Toinen viikko synnärissä. Oi ihanaa. Me tykätään tästä tosi paljon. Auttaa lapsi maailmaan, saada olla todistamassa pienen arvokkaan ihmeen syntymistä. Se tuo niin paljon iloa, etenkin kun synnyttävä äiti kiittää ja on niin iloinen siitä, että juuri minä olen ollut siinä auttamassa häntä ja hänen pienokaistaan.

Viikko on ollut kyllä äärimmäisen rankka. Synnytyksiä on hoidettu lattialta käsin, synnyttäjä sen kun vuotaa ja vuotaa eikä loppua näy, on jouduttu hoitamaan synnytys, mikä päätyy kuolleen lapsen syntymiseen, vauva on kadonnut ym. hyvin erikoista.

Miten voi esimerkiksi vauva kadota?! Janita hoiti erään kätilön kanssa synnytyksen. (By the way kätilö oli mies ja heitä on Sambiassa aika paljonkin! Aivan mahtavaa!) Ja kätilö meni punnitsemaan ja kapaloimaan lapsen sillä aikaa kun J jäi ulosauttamaan istukkaa. Seuraavana päivänä, kun J näkee synnytysosastolla samaisen naisen, kysyi hän, että missä hänen vauvansa on. Ja nainen sanoi, että ei ole nähnyt sitten synnytyksen. J lähti sitten vauvanhoitohuoneesta hakemaan vauvaa, mutta eipä sitten löytynytkään. J yritti kysyä kätilöiltä, että missä vauva on, mutta kenelläkään ei tietoa. Kävimme sitten kaikki lapsivuodeosastot ja valvontaosastot läpi, mutta vauvaa ei missään! MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA?! Jokaisella vauvalla on nimiranneke kädessään ja lisäksi he ovat kapaloitu vanhempien itsensä tuomiin peittoihin, että ei ole mahdollista, että joku muu vahingossa ottaisikin väärän vauvan. Huoh. Ei tällaista voi tapahtua. Mutta vauva löytyikin koko päivän etsimisen jälkeen vastasyntyneiden valvontaosastolta. Onneksi.

Ja tuo synnytys, mikä päätyi vauvan menehtymiseen. Voi, miten harmillinen tapahtuma. Olimme Valpurin ja kolmen lääkisopiskelijan kanssa hoitamassa nuoren tytön synnytystä. Tytöllä oli hyvin heikot supistukset eikä vauvan pää laskeutunut juurikaan hänen ponnistaessaan. Olimme molemmat kuunnelleet vauvan sydämensykkeen ennen ponnistusvaiheen alkamista,ja se oli noin 120/min luokkaa.

J lähti etsimään kätilöä sillä aikaa kun V yritti kuumeisesti keksiä, miten saisi autettua synnyttäjää. Kuvitelkaa, yhtäkään kätilöä ei löytynyt. Missä kaikki voivat olla samaan aikaan?? Yhden löysimme, mutta hänellä oli niin kiire, että ei ehtinyt tulla auttamaan. Yksi kätilö tuli sitten noin 20 min päästä huoneeseemme, jossa olimme. Laitoimme tytön konttausasentoon ja kyykkyasentoon, mutta mikään ei auttanut. Sitten laitoimme oksitosiini-infuusion tippumaan, mutta sekään ei tahtonut lisätä supistuksia eikä niiden intensiteettiä tai voimakkuutta. Kätilö yritti sitten tehdä episiotomiaa, mutta väliliha oli paksu eikä puudutetta ollut käytössä, joten se oli tytölle aivan tuskaa. Ei olla ikinä varmaan kuultu niin kovaa huutoa, kun siitä tytöstä lähti, kun hänen lihaansa yritettiin leikata puuduttamatta. Joten siis suurtakaan epparia ei saatu leikattua kivun takia!! (Lidokainia käytetään täällä välilihan puuduttamiseen ennen ompelua, mutta ei voida käyttää välilihan leikkaamista varten. Arvatkaa, ollaanko kysytty, että miksi ei! Selityksiä tulee jos minkälaisia!)

No jossain vaiheessa kaikkea tätä yritimme kuunnella torvella sydänääniä, mutta mitään ei kuulunut. Doppler haettiin apuun, mutta ääntä ei löytynyt. Nyt oli kulunut ehkä tunti ponnistusvaiheen aloittamisesta. Ei auttanut muuta kuin saada tyttö ponnistamaan ja vihdoin saatiin eloton ja kalpea poikalapsi maailmaan ruskeasta vanhasta mekoniumvedestä. Lapsella oli napanuora kertaalleen kaulan ympäri. Vauhdilla lähdimme sitten kätilön kanssa virvoittelemaan vauvaa. Vanhaa paksua limaa imettiin nenä-nielusta. Sykettä ei tuntunut napanuorasta ei kaulalta ei rinnasta ei mistään. Voi tätä kaikkea. Raukka, kaunis poika oli poissa. J meni auttamaan istukan ulos ja V jäi kapaloimaan vauvaa pyyhkeeseen ja vei vauvan huuhteluhuoneeseen odottamaan seuraavanpäivään ruumishuoneelle vientiä. V kantoi vauvaa synnärin käytävällä itku kurkussa, kun vastaava sanoi V:lle, että kokoa itsesi, älä itke se ei auta tätä naista!Synnyttänyt tyttö ei sanonut mitään, ei itkenyt, ei elettä, ei vihaa ei mitään. Toivottavasti hän pärjää…

Ehkä tämä riittää synnytystarinoiksi. Ei ehkä muita kauheuksia tarvitse kertoa.

Mutta kaikkea ihanaakin tapahtuu. Syntyy terveitä lapsia sekä on hyvinvoivia ja kiitollisia äitejä. Kyllä täällä tehdään todella kovasti töitä, sitä ei voi sanoa. Ja kätilöt yrittävät kaikkensa niillä menetelmillä ja niillä välineillä, mitä heille annetaan. Kunnioitamme ja arvostamme heidän työpanostaan todella paljon. Yhtenäkin yönä syntyi lähes 40 lasta, yksi äiti sai vakavan synnytyksenjälkeisen verenvuodon, yksi synnyttäjä kuoli eklamptiseen kohtaukseen ja osastolla on monta vakavasti pre-eklamptista potilasta, joille täytyy joka tunti olla antamassa lääkettä JA VAIN EHKÄ KUUSI KÄTILÖÄ VUOROSSA. Ajatelkaa mikä työurakka!

No muihin aiheisiin. Ostimme lennot Zanzibareille! Jihuu! Matkaamme turkoosin veden ja valkoisen hiekkarannan äärelle viikon kuluttua! 22 pvä lennämme Dar es Salaamin kautta Zanzibarin saarelle ja aiomme lomailla siellä kokonaisen viikon! Aiomme uida, nauttia auringosta, syödä, käydä saaren kaupungissa, Stone Townissa, ja Janita haluaa ehdottomasti mennä Spicetourille - mausteopastukselle katsomaan, miten vaniljaa ja muita mausteita kasvatetaan tai valmistetaan tai whatever..? JValpu haluaa olla vesipetona taas ja ruskettaa nahkaansa!

Ja ensi viikolla menemme ekstraviikoksi töihin vastasyntyneiden valvontaosastolle! Toivottavasti näemme ja opimme kaikkea kivaa. Yksi saksalainen lääkiskaverimme oli nähnyt jopa siamilaiset kaksoset ja kaikkea muuta mielenkiintoista, vaikka ei ehkä lasten kannalta niin mukavaa. Blessall the children!

Ja pian koittaa matkamme kotiin. Voi itku ja voi ihanuus samalla. Valpu itkee ehkä täällä päässä suuresta surusta ja Janni Suomen päässä suuresta ilosta.

Ps. Janita näki yksi päivä käsitarjonnan ja jalkatarjonnan. Käsilapsi siis syntyi käsi ensin, sitten jotenkin ihmeessä selkä sitten pylly ja sitten koko lapsi. Onneksi vauva oli ennenaikainen, ei varmasti olisi syntynyt muuten. Jalkatarjonta oli myös erikoinen, sillä se syntyi lisäksi avosuisena! Hui mitä työtä tehtiin, että vauva saatiin ulos. Ja huom! Nämä synnytykset hoiti kätilö, vaikka täälläkin lääkärin pitäisi hoitaa perätilat. Mutta kun on tarve, onko lääkäreitä missän, EI!

Pps. Paikallisia uskomuksia kätilöiden suusta.

· Synnytyksen aikana tai ponnistaessa ei saa itkeä tai pitää mitään ääntä. Se on tapa ja tabu, joka opetetaan sukupolvelta toiselle.

· Jos synnyttäjä kuolee synnytyksen aikana, on miehellä ollut suhteen aikana monta kumppania.

· Jos synnyttäjällä on taustalla monta keskenmenoa, ei nainen suostu katsomaan lastansa synnytyksen jälkeen siinä pelossa, että menettäisi tämänkin vauvan.

Ppps. Otsikko sadetanssia viittaapi siihen että täällä nyt kesällä, kuumalla ja kuivalla kaudella on satanut ja paljon! Yksikin päivä tyttöinä käveltiin, kun hurja sadekuuro iski ja olimme aivan läpimärkiä! Ystävällinen autokuski ottikin meidät loppumatkasta kyytiin ja olimme iloisia.

Puss o kram!

Vape + Bansku