimatkan ja väärällä pysäkillä jäämisen jälkeen. Tällä liikkuminen julkisilla on hankalaa! Ystävämme asuvat pienessä kolmen huoneen asunnossa. Asunto on todella vaatimaton, mutta tytöt pärjäävät. Emännät laittoivat suomitytöt aktiivisesti ruoanlaittoon! JES! Keittiö toimii lattiatasolta. Todella hyvänmakuinen illallinen syötiin lattialla istuen. Herkut syötiin tietenkin sormin. Ruokarukous ei Valpurilta pyynnöstä onnistunut, joten Betshaba avusti. IIk!
Iltamyöhään pilkkopimeässä jännittävä matka kotiin alkoi. Stellan mukava ja huolehtiva poikaystävä Richard mukavasti kertoi ennen bussiin nousua, että iltaisin liikkuu paljon aseita kantavia ryöstäjiä eikä busseissa liiku juurikaan naispuolisia henkilöitä yksin! Nice. Jänntti hurjasti ja Janita laittoi kaikki arvotavarat rintaliiveihin ryöstäjien varalta. Valpuri ei kokenut kantavansa mukanaan mitään niin tärkeää. Ensin siis minibussilla Arcades kauppakeskukselle ja sieltä taksilla kotiin. Tätä reissua ei äidit suosittele. ÄITI KAIKKI HYVIN!
PPS! Iltaisin luemme klo 20-21 aikoihin moskiittoverkkojen alla otsalampun valossa romaaneja ennen kuin nukahdamme klo 22. Wild night life! H?
PPPS! Saimme Sambialaiset nimet: Janita: jotain ? ja Valpuri: Zimba (tuleva leijonakuningas).
- comments
Johanna Huuskonen hhahahh, ihanaa lukea näitä!!! oot rakas ihana hanipupu janita!! <3
Sab No, vauhtia ja vaarallisia tilanteita teillä ainakin riittää!
Erna Teilla on ihana blogi! <3 Pärjäilkää siellä tytöt :)
Iiro Ei suosittele poikaystäväkään... Haha! Hyvä spiritti päällä tytöt!
Maria Salmi "Kunhan kruunun saan kuninkaan" :) Hyvä tytöt onneksi olette siellä kahdestaan ja pidätte toisistanne huolta. Ihanaa lukea tätä blogia kun se on hyvin kirjoitettu. Pitäkää lippu korkealla ja tulkaa ehjänä ja paljon kokeneina takaisin <3
Sara Jokinen Viinirypäleet tulee vaikka Uudesta Seelannista! :)