Terveiset kaikille aurinkoisesta ja lämpimästä Lusakasta. Illat ja yöt ovat tosin viileitä ja todella pimeitä. Kello kahdeksan illalla on jo pilkkopimeää. Talvi on täällä lopuillaan ja kesä alkamassa. Ensimmäinen viikko on kohta ohi. Sinä aikana olemme ehtineet asettua taloksi kampusalueen opiskelijaloosiimme. Meitä tuli vastaan lentokentälle mr bussikuljettaja, madame senior housekeeper Z-Mundede ja opiskelijakollega Michelle. Michelle oli ihana ja auttavainen. Hän todella otti meidät vastaan ja vei läheiseen ostoskeskukseen Mandahilliin. Ostettiin paikalliset liittymät, vettä ja ruokaa aamuksi ja lounaaksi. Ekana päivänä jo matkustettiin kahdestaan taxilla, jotka ei ehkä ihan hirveen virallisia ole. Ja suhteellisen kallista!

Alkushokki oli kyllä kova, sitä ei voi kieltää!! Oli vielä ikävä suomessa olevia rakkaita ja vähillä yöunilla nukuttu yö takana, joten tunteet olivat aika pinnassa. Totuushan on se, että tämä on aivan toinen maailma!! Talot, tavat, ihmiset ja sairaala eivät vastaa mitään mitä suomessa on nähnyt.

Kaikki vaihtarit olemme majoittuneet samaan kerrokseen. Yhden kapean ja pimeän käytävän varrella on molemmin puolin neljä huonetta. Käytävän päässä on yleiset "saniteettitilat". Toisella puolella saniteettitiloja ovat lukottomat WC-kopit ja toisella puolella kolme muuta kopperoa. Kahdessa on amme, toinen pyykinpesuuta varten ja toinen vedenkeruuta varten. Kolmannessa kopperossa on hyvin kostunut suihkutila. Korkealta seinästä tulee kotisuomen suihkujen esi-esi-esi-isä koko komeudessaan ruostuneena, josta suihkuaa vaihtelevalla paineella jääkylmää vettä. Veden tulo taloon alkaa ja loppuu aivan miten sattuu. On tuurista kiinni pääseekö töiden jälkeen suihkuun vai ei. Kun vettä tulee sitä varastoidaan ämpäreihin ja isoihin vesikanistereihin, jolloin astioiden pesu ja wc-pöntön tyhjentäminen vedettömänä aikana onnistuu.

Yhteensä meitä on täällä lukaalissa yhdeksän henkilöä, pääosin lääkisopiskelijoita joukossaan yksi kansainvälisen politiikan opiskelija. Tällä hetkellä valloilla Kanada vahvistus toisena tulee Saksa ja viimeisenä, mutta ei vähäisenä Suomi. Ps. Aikaisemmin huoneessamme on tainnut majailla suomalaisia, sillä huoneemme ovea koristaa Suomineito!

Keskiviikko iltaisin on tapana tehdä koko porukan voimin ruokaa Sambialaiseen tapaan. Me suomineidotkin siellä pyörimme leikaten tomaattia etc. Lopuksi pöydän ympärillä istui 12 henkilöä, joihin lukeutui muutama paikallinen ystävä ja muita vaihtareita sairaalalta. Söimme sormin sambialaiseen tapaan paikallista maissipuuroa "simaa" ja lisukkeina erilaisia liha- ja kasviruokia. Jotkut maistuivat todella hyvälle, jotkut eivät taas aivan meidän makuumme. Keittiömme on täynnä erilaisia raaka-aineita sekä kippoja ja kuppeja. Minkäänlaista järjestystä ei ole, kaikki sekaisin pöydällä. Kuitenkin jokaisen ruoat yrittävät olla omassa vadissaan pöydällä. Keittiössä on aivan liian pieni jääkaappi ja pieni hella/uuni, joka yllättäen toimii mainosti, vaikka levyt ovatkin aivan vinossa. Uunia ja helloja ei tosin voi käyttää samaan aikaan.

Aloitimme harjoittelun heti saapumisesta seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Aikaa aloilleen asettumiseen ja paikkaan tutustumiseen ei juurikaan jäänyt! Keskiviikkoaamuna astelimme tutoropettajamme huoneeseen, jossa teimme suunnitelman seuraavalle 12 viikolle. Aikataulu tuntuu aika tiukalta ja muutosehdotuksia on jo esitetty. ☺

Aloitimme harjoittelun antenataaliklinikalla, B02:lla. Klinikan aamu alkaa klo 7.30 kaikkien päivän raskaana olevien kokoontumisella erilliseen huoneeseen, jossa aamu alkaa laululla ja rukouksella. Kaikki naiset lauloivat kovaan ääneen ja se oli aivan uskomatonta! Ihanaa kuunneltavaa. Seisoimme ja taputimme tahdin mukana. Istunnon tarkoituksena on noin puolen tunnin ajan antaa raskaana oleville naisille ohjausta ja informaatiota raskauteen, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyen. Ohjauksen jälkeen on punnitsemisen, verenpaineen mittauksen, virtsanäytteenoton ja hiv-testien aika.

Noin 50-100 naista tulee vuorollaan kätilön luokse, jossa verenpaine mitataan hallitusti manuaalisella verenpainemittarilla. Puntari on 85-luvulta Suomesta lainattu eikä ole sen jälkeen palautettu. Punnuksia siirtelemällä saadaan naisen paino esille. Viimeiseksi ennen lääkärin vastaanottoa on virtsanäytteen anto. Virtsa täytyy sihdata peukalon paksuiseen purkkiin. Siinä on haastetta kerrakseen. Muovipurkit ovat monikäyttöisiä ja niiden autoklaavissa käynti on kyseenalaista -> uitetaan silmiäkirvelevässä kloorisekoitteessa. Stix-tikkuja ihme kyllä talosta löytyy. Kirjaamisjärjestelmä on täysin paperi ja kynävoittoista. Asiakkaan paperit ovat joko sekaisin muovitaskussa tai pahvisissa kansissa. Pienille paperilapuille kirjataan aamun mittaukset ja arvot ylös, jotka sitten lääkäri tarkistaa. Me kuuleman mukaan opimme parhaiten lääkärin vastaanottoa seuraamalla, vaikka ainakin puolet lääkäreistä ja asiakkaista puhuvat paikallisia kieliä, bembaa ja nyjanaa,

Antenataalivastaanotto on aamupäivisin ja ne 50-100 naista odottavat omaa vuoroaan parhaimmillaan 4-5 tuntia. Lääkärit ovat tiukkoja ja heillä on suuri auktoriteetti. Asiakkaat ovat todella nöyriä heidän edessään ja tuskin kertovat vaivoistaan. Meitä lääkärit tenttaavat mennen tullen ja naama punaisena yrittää vastata kysymyksiin, joihin ei ole mitään käsitystä!

Tiivistettynä fiilikset ovat tällä hetkellä hyvät. Hyvä päivä töissä takana. Tutustuttu kämppiksiin, prepattu englannin taitoja. Ja ehditty tekemään kaikesta ikävästä ja tuskasta huumoria ;) Tästä on hyvä jatkaa.

KUVIA TULEE KUNHAN SAADAAN TOIMIVAMPI NETTIYHTEYS! :)