Profile
Blog
Photos
Videos
Sunnuntaina nokkamme näytti kohti Malawin pääkaupunkia Lilongwea ja Mzuzua ja niiden kautta Nkhata Bayta Malawi-järven rantaa. Matka oli pitkä ja rasittava. Nkhata Baylle kun saavuimme maanantai aamupäivällä, olimme käyttäneet taksia x 3, minibussia x 2 ja isoa bussia x 1. Matka kesti yhteensä ihanaiset 22 tuntia. Voi sitä hien tuskaa sekä itkun ja naurun määrää.
Alkumatka South Luangwalta Lilongween taittui mukavan saksalaisen poliisin, Kristianan, kanssa. Lilongwessa tunnelma oli turvaton - Valpun mikrosortsit eivät helpottaneet yhtään asiaa. Janita juoksi perässä huivia tarjoten. Pankkiautomaatille päästyämme ja nostettuamme ison määrän rahaa huomasimme, että joku nyt kyllä seuraa meitä. Perässämme kulki ainakin tunnin ajan "hieman joissakin aineissa" oleva mukava nuori herra. Valpu kysyi kertaalleen onko miehellä perhettä, ja haluaisiko hän hänen tytärtään seurattavan? Herran vastaus oli epäselvää mongerusta. Tilanne oli outo, eipä juuri kuitenkaan pelottava, sillä meillä oli seurassamme kuitenkin poliisi, joka on ollut Kosovossa rauhanturvaajana ja joka työskentelee nyt terroristijoukkojen tutkijana. Että sellaista! J
Lilongwesta otimme siis bussin kohti Mzuzua, jossa meidän piti olla yksi yö ennen matkan jatkumista Malawi-järvelle. Bussimatka Mzuzuun oli mielenkiintoinen. Saimme "mukavat" istumapaikat ja olimme hyvissä ajoin paikalla (noin kaksi-kolme tuntia etuajassa), mutta ihmettelimme miksi bussi on jo tunteja ennen täynnä. Sehän selvisi pian. Bussi täytettiin siis aivan aivan täyteen! Kun seitsemän tunnin matka alkoi bussissa istumapaikat olivat täynnä, matkatavaraa oli ylen määrin ja lisäksi käytävällä seisoi ainakin 50 ihmistä!
Maanantai päivällä olimme siis vihdoin Nkhata Baylla, MayokaVillagessa. Paikka oli uskomaton, näkymät kauniit ja paljon vettä! Oi, nyt saisimme vihdoin nauttia. Majoittauduimme aivan järven rannalle rakennettuun kuulemma thai-tyyliseen "hökkeliin". Majamme oli simppeli, mutta viehättävä. Söimme päivällistä ravintolan terassilla ja menimme hetkeksi aurinkotuoleille ottamaan aurinkoa. Illalla istuimme maja"hökkelimme" terassilla ja joimme ruotsalaista siideriä. Kävimme jo ajoissa nukkumaan, sillä olimme väsyjä matkustamisesta. Tadaa, kun kello kaksitoista lyö tapahtui jotain outoa… Janitalle iski aivan kamala pahoinvointi, nukuttua ei saanut ja vain yökötti ja yökötti. Siitä lähtikin sitten vuorokauden mittainen vatsaongelma. Ei ollut kivaa. "Ekologinen komposti-WC" oli lisäksi ainakin 200 metrin päässä hökkelistämme ja sinne täytyi kiivetä jyrkkiä jyrkkiä portaita pitkin.
Tiistaipäivä menikin Janitalla surkutellen vuoteessa ja nukkuen. Omaa Mamaa kyllä kaipasi tällaisena hetkenä todella kovasti! J Tänä aikana Valpuri ahkerana pesi pyykkiä, uiskenteli järvessä, nautti auringosta, teki tuttavuutta Etelä-Afrikkalaisen valkoisen kollin kanssa ja kävi JOPA netissä päivittämässä mm. blogia! Päivän ilmainen veneristeily oli peruttu vähäisen osallistuja määrän takia. TÄH? Mitä väliä paljonko porukkaa on, jos reissu on joka tapauksessa ilmainen? V:n mielestä ihmiset vaan on laiskoja täällä.
Keskiviikkona oli jo kivaa. Käveltiin vartin matka kaupunkiin, joka ensimmäisen kerran tultiin taxilla. Tuntui hassulta. Ihailtiin pieniä "craft-kojuja", tehtiin löytöjä ja tingittiin hyvin. Loppupäivä nautittiin auringosta ja uitiin. Torstaina Valpu sekosi vedestä, Janita naureskeli rannalla. "Jos mä olisin eläin, niin mä olisin ehdottomasti joku vesieläin." Järvi oli todella kaunis, vesi kirkasta, paljon pikkukaloja, eikä tappavia loismatoja ollenkaan! Sukeltelua olisi voinut jatkaa ikuisesti. Sambialaiset pelkäävät olla keskellä iso vettä, me ei. Viimeinen yö jäi lyhyeksi aikaisen paluumatka takia. Mutta Nkhatabeytä kyllä suositellaan kaikille, vaikka matka sinne olikin tuskainen.
Perjantai aamuna odoteltiin taxia bussiasemalle puoli kuuden aikaan. Noh, taxiahan ei näkynyt missään, eikä meillä ollut numeroa johon soittaa. Lähdimme kävelemään tietä eteenpäin ja kuski ajoikin satasta vastaan. Nopeasti kyytiin ettei myöhästytä! "Saufeur" kertoi kuitenkin jutelleensa jo bussikuskin kanssa, ettei kiirettä olisi sillä bussin täyttymisessä voi mennä hetken aikaa. Lähdimme liikkeelle puoli 7. Ja Lilongwessa olimme kello 16. "Pitkä matka, suuri vaiva. Ilmapallo, sekä laiva. Perille tuo otuksen, kai kiinni tahdot saada sen?"
Lilongwen bussiasemalla ihan spurgu opasti meidät kansainväliselle bussipysäkille. Kiitos ja hei hei! Mutta ei, mies halusi rahaa palveluksestaan. V.stä tämä oli naurettavaa, J heltyi pieneen korvaukseen. Summa oli täysin mitätön. Ostimme bussiliput aamu kuudelta lähtevään linjuriin. Lipunmyyjä oli kiva sambialainen poika, joka huoleti meistä ja hätisteli huutelijat kannoiltamme. Yön vietimme Sabinalodge murjussa gekon, torakoiden ja hyttysten kanssa. Mosguitoverkkoa ei ollut, vettä sentään tuli, puolipukeissa oleva känninen omistaja huuteli aulassa alkuyön, eikä vessanpöntön kansi pysynyt paikoillaan. Hyvä ettei tytöt pissineet reisille. Väsyneinä koko kaupunki näyttäytyi harmaana, epäystävällisenä ja kurjana. Huumoria ja naurua onneksi kuitenkin riitti ja todella hyvä nshima+kana ateria pelasti paljon.
Rajojen ylitys tapahtui matkalla yllättävän kivuttomasti. Malawiin mentäessä, ei ketään kiinnostanut miksi tulemme maahan. Sambiaan takaisin tultaessa lyötiin leimat passeihin ilman mitään selittelyjä. V ei edelleenkään tajua miksi kysytään paljonko rahaa on matkassa mukana? Riittääkö vastaus että en jää kadulle asumaan? Seuraava päivä vierähti bussissa istuen. Matka kesti yhteensä 14 tuntia, vaikka luulimme selviävämme VAIN kymmenellä tunnilla. Täällä mikään ei tapahdu ajallaan. Kotona Lusakassa meitä oli vastassa pieni sadekuuro, kavereiden leveät hymyt ja halit, sekä uusi saksalainen kämppis. Tyttö vaikuttaa mukavalta ja kunnolliselta. Sunnuntain vietimme taas marketilla shoppaillen. Kohta kyllä hukutaan tuliaisiin ja muistoesineisiin.
Lomaviikko tuli tarpeeseen ja oli onnistunut kokonaisuudessaan, kommelluksista huolimatta. Matkustaminen täällä on kyllä aivan oma lukunsa. Emme enää pysty edes laskemaan sitä kuinka monta kertaa tervehdimme ihmisiä, kerromme mistä tulemme, mihin olemme menossa ja miksi olemme täällä. Sama kasetti soi kerta toisensa jälkeen. Suomeen paluu tulee olemaan hiljaisuuden tyyssija. Ketään ei enää kiinnosta.
Seuraavat kaksi viikkoa vietämmekin sitten synnytyssalissa. Huih, jännittävää! Siitä kokemuksesta sitten lisää seuraavalla kerralla. Nyt unta palloon, ihailkaa kuvia.
World peace! V+J
- comments
Sabina Voi teitä tyttöjä, ihan tässä hirvittää teidän seikkailut! Onneksi kohta olette kotona.
ommi hurjaa menoa ja kommelluksia kyllä ommin pitää hatusta pitää kiinni lukiessa!
Mama Onneksi olette turvallisesti takaisin Sambiassa. Juokaa pullotettua vettä ja yöpykää edelleen verkon alla. Nauttikaa Afrikasta kaikin aistein vielä koko loppuaika. On jo ikävä Valpu kultaa, joten onneksi tapaamime jo melko pian syksyisessä Suomessa Mama
Janni Kaikki taalla hyvin. No worries rakkaat. Ehka kuulostaa hurjemmalta kuin mita on! I promise! :)