Profile
Blog
Photos
Videos
Blogipäivitystä pitkän pitkän puskaviikon jälkeen. Onneksi viikko on ohi! Maanantaiaamun starttasi mielestämme jo klo 9.00. Kanssamme matkustava opettaja mrs Banda ilmoitti kuitenkin aamulla pääsevänsä paikalle vasta klo 10.30. Odottelimme koulun tietokoneluokassa kunnes opettajamme vihdoin saapui klo 11 maissa, eikä todellakaan valmiina. Koululta lähti tiukkakurvinen matka kohti opettajattaren kotia. Mitä?! Meidänhän piti mennä suoraan bussiasemalle. Odotimme jälleen tunnin istuen olohuoneen sohvalla kunnes matka jatkui taksilla kohti bussiasemaa. Asemalla odottelimme bussin lähtöä taas tunnin. Tässä vaiheessa nälkä jo kurni mahassa ja otti muutenkin päähän jos jonkin verran. Lisäksi mrs Bandan Blackberry lähti kävelemään jonkun uuden omistajan kanssa aseman kaoottisessa melskeessä!
Bussiasema sitten taas, voi apua!, hyvin kaoottinen, mikään ei ole järjestyksessä eikä mikään ole organisoitua. Kun matkaeväät saatiin kainaloihin, ja pääsimme vihdoin bussiin, oli kello jo kaksi. Siitä alkoi sitten neljän tunnin matka sillit suolassa kuumassa bussissa. Nopeus vaihteli tien kunnon mukaan. Maisemat olivat kauniit. Ikkunan takana vilisi kuivaa ja vuoristoista maaperää.
Nousimme bussista Chieskesin pienessä kylässä, josta otimme "hieman" epäluotettavan taksikyydin kohti Chikunin kylää. Paikalla jo olleet 11 Lusaka School of Nursingin opiskelijaa ottivat meidät ilolla ja innolla vastaan. Meidän tavaramme vietiin käsistä ja huoneiden uudelleenjärjestely meitä varten alkoi. Ilta pimeni nopeasti ja saimme maukkaan päivällisen heti eteemme.
Nukuimme koko viikon siskonpedissä, varsin epämukavasti. Sängyn laudat olivat osittain irronneet ja täysmuovipatjoja oli kolme päällekkäin ihmeellisessä järjestyksessä. Valpu nukkui viikon kuopassa. Huoneessamme nukkui myös kaksi opiskeijaa, Capesa ja Kangua. Korvatulpat tulivat tarpeeseen, sillä tästä porukasta kyllä ääntä lähtee. Paikallinen hittimusiikki soi täysillä aamusta iltaan ja sanaharkkaa pienistä asioista käytiin kiljuen.
Vietimme viikon harjoitellen Chikuni Mission Hospitalissa. Aamut alkoivat katolisella messulla, jonka jälkeen johdossa oleva lääkäri kävi läpi tulevan viikon tapatumat. Työskentelimme antenataaliosastolla ja muutaman päivän kahden sängyn synnytysosastolla. Avustimme kahdessa synnytyksessä ja tutkimme paljon raskaana olevia. Nyt sujuu sikiön sydänäänten kuuntelu torvella jo näppärästi. Kavahtakaa te suomalaiset opiskelijat! Kaksi true-kätilöä tulossa.
Sairaalalla päivät olivat hiljaisia. Pienissä kylissä kotisynnytykset ovat vielä todella yleisiä eivätkä raskaana olevat osaa/halua/tiedä hakeutua hoitoon. Aamulla antenataaliosastolla raskaana olevilta otetaan verenpaine, kuunnellaan sikiön sydänäänet, mitataan sf-mitta ja tehdään ulkotutkimus. Siinä onkin koko päivän tutkimukset tehty puolessa tunnissa. Me suomitytöt ollaan tehokkaita ja nopeita. Toinen avustamamme synnytys ei mennyt aivan putkeen. Syntynyt vauva oli kalpea ja väsynyt ja synnyttäjä alkoi vuotaa istukan syntymisen jälkeen. Janita etsi koko sairaalan ainoan italialaisen naislääkärin paikalle. Kun tohtoritar vihdoin saapui paikalle alkoi tiukka komentelu. V + J päät pyörällään etsivät lääkärin haluamia tavaroita yrittäessään tulkita ohjeita ja käskyjä. Paikallinen kätilö vetäytyi samalla takavasemmalle tarkkailemaan vauvaa, joka oli jo stabiili. Tunnin työskentelyn jälkeen synnyttäjä saatiin kuntoon ja vauvakin oli hyväkuntoinen.
Torstaipäivän vietimme puskassa. Aamun lähtöaika oli taas paikalliseen tapaan muuttunut. Reippaina tyttöinä odottelimme valmiina jo klo 7.30, kun muut tulivat paikalle vasta 9.30. Keräsimme tavarat Land Roveriin ja matka 20 km päässä olevaan pieneen kylään alkoi. Tie oli mökkitietä ainakin 25-kertaa huonompi! Välillä meinasi usko loppua katsoessa kivisiä ja kuoppaisia ala- ja ylämäkiä. Työskentelimme kahdessa kylässä, joihin oli perustettu "health center". Siellä tutkimme monta raskaana olevaa ja rokotimme paljon lapsia. Täällä kirjaaminen on "varmuuden varmuuden varmuuden vuoksi"- kirjaamista. Naisen sormilla mitattu sf-mitta kirjataan vähintään kolmeen paikkaan. Mutta todella positiivista on, että kaikista raskaana olevista otetaan HIV-näytteet ja ne pyritään uusimaan aina kolmen kuukauden välein. Täällä käytetään paljon HIV- pikatestiä, joka valmistuu 15 minuutissa ja on kuulemma täysin luotettava!!
Suurena apuna centereillä toimivat kylän vapaaehtoiset community health workerit. Heitä koulutetaan Sambiassa ja muualla Afrikassa paljon. Heistä on suuri apu paikallisten tiedottamisessa ja valistamisessa. Ahkerat miehet ja naiset saavat palkaksi työstään muun muassa polkupyörän, sateenvarjon ja/tai ruokatarvikkeita. Päivä oli todella antoisa ja ikimuistoinen!
Kotiinlähtösuunnitelmat muuttuivat tällä reissulla moneen kertaan. Meidän oli tarkoitus olla reissussa viisi päivää, mutta perjantain takaisinlähtö ei onnistunutkaan. Meidän tuli odottaa seuraavaa opiskelijaryhmää, joka tulisi viettämään seuraavat neljä viikkoa samaisessa paikassa. Eräs opettaja soitti perjantai-iltana myöhään ja kertoivat, etteivät tule lauantainakaan, vaan sunnuntaina vasta. Ei siinä muuta, kun että ruoka alkoi jo torstaina loppua eikä kenelläkään ollut rahaa. Muutama opiskelija kävi lainaamassa sairaalalta rahaa, jotta saimme ostettua loppuviikoksi ruokaa. Mrs Bandahan lähti oma-aloitteisesti/kustantaisesti jo perjantaiaamuna kotiin. Hän ei enää kestänyt hiljaista kyläelämää. Turhautuneina vietimme kuuman viikonlopun asunnolla lukien kirjoja ja kävellen samoja reittejä edestakaisin.
Kylästä jäi kuitenkin ihania asioita mieleen, kuten takapihalla oleva sitruunapuu, vapaana valetavat sonnit, pienet kyläkojut, joista pitäisi saada kaikki tarpeellinen (wc-paperi) . Lisäksi sydämelliset opiskelijat, joista saimme uusia tuttavuuksia.
Ps. Opiskelijatytöt hoitivat koko talouden. Meille tehtiin lämmin ruoka valmiiksi kaksi kertaa päivässä ja kaikki olivat todella vieraanvaraisia meitä kohtaan. Omat pyykkimme ja astiamme saimme sentään itse pestä. Meidän vievämme ruokatarvikkeet olivat todella vähäiset. Ups. Informaatio ei ollut kovin selkeää…
Yksi viikko elämästä vietetty ikimuistoisessa ympäristössä kaikesta valituksesta ja sarkasmista huolimatta. Tämä muistetaan vielä pitkään. Nyt kotisuihku ja sänky maistuvat todella hyvältä. Lusaka kiittää ja kuittaa.
Janita + Valpu
- comments
Katja Vau! Ihan mieletön reissu teillä. Janita haleja!!! <3
janni hali sissini rakas. et ole laittanut kuvaa mailiini
Milla Ihanaa lukea teidän matkasta! molemmille terveisiä täältä syksyisestä Suomesta :)
Elinainkeri Huh huijaa! Ihan mielettömältä kuulostaa! Valpulle myös haleja!
Iiro Hulkkonen True-kätilöt rules!
sabina Kyllä te tytöt olette saaneet elämäänne taas sivuja lisää!! Love Sab
Johanna Huuskonen ihanaa taas lukea tätä blogia!! kuulostaa niiiiiin ikimuistoiselta ja kaikessa "kaoottisuudessaan" ihanalta ja kauniilta! :)) rakkautta!! <3<3
Ville Nyt alkoi tää kirjoituspöytä ahdistamaan.
Sara Jokinen Jos keski euroopassa on akateeminen vartti ni onks Sambiassa akateeminen 2h? Siis miks te menitte tähän toiseen sairaalaan? Oliks se teiän pyyntö vai tuliks pyyntö sairaalalta?